5. joulukuuta 2014

Kirsi Kunnas 90 vuotta -runohaaste

Kirsi Kunnas ja Leena Kirstinä Joni Strandbergin haastattelussa
Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2014.

Valkoinen Kirahvi Opuscolo-blogista lähetti eteenpäin Kirsi Kunnaksen 90-vuotissyntymäpäivän kunniaksi haasteen, jonka säännöt ovat:

1. Kerro, mikä Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, miten olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa.

2. Kirjoita aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä tekstiisi haasteen säännöt.

3. Lähetä haaste 3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle.

4. Kerro osallistumisestasi vastaamalla tähän viestiin. Teen jälleen koosteen vastausten pohjalta.

5. Aikaa vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka.


Kiitän haasteesta, vaikka olenkin jumittanut sen kanssa jo viikkoja. Nyt, päivää ennen haasteen määräaikaa, on viimeinen hetki siihen tarttua.

Kirsi Kunnaksen osalta minun on todettava, että löysin ensin hänen poikansa. Eppu Normaali on ollut minulle tärkeä bändi varhaisteini-iästä asti, ja alusta alkaen ihastelin Martti Syrjän kekseliäitä sanoituksia. Mikä sanankäytön, kekseliäiden riimien ja tunnelmanluonnin taito! Eppu Normaaliin liittyy paljon valtavan hyviä muistoja, sillä se oli partioreissujen Virallinen Yhtye. Kasetteja kuunneltiin metsään raahatusta, rapisevasta mankasta aina uudelleen ja uudelleen. Ja sanat osattiin ulkoa, tietenkin.

Kun jossain vaiheessa tajusin, että Syrjän äiti on runorouva Kirsi Kunnas, en ihmetellyt enää mitään.

Minulla ei ole selkeitä muistoja Kirsi Kunnaksen runoista omasta lapsuudestani. Luulen, että meillä luettiin vähän toisenlaisia kirjoja, pikemminkin proosaa kuin runoja. Astrid Lindgreniä ja sen sellaista. Kunnas ei siis tarkoita minulle lapsuusmuistoja.

Olen myöhäisherännäinen Kirsi Kunnaksen suhteen.

Onneksi tiedän, ettei ainakaan Kirsillä ole mitään sitä vastaan. Kirjamessuilla hän puhui kauniisti ihmisluonnon halusta kauneuteen ja yhdessä lukemisen ilosta. Kaikkeen, mitä hän sanoi, oli helppo yhtyä. En tule koskaan unohtamaan, miten hienoa oli kuunnella Kunnaksen lukevan runojaan Messuhallin hälinässä. Ympäristö hiljeni, ja oli vain runoilija ja hänen sanansa. Se oli hienoa.

Minulla ei ole yksittäistä suosikkirunoa Kunnaksen tuotannosta, mutta haluan päättää tekstini runoon, jossa on haikeutta, kauneutta ja lohtua. Ihmisen elämä on parasta, kun on joku, joka huolehtii.


Nuku nuku

Nuku nuku lapsikulta,
isäs menee metsään.
Hakee sieltä pupujussin,
pupun taskusta paperipussin
ja pussiin pannaan surut sulta.

Nuku nuku lapsi kulta,
äitis menee tarhaan.
Hakee sieltä päkälampaan,
lampaan leuasta itkuhampaan
ja siihen pannaan itkut sulta.

-Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu (1956)


Kiitos Kirsi Kunnas kaikista sanoistasi!

4 kommenttia:

  1. Tämä on todella kaunis uniruno. Tätä luin yleensä iltaisin lapsille. Kirsi Kunnas on hieno runoilija, myös hänen aikuisille suunnatut runot ovat upeita. Onneksi nyt on tullut useampi haastattelu tästä ihanasta kirjailijasta, kääntäjästä, joten olen saanut nauttia hänen ääneenlukemisestaan.
    Eput ovat huippuja riimittelyissään...
    Kirsi opiskeli ensin taiteilijaksi ja rahoitti opiskeluja toimittajana ja kääntäjänä, mutta sitten runot veivät mukanaan. 14.12 on virallinen syntymäpäivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että runo on ollut teideän perheessänne oikeasti käytössä. Jos minulla on joskus lapsia, haluan lukea heille ääneen kaikenlaista. Tätäkin.

      Olen kovasti kiinnostunut Kunnaksen aikuisille suunnatusta tuotannosta. Pitääkin muistaa se seuraavalla kirjastoreissulla. Elämäkerran ostin kirjamessuilta ja siihen on tarkoitus paneutua heti, kun saan edellisen tietokirjan loppuun.

      Nostetaan malja 14.12.!

      Poista
  2. Hienoa, että osallistuit - runo on lempeä ja lohdullinen. Siihen on hyvä nukahtaa.

    Kunnas on huikean taitava kirjoittaja ja on töillään uudistanut sekä runoutta että suomen kieltä.
    On ollut aivan huikeaa olla kuulemassa runojen lausuntaa tänä syksynä - ne heräävät eloon ääneen luettuina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, unirunot ovat tärkeitä ja lohdullisia, etenkin silloin, kun nukkumaan menemisen tiellä on jokin este.

      Ihailen Kunnasta todella paljon. Mikä elämäntyö!

      Poista

Kiitos kommentistasi!