Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Suomentaja: Eva Siikarla
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
WSOY 2014 (1. painos 1993)
745 s.
The Secret History (1992)
Divariostos.
Ai että. Ai että.
Mikä kirja!
Tänä keväänä on kouhkattu harvoin julkaisevan Donna Tarttin uutuudesta, Tiklistä. Itse en ollut kummemmin koko naisesta kuullutkaan, joskin Jumalat juhlivat öisin -nimi soitti jotain kelloja. Yksi vakkaridivareistani tuli apuun: hyllyssä nökötti pokkariversio tästä kulttikirjasta edulliseen hintaan. Joten olihan se ostettava. Kirja matkasi mukanani Pariisiin, sillä ne tuntui soveltuvan erinomaisesti matkalukemiseksi.
Ja soveltuihan se, monenlaiseksi muuksikin lukemiseksi. Huh!
Kalifornian kasvatti Richard Papen saa stipendin vermontilaiseen Hampden Collegeen, maineikkaaseen ja perinteikkääseen opinahjoon. Richard ei kaipaa työläistaustaista perhettään, vaan haluaa päästä elämässä eteenpäin, kiinni uuteen, kiinni haasteisiin. Hampdenissa hän pääsee vaivannäön jälkeen osaksi eräänlaista eliittiryhmää, jossa karismaattinen ja persoonallinen tutkija ja opettaja Julian ohjastaa viiden opiskelijan porukkaa kohti muinaiskreikan saloja. Muut opiskelijat – Henry, Camilla, Charles, Francis ja Bunny – ovat rikkaita, mahtisukujen vesoja. Valitettavasti varakkuus ei ole tuonut kenellekään heistä onnea, minkä Richardkin pian ymmärtää.
Sen lisäksi, että nuoret opiskelevat kuollutta kieltä, he pyrkivät syvemmälle muinaiskreikkalaiseen kulttuuriin. Tästä intohimosta ja lähes pakkomielteestä seuraa valitettavasti ikävyyksiä, ja Richardkin joutuu osalliseksi, kun muu ryhmä uskoutuu hänelle rikoksesta, jonka he ovat tehneet. Bunny on suulaana ja piikikkäänä ihmisenä kertomaisillaan salaisuuden julkisuuteen, mutta tätä muut eivät voi hyväksyä. Niinpä Bunny kohtaa loppunsa Hampdenin läheisessä metsässä.
Bunnyn kuolema kerrotaan heti kirjan ensimmäisessä lauseessa ja kirjan alkuosa keskittyykin kuvaamaan aikaa ennen murhaa ja selittämään, miksi kävi niin kuin kävi. Bunnyn kuoleman jälkeen ryhmän dynamiikka muuttuu ja nuorten hermot alkavat pettää. Kuinka voi päästä yli ystävän murhasta, kuinka pysyä tolpillaan ja kasassa, kun tehtyä pahuutta selvitellään laajasti? Ehkä jotenkin. Ehkei mitenkään.
Jumalat juhlivat öisin on mehevä, koukuttava ja vähän ahdistavakin kirja. Tarinassa on monta mutkaa, henkilöt ovat jossain määrin kammottavia (ja siksi niin kiehtovia), miljöö on herkullinen ja psykologinen kuvaus kiinnostavaa. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin 1980-luvulle ja opiskelijaelämä itärannikon huippuyliopistossa on kuvattu niin hyvin, että lukiessa tuntui, kuin olisi ollut osa tuota suljettua yhteisöä. Siinä missä koko yliopisto muodostaa yhden yhteisön, kuuden nuoren kreikkajengi muodostaa toisen, vielä tiiviimmän. Kirjassa pohditaankin paljon lojaaliutta ja luottamusta. Miten ihmisryhmä toimii yhteisen mission puolesta? Mitä tehdään, kun asiat menevätkin pieleen? Kehen voi luottaa? Kuka romahtaa?
Henkilöt kiehtovat. He ovat nuoria ja siksi monin tavoin keskeneräisiä. Osa kasvaa ja kehittyy kirjan kuvaamana aikana, osa ei, yksi ei saa siihen edes mahdollisuutta. Erilaiset taustat, persoonat, tavoitteet ja olemisen tavat erottavat ja yhdistävät ryhmän jäseniä. Richard tekee kaikkensa, jottei hänen "rahvaanomainen" taustansa paljastuisi, sillä hänen on vaikeaa kestää sääliä ja vaikeaa ottaa apua vastaan kuin äärimmäisessä hädässä. Kaksoset, orvoiksi jääneet Charles ja Camilla ovat yksi kirjan kiinnostavimmista parivaljakoista. Heidän suhteessaan on jotain outoa, siinä on liikaa kontrollia ja liikaa läheisyyttä. Omalta osaltaan he myös toisintavat kreikkalaisten tragedioiden teemoja. Kuten lopulta muutkin kirjan henkilöt.
Jumalat juhlivat öisin on hieno lukukokemus. Se viihdyttää, kiehtoo, sulkee omaan piiriinsä ja pitää otteessaan loppuun asti. Tarinassa on surua, ahdistusta, huumeita, alkoholia, pettymyksiä ja kehittymisen paikkoja. Siinä on nuoruutta, alkua aikuisuudelle, vapautta ja rajoja, vankeutta. Kuka on taustansa, kuka valitsemansa roolin, kuka tekemänsä rikoksen vanki.
_____
Tätä kirjaa on ymmärrettävästi luettu laajalti. Muutamia muiden ajatuksia: Kujerruksia, A girl of thousand lives, Kirjaurakka, Insinöörin kirjahylly, Jokken kirjanurkka, Koko lailla kirjallisesti.
Julianin kiehtovan persoonan ja yliopisto-opettajan työn vuoksi nappaan tällä yhden pisteen Mikä minusta tulee isona? -haasteeseen.
