Tänään se alkoi, loma. Sulkiessani työpaikan ovea ja tarkistettuani sen napsahtaneen lukkoon tuli hyvä olo. Hei vaan. Nähdään heinäkuussa. Tältäkö se lomailu tuntuu? Tuntuisi varmasti paremmaltakin, jos jossain mahdollisessa maailmassa lomailusta saisi vielä palkkaa. Sitä on vaikea kuvitella. Ehken edes yritä.
V tuli maailmalta kotiin ja ajoi luokseni melkein samoin tein. Murinaa ja kihinää, tiukka rutistus heti kynnyksellä. Väriä sillä on ainakin pinnassa kuin kuparipannulla konsanaan ja tukkakin vaalennut. Viiden minuutin jälkeen tuntui, ettei se poissa ole ollutkaan. Oli niin kauhea ikävä.
Päässäni ei ole tilaa kokonaisille ajatuksille, mutta en anna sen häiritä. Huomenna starttaamme täyteen pakatun kaaran kohti Joensuuta ja pakenemme mökille ainakin perjantaihin saakka. Toivon aurinkoisia päiviä ja kasaa halloumijuustoa. Ehkä vähän viiniäkin ja muutaman savukkeen.
30. toukokuuta 2010
23. toukokuuta 2010
Seitsemän päivää, joista viisi töitä. Sen jälkeen kuukausi lomaa, koko kesäkuu. Palkatta, tietenkin, mutta nyt on tehtävä näin. Muuten en jaksa enää, ja tämä on aika suuri myönnytys itseltäni. Rahatilanteen kannalta katastrofaalista, mutta jos vaihtoehtona on työkyvyn menettäminen mahdollisesti hyvinkin pitkäksi aikaa, valitsen rahaongelmat.
Viikon päästä mies palaa maailmalta ja me lähdemme mökille.
Joskus on pakko hidastaa, ennen kuin törmää.
Viikon päästä mies palaa maailmalta ja me lähdemme mökille.
Joskus on pakko hidastaa, ennen kuin törmää.
20. toukokuuta 2010
Viikko on ollut pitkä ja raskas, väsyttävä ja tummasävyinen. Skippasin viimeisen tentin tältä vuodelta (se olisi ollut tänään), mutta ei kiinnosta juuri nyt. Poltin pari tupakkaa, mutta annettakoon se anteeksi. Niistä tuli hyvä olo. Hikoilen kämpässäni, koetan muistaa juoda tarpeeksi vettä hikoilemani nesteen tilalle. Kävin tänään kaupungilla täydentämässä kosmetiikkavarastojani, ja kotimatkalla liikennevaloissa tuntui että happi loppuu keuhkoista. Ei minulla ole varaa elämiseen. Maksan kuukausittain kahdesta asunnosta, eivät minun tuloni riitä tähän enää kauaa. Valehtelin, ne eivät ole riittäneet tähän missään vaiheessa, mutta nyt kun säästötili tyhjenee uhkaavasti, olen tajunnut, ettei tämä tilanne voi kauaa jatkua enää. Umpikujalta näyttää. Ylimääräinen yhtiökokous on parin viikon päästä, mutta minä olen silloin mökillä. Päättäköön mitä haluavat, en jaksa enää.
Hiljaiseksi vetää. Minkäs teet.
Hiljaiseksi vetää. Minkäs teet.
17. toukokuuta 2010
Hiljaista
Nyt ei mene kovin kovaa. Aamulla häpäisin itseni puhumalla paskaa pedagogisten soveltuvuuskokeessa, jonka jälkeen istuin kahvilla yliopiston ruokalassa ja itkin puhelimessa esimiehelleni. Ei näin. Pyyhittyäni laikukkaan naamani wc:ssä menin kirjoittamaan viimeistä tämän kevään edellyttämää kirjoitustehtävää, jonka jälkeen olen maannut pakahduttavan kuumassa kämpässäni nukkumassa. Energiatasoni on aika alhainen, jos nyt totta puhutaan. Kiinnostustaso mihinkään olematon. Huomenna on noustava töihin, kuten niin monena aamuna tähänkin saakka, ja kuten nyt normaalit ihmiset viisi kertaa viikossa tekevät.
13. toukokuuta 2010
The heat is on
Eilen tuli kesä.
Kaksi päivää jaksoin korjailla seminaariesitelmääni annetun palautteen ja omien mieltymysten pohjalta, kunnes totesin, että tässä tää nyt on. Palautin paperinivaskan professorin lokeroon ja suuntasin ystävän kanssa Telakan terassille kiskomaan ensimmäistä kunnollista kesäterassilonkeroa. Ja voi pojat miten hyvältä se maistuikaan! Aurinko paahtoi kasvoihin lähes pilvettömältä taivaalta, ja minusta tuntui melkein siltä kuin kaikki vuoden aikana kertynyt kuona olisi sulanut auringonvalon voimasta pois. Ehkä se sulikin, ainakin osittain. Illalla istuimme Tuomiokirkon puistossa juomassa pussikaljaa, jonka jälkeinen loppuilta kului ainejärjestön kevätjuhlissa jääkiekkoa katsoen, jutustellen ja mutustellen. Tänään ei ollut krapulaa, hyvä mä! Sitäkin leppoisampi mieli sen sijaan.
Tänään on ollut lämmintä ja mukavaa. Palautin kangaskassillisen seminaarikirjoja kirjaston luukkuun ihan vain siitä ilosta, että saatoin niin tehdä. Luultavasti joudun hakemaan ne samat kirjat jossain vaiheessa takaisin, kun alan kelailla tarkemmin gradua, mutta se on todellakin sen ajan murhe. Tänä kesänä en vaivaa päätäni sillä sanottavasti, sen sijaan aion täyttää kotini dekkaripinoilla ja laahustella kirjaston historia- ja yhteiskuntaosastoilla ilman suurempia suunnitelmia ja tarttua juuri siihen, mikä näyttää kiinnostavalta. Ainoa merkittävä tavoitteeni on lukea hieman Weberiä ja tehdä pienimuotoinen essee, mutta sen suhteen en ota minkäänsorttisia paineita. Palautuspäiväksi on sovittu "joskus elokuussa". Tänä kesänä en nosta edes tukia.
Lämpö menee koko ajan syvemmälle. Rentoutus tulee todella tarpeeseen. Antakaa lisää!
Kaksi päivää jaksoin korjailla seminaariesitelmääni annetun palautteen ja omien mieltymysten pohjalta, kunnes totesin, että tässä tää nyt on. Palautin paperinivaskan professorin lokeroon ja suuntasin ystävän kanssa Telakan terassille kiskomaan ensimmäistä kunnollista kesäterassilonkeroa. Ja voi pojat miten hyvältä se maistuikaan! Aurinko paahtoi kasvoihin lähes pilvettömältä taivaalta, ja minusta tuntui melkein siltä kuin kaikki vuoden aikana kertynyt kuona olisi sulanut auringonvalon voimasta pois. Ehkä se sulikin, ainakin osittain. Illalla istuimme Tuomiokirkon puistossa juomassa pussikaljaa, jonka jälkeinen loppuilta kului ainejärjestön kevätjuhlissa jääkiekkoa katsoen, jutustellen ja mutustellen. Tänään ei ollut krapulaa, hyvä mä! Sitäkin leppoisampi mieli sen sijaan.
Tänään on ollut lämmintä ja mukavaa. Palautin kangaskassillisen seminaarikirjoja kirjaston luukkuun ihan vain siitä ilosta, että saatoin niin tehdä. Luultavasti joudun hakemaan ne samat kirjat jossain vaiheessa takaisin, kun alan kelailla tarkemmin gradua, mutta se on todellakin sen ajan murhe. Tänä kesänä en vaivaa päätäni sillä sanottavasti, sen sijaan aion täyttää kotini dekkaripinoilla ja laahustella kirjaston historia- ja yhteiskuntaosastoilla ilman suurempia suunnitelmia ja tarttua juuri siihen, mikä näyttää kiinnostavalta. Ainoa merkittävä tavoitteeni on lukea hieman Weberiä ja tehdä pienimuotoinen essee, mutta sen suhteen en ota minkäänsorttisia paineita. Palautuspäiväksi on sovittu "joskus elokuussa". Tänä kesänä en nosta edes tukia.
Lämpö menee koko ajan syvemmälle. Rentoutus tulee todella tarpeeseen. Antakaa lisää!
10. toukokuuta 2010
Minun piti kirjoittaa tänne siitä, että olen onnellinen nainen. Piti kirjoittaa, että viikonloppuna oli ihanaa, tapasin kasapäin vanhoja ystäviä, joiden kanssa kaikki oli ennallaan - jatkoimme juttua siitä, mihin se viimeksi oli jäänyt. Piti kirjoittaa siitä, kuinka tajusin, etten olekaan niin ulkopuolinen kuin olen luullut, sillä muutkaan eivät tapaa niin usein. Nämä ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa on puuhasteltu teinivuosina iltakausia suunnitellen lapsille aktiviteetteja, reissattu Viroon, Norjaan ja Ruotsiin leireilemään, puhuttu ja naurettu ja tehty. Se aika ei enää tulee takaisin, mutta se ei haittaa. Kunhan sen muistaa. Ja kyllähän sen muistaakin!
Piti kirjoittaa, että joku - en enää muista kuka - sanoi, että minä ja V olemme niin hyvä pari. Minä vain hymähtelin, sillä mitä tuohon nyt voi sanoa. Piti kirjoittaa, että olen niistä sanoista onnellinen. Olemme me minustakin niin hyvä pari. Mitä nyt välissä on hieman liian monta tuhatta kilometriä ja kuutiometreittäin vettä.
Piti kirjoittaa alkavasta keväästä, kaupan simasta, lisätyistä body pumpin painoista.
Tänään ei kuitenkaan ollut sellainen päivä. Tämä päivä oli paska ja niin syvältä arsesta, ettei tosikaan. Tämä toivoton asuntotilanne ei ratkea saatana koskaan.
Piti kirjoittaa, että joku - en enää muista kuka - sanoi, että minä ja V olemme niin hyvä pari. Minä vain hymähtelin, sillä mitä tuohon nyt voi sanoa. Piti kirjoittaa, että olen niistä sanoista onnellinen. Olemme me minustakin niin hyvä pari. Mitä nyt välissä on hieman liian monta tuhatta kilometriä ja kuutiometreittäin vettä.
Piti kirjoittaa alkavasta keväästä, kaupan simasta, lisätyistä body pumpin painoista.
Tänään ei kuitenkaan ollut sellainen päivä. Tämä päivä oli paska ja niin syvältä arsesta, ettei tosikaan. Tämä toivoton asuntotilanne ei ratkea saatana koskaan.
4. toukokuuta 2010
Suunnitelmallisuus
Vappu tuli, vappu meni. Tietämättäni osallistuin jonkin sorttiseen mellakkaan, tosin tiettävästi poistuimme paikalta ennen kuin virkavaltaa alettiin heitellä esineillä. Meillä oli kyllä oikein mukavaa, kuuntelimme punkkia, joimme taskulämmintä olutta nurmikolla istuen ja ruodimme tiedettä. Rauhallisin vappuni aikoihin, kävelin sentään omin jaloin kotiin jotakuinkin tiedostavassa tilassa.
Aamukampaa tarvittaisiin. Vielä olisi toukokuun aikana tehtävä pienempiä kirjoitushommia, hiottava seminaari valmiiksi, suoritettava kolme tenttiä, käytävä soveltuvuuskokoeessa ja siinähän niitä olikin. Enää ei tosin haittaa oikein mikään. Seminaarin valmiiksisaaminen oli niin suuri rutistus, että olen siitä ehkä ylpeä vielä syksylläkin. Ajoittain en olisi uskonut, että kykenen, jaksan ja onnistun. Mutta niin se vain tulla tupsahti, 46 liuskaa tutkimusta. Haha.
Nyt, kun mielessäni on tilaa muillekin ajatuksille, sinne tunkevat kaikenlaiset kuolevaisten murheet. Pitäisi hoidella kuolinpesän asioita (ja saada se pirun asunto kaupaksi!), murehtia omaa asuntoa, miettiä tulevaa, järjestellä, tehdä, olla aikuinen. Ajoittain asiat rullaavat, ajoittain eivät. Odotan silti kesää, sillä pitkillä vapaillani aion todella - no, lomailla. Ja lukea kirjoja rannalla, puistossa, kahvilassa, syödä mansikoita ja herneitä kieli kirpeänä, roikkua miehen luona Helsingissä, olla. Ja jotain puistojoogaa voisi kokeilla, tai ihan sisätiloissakin jatkaa astangan kanssa. Hyvä kesä, ainakin näin etukäteen ajatellen.
Ennen sitä on kuitenkin selvitettävä toukokuun mukanaan tuomat haasteet. Niistä ensimmäinen on viikon kuluttua olevaan tenttiin lukeminen. Aloitan sen nyt. (Tai heti pyykkivuoron jälkeen.)
Aamukampaa tarvittaisiin. Vielä olisi toukokuun aikana tehtävä pienempiä kirjoitushommia, hiottava seminaari valmiiksi, suoritettava kolme tenttiä, käytävä soveltuvuuskokoeessa ja siinähän niitä olikin. Enää ei tosin haittaa oikein mikään. Seminaarin valmiiksisaaminen oli niin suuri rutistus, että olen siitä ehkä ylpeä vielä syksylläkin. Ajoittain en olisi uskonut, että kykenen, jaksan ja onnistun. Mutta niin se vain tulla tupsahti, 46 liuskaa tutkimusta. Haha.
Nyt, kun mielessäni on tilaa muillekin ajatuksille, sinne tunkevat kaikenlaiset kuolevaisten murheet. Pitäisi hoidella kuolinpesän asioita (ja saada se pirun asunto kaupaksi!), murehtia omaa asuntoa, miettiä tulevaa, järjestellä, tehdä, olla aikuinen. Ajoittain asiat rullaavat, ajoittain eivät. Odotan silti kesää, sillä pitkillä vapaillani aion todella - no, lomailla. Ja lukea kirjoja rannalla, puistossa, kahvilassa, syödä mansikoita ja herneitä kieli kirpeänä, roikkua miehen luona Helsingissä, olla. Ja jotain puistojoogaa voisi kokeilla, tai ihan sisätiloissakin jatkaa astangan kanssa. Hyvä kesä, ainakin näin etukäteen ajatellen.
Ennen sitä on kuitenkin selvitettävä toukokuun mukanaan tuomat haasteet. Niistä ensimmäinen on viikon kuluttua olevaan tenttiin lukeminen. Aloitan sen nyt. (Tai heti pyykkivuoron jälkeen.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)