tag:blogger.com,1999:blog-207857872024-03-16T03:10:00.176+02:00Eniten minua kiinnostaa tie"Es gibt kein Leben ohne kaputtes Leben"Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.comBlogger1680125tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-61990560361070510312023-11-26T21:15:00.002+02:002023-11-26T21:15:28.672+02:00Jani Saxell: Helsinki Underground ja Uuden ihmisen kaupunki<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggcD1p646au_DI70qBeTGaHCG1-wJ4UgVu3LUrFxVPyt_dU3F0jLvtC4GA1ouTTc_q-88_Kid2E9CBw0A_c1_Y9naPXio-Cax62su-PsRBBoz2ZfMER61mMZ_CQX7LkyvLYl0EzyS-1AyQgOCU8FuucED_JabVhWTxdaOI98pUWrTOsoJ-w3KW1A/s3468/IMG_20231126_160250_266.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="3468" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggcD1p646au_DI70qBeTGaHCG1-wJ4UgVu3LUrFxVPyt_dU3F0jLvtC4GA1ouTTc_q-88_Kid2E9CBw0A_c1_Y9naPXio-Cax62su-PsRBBoz2ZfMER61mMZ_CQX7LkyvLYl0EzyS-1AyQgOCU8FuucED_JabVhWTxdaOI98pUWrTOsoJ-w3KW1A/w400-h400/IMG_20231126_160250_266.jpg" width="400" /></a></div><br />Vain pienen matkan päässä tulevaisuudessa, vuodessa 2047, Helsinki elää ja kukoistaa, edelleen. Se on Suomen talousveturi, sen alueella on jopa vapaakauppa-alue, uusin tekonolgia elää ja voi hyvin. Helsinki on myös koti, piilopaikka ja seikkailumaasto. Se on eri aikojen ja aikakausien läpitunkema, kerroksellinen ja mystinen. Ja jokin mystinen kuplii, viemärissä tai vieläkin alempana...<p></p><p>Lukiolainen Verna elää nuoren naisen elämää iloineen ja suruineen. Hän ja hänen ystävänsä Emppu ja Paloma muodostavat Kilpineidot, omaa tietään kulkevan porukan, joka ei anna periksi eikä pelkää. Vaikka ei elämä täysi-ikäisyyden kynnyksellä ole helppoa: on perheasioita, rakkauksia, hukkareissuja, kokeiluja.</p><p>Kun ihmisiä alkaa kadota, ja vain heidän jäänteensä jäävät, Kilpineitojen on aktivoiduttava. Kukaan ei sitä heiltä pyydä, mutta sen he silti tekevät. On selvitettävä, kuka Katoamisten takana on - ja mitä ovat kummalliset aikaloikat, ihmeelliset värähdykset aika-avaruudessa, joista kaduilla kuiskitaan. Ihan kuin ajat lomittuisivat ja vanha, yli sata vuotta sitten eletty aika puskisi näkyviin todellisuuden säikeiden välistä.</p><p>Jani Saxellin huikea spefi-teos <i>Helsinki Underground</i> (WSOY 2020) ja sen jatko-osa <i>Uuden ihmisen kaupunki</i> (WSOY 2023) laukkaavat hurjalla vauhdilla lukijan mieleen. Tuntuu, kuin uppoaisi tulevaan aikaan, solahtaisi sinne sujuvasti kuin astuisi kotiovesta kadulle. Parin vuosikymmenen päässä oleva todellisuus on uskottava, elävä.</p><p>Niin on myös menneisyys, jonne Saxell avaa tarinoidensa portit. Sisällissodan repimä Helsinki, jonka raunioista kasvaa kieltolain aikainen salakapakoiden ja salakuljetusten näyttämö, piirtyy silmien eteen hämäränä ja monikasvoisena. Hyvällä ja pahalla on paljon laajemmat värit ja sävyt kuin ensivilkaisulla voisi uskoa.</p><p>Tarinan nykyhetken Suomi on mielenkiintoinen. Muinaisusko on kokenut uuden vahvan nousun ja vetää puoleensa väkeä Helsingin Lammassaaressa sijaitsevaan asuinkeskukseen, jossa ei nykyteknologialle ole sijaa. Sipoon puolelta tehdyt arkeologiset löydöt ovat laajentaneet ymmärrystä Suomen alueen menneisyydestä, kaupallistamista unohtamatta. Kaikkia löytöjä ei julkisuuteen ole kerrottu, mutta Kilpineidot Verna etunenässä saavat selville enemmän kuin haluaisivatkaan.</p><p>Taustalla yhteiskunnan tutinassa vaikuttaa Hyvinkään jysäri, terrori-isku, jonka seurauksena Pohjois-Helsinki ja iso osa pääradan varren Uuttamaata on muuttunut asuinkelvottomaksi alueeksi ja aiheuttanut merkittäviä terveyshaittoja. Helsingin asukkaissa on myös niitä, jotka haluaisivat sulkea kaupungin rajat.</p><p>Saxellin tarina on hurja ja runsas, siitä on vaikeaa tehdä tiivistyksiä, jotka antaisivat oikeutta sen monipuolisuudelle. Kerroksia on paljon, näkökulmia samoin, ja jollain ihmeellisellä konstilla kaikki pysyy kuitenkin kasassa. <i>Uuden ihmisen kaupunki</i> on takakansitekstin mukaan itsenäinen jatko-osa, mutta minun on vaikeaa nähdä, kuinka se toimisi <i>Helsinki Undergroundia</i> lukematta. Suurempia juonipaljastuksia tekemättä todettakoon, että aikaloikka on tehty, mutta paluu nykyaikaan ei olekaan niin helppoa, millään mittarilla.</p><p>Saxellin ilmaisu on vahvaa, omalakista ja runsasta. Voisi ajatella, että siinä on jotain liikaa, mutta kerronta on perusteltua ja tarinan todellisuus vahvasti rakennettu. Olen todennut, että paras strategia Saxellin tekstin lukemiseen on vain yksinkertaisesti antaa sen viedä: olla tempoilematta, jarruttelematta, lopettaa selittely. Tarina kantaa, kerronta vie, siihen uppoaa ja ihastuu, vaikka välillä pakahduttaa, turhauttaa, hengästyttää.</p><p>Mitä vielä tulevaisuuden Helsingissä tapahtuu, se jää nähtäväksi.</p><p><br /></p><p>***</p><p><br /></p><p>Ps. Olen elossa. Olen lukenut. En ole juurikaan kirjoittanut. Henkitoreinen blogiparkani, olen niin pahoillani.</p>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-5960700842656361462023-07-24T14:52:00.004+03:002023-07-24T14:52:55.475+03:00Maria Navarro Skaranger: Emily forever<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4ZhG5ihf3j7i2a6UWuX9Fms0AmtLkzWYoMW88C4RSH2UwQ5dS5JyxWneIO9R7FQsts0AtSefnGqUKlE8xe1DPnCmAWZp82MJmpabElj0cqkGCTc4JzWwAsTwsXNBjoRGM2ovmnvekQnHxdcfIi9H55SgNV927ym9DG302GorVeHGL-DFG55atBg/s3468/IMG_20230724_142248_887.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="3468" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4ZhG5ihf3j7i2a6UWuX9Fms0AmtLkzWYoMW88C4RSH2UwQ5dS5JyxWneIO9R7FQsts0AtSefnGqUKlE8xe1DPnCmAWZp82MJmpabElj0cqkGCTc4JzWwAsTwsXNBjoRGM2ovmnvekQnHxdcfIi9H55SgNV927ym9DG302GorVeHGL-DFG55atBg/w400-h400/IMG_20230724_142248_887.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p>Maria Navarro Skarangerin romaani <i>Emily forever</i> (Tammi 2023, suomentanut Outi Menna) on lakonisessa tyylissään hurmaava. Se huitoo lukijaa suoraan kasvoihin kuin jokin piikikäs kasvi, jonka ohi kävelee liian läheltä. Tuntuu pientä pistelyä, jää ehkä punertava rantu. Ja illallakin vielä tekee mieli raapia.</p><p>Päähenkilö on 19-vuotias Emily. Hän on raskaana, töissä lähikaupassa, vailla sen suurempia tulevaisuuden tai nykyhetkenkään suunnitelmia. Kunhan palkka riittää vuokraan. Pikkurikollispoikaystävä Pablo on ottanut hatkat ja mitä ilmeisimmin sekaantunut huumekaupan kiemuroihin, sillä Emilykin joutuu poliisin kuulusteluun.</p><p>Muutkin viranomaiset vaivaavat. Sosiaalitoimi kyselee, neuvolassa isketään jatkuvasti käteen erilaisten tukilinjojen numeroita, vaikka Emilysta itsestään tuntuu, että kaikki on aivan tavallisesti. Hän on itsekin yksinhuoltajaäidin tytär, kyllä hän on tähän kaikkeen tottunut. Kyllä hän pärjää, on aina pärjännyt. On ollut pakko.</p><p>Romaani kuvaa Emilya eri näkökulmista taitavasti. Muiden silmien kautta hän ja hänen elämänsä saavat arvaamattomia sävyjä. Kuka hänet lopulta tuntee, tuskin hän itsekään. Pitääkö häntä sääliä? Vai yrittää ymmärtää? Tai ehkä potkia hieman eteenpäin, varuiksi vain, ei kai tuollainen elämä voi kellekään riittää ja olla tarpeeksi, eihän?</p><p><i>Emily forever</i> on vähäeleisyydessään ja eräänlaisessa niukkuudessaan vaikuttava. Sitä lukiessa huomaa, kuinka paljon tekopyhää hyveellisyyttä ja ajattelua kätkeytyy niin yhteiskunnan rakenteisiin kuin omaan päähänkin. Omat ennakkoluulot joutuvat koetukselle, syystäkin, ja lukijana havahtuu jälleen siihen, kuinka rajoittunut oma maailmankuva ja elämänkokemus lopulta on. Luulenko tosissani tietäväni, millaista on olla joku toinen? Luulenko tosissani, että minulla on jotain valtaa määritellä rajoja, tasoja ja vaatimuksia oikeanlaiselle tai hyvälle tai minkäänlaiselle elämälle? </p><p>Emily on monella tapaa yksin, mutta niin me kaikki taidamme olla kuitenkin. Navarro Skaranger ei paijaa kenenkään päätä, mutta tarinassa Emily on lopulta se, jolla on langat käsissään. Hän ei yksinkertaisesti välitä, vaikka kaikki ei mene "sääntöjen" mukaan, hän ei kerta kaikkiaan suostu määrittelemään itseään ja syntyvää lastaan kategorioihin, joihin ympäristö heitä ahtaa.</p><p><br /></p><b>Maria Navarro Skaranger: Emily forever</b><br />Suomentaja: Outi Menna<br />Tammi 2023<br />169 s.<br /><i>Emily forever</i> (2021)<br /><br /><i>Kirjastosta.</i><br /><br />_____<div><br /></div><div>Toisaalla: <a href="https://kiiltomato.net/critic/maria-navarro-skaranger-emily-forever/">Heidi Heinonen / Kiiltomato</a><br /></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-61420091770947637702023-05-16T19:09:00.001+03:002023-05-16T19:09:11.082+03:00Edward St Aubyn: Loistava menneisyys<p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhMKkRlB5tvAuIwdu_XibJv6u44ifekkLxse6oxZNv9SB82kwE5VEe3gCGw2P88wm1hvM3AjxYDW_2KPjhjBJtlXMMmaC6rWIvgFsJ1gIA6Qa9iBuG-qRtuGwwTwZAw-iQAt6VWMjKkcywYsalMYjTj2H6mAFhrXRPGjD3fgBd5IfikX8rfEE/s4624/20230513_162123.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4624" data-original-width="3468" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhMKkRlB5tvAuIwdu_XibJv6u44ifekkLxse6oxZNv9SB82kwE5VEe3gCGw2P88wm1hvM3AjxYDW_2KPjhjBJtlXMMmaC6rWIvgFsJ1gIA6Qa9iBuG-qRtuGwwTwZAw-iQAt6VWMjKkcywYsalMYjTj2H6mAFhrXRPGjD3fgBd5IfikX8rfEE/w300-h400/20230513_162123.jpg" width="300" /></a></div><br /><p></p><p>Kävin talvella Tampereella ystävien luona. He ovat monin tavoin muutenkin hyviä ihmisiä, mutta lisäksi heillä on paljon kirjoja (aakkosjärjestyksessä!). Lattialla kahden alle metrin mittaisen ihmisen kanssa touhutessani silmäni osuivat Edward St Aubynin kirjaan <i>Loistava menneisyys</i>. Muistin hämärästi, että kirja tuli useamman kerran vastaan kirjablogeissa joskus ilmestyessään viitisen vuotta sitten.</p><p>"Ootteko te lukeneet tän?" kysyin ystäviltä. Toinen myönsi lukeneensa. "No, onko se hyvä?" jatkoin. "On, se on loistava!" minulle vakuutettiin.</p><p>Löysin kirjan seuraavana päivänä Lukulaarista (Tampereen paras divari, kannattaa käydä!) ja ostin mukaani. Nyt kevään jo kukkiessa luin sen.</p><p>Kannatti, sillä loistavahan se on.</p><p><i>Loistava menneisyys: Patrick Melrosen tarina I-III</i> on brittiyläluokkaan itsekin kuuluvan Edward St Aubynin alunperin 1990-luvulla julkaistun romaanisikermän aloitustrilogia. Sarjaan kuuluu vielä kaksi muutakin osaa, jotka on julkaistu suomeksi yhteisniteenä <i>Toivoa sopii.</i></p><p>Ensimmäinen osa <i>Mitäs pienistä</i> kuvaa erästä Patrickin lapsuuden kesää, jota hänen rikas ja hyvin onneton perheensä viettää ranskalaisella huvilalla, kuten aina ennenkin. Patrickin vanhemmat ovat tympeä ihmisvihaaja David ja päihteillä onnetonta oloaan turruttava Eleanor, jotka vihaavat toisiaan syvästi. Patrick joutuu isänsä päähänpiston vuoksi seksuaalisen väkivallan uhriksi, mutta päivä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Romaanin lyhyt aikajänne vahvistaa hyytävällä tavalla pienten hetkien mittaamatonta painoa ja tunne-elämän kylmyyden totaalista voimaa. St Aubyn kuvaa mestarillisesti ihmisten vastenmielisyyttä itseään ja toisiaan kohtaan.</p><p>Toisessa osassa, <i>Ikävässä jutussa</i>, parikymppiseksi tyhjäntoimittajaksi ja huumeaddiktiksi kasvanut Patrick joutuu matkustamaan New Yorkiin hakemaan juuri kuolleen isänsä tuhkia. Patrick ei ole antanut anteeksi isälleen tämän väkivaltaa ja kylmyyttä, vaikka ei välejä tähän katkaissutkaan edes vanhempien avioeron ja isän kaikinpuolisen romahduksen jälkeen. Tuhkat on haettava, ja samalla reissulla voi kätevästi huolehtia myös länsirannikon huumevarantojen kuluttamisesta. <i>Ikävä juttu</i> on nopeatempoinen ja sykettä nostava kuvaus huumeista, rahasta ja toivottomuudesta.</p><p>Trilogian kolmas osa <i>Toivon mukaan </i>hyppää jälleen useita vuosia eteenpäin. Patrick on päässyt irti huumeista mutta ei kohtuuttomasta psyykkisestä taakastaan. Hän joutuu jälleen olemaan osa hengetöntä nukketeatteria osallistuessaan seurapiirijuhliin, joissa pyörivät kaikki ne samat ihmiset, joiden myötävaikutuksella hänen oman perheensä elämä muodostui niin onnettomaksi. Juorut liikkuvat, ihmissuhteet alkavat ja päättyvät, mekkoihin tulee tahroja ja shampanjaa kuluu.</p><p>Edward St Aubyn on kerta kaikkiaan loistava kirjailija. <i>Loistava menneisyys</i> on tarkkaa, terävää, julmaa ja ihmismieltä tökkivää proosaa. Ihmiset kuvataan taiten ja huolella, heidän myrkyllisyytensä, onnettomuutensa ja pikkumaisuutensa paljastuu sekä puheissa että teoissa. Perhe-elämä on tuomittu epäonnistumaan, sillä romaanin maailma on julma: toisista ihmisistä piitataan vain hyötymistarkoituksessa, lapsen kasvattamisessa luotetaan lähinnä kykyyn kovettaa pinta eikä empatiaa tunneta sanana eikä tunteena.</p><p>Romaanisarja on niin mukaansatempaava kuvaus ajastaan kuin ihmisyyden synkkyyttä peilaavaa pohdintaa. Näkökulmat vaihtuvat usein ja nopeasti, dialogi on nopeaa, yksityiskohtainen kerronta kaivaa kohteistaan esiin kaikki ne puolet, joita jokainen kai pyrkii parhaansa mukaan peittämään.</p><p>Pikkumaisuus, itsekkyys, tunnekylmyys ja omahyväisyys tulevat vaikuttavalla tavalla liki. Kuinka likaiselta ihmisenä oleminen tuntuukaan, kun sitä katsotaan näin armottoman ja silti niin totuudenmukaisen linssin läpi.</p><br /><b>Edward St Aubyn: Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina I-III<br /></b>Suomentaja: Markku Päkkilä<br />Otava 2018<br />463 s.<br /><i>Never Mind</i> (1992), <i>Bad News</i> (1992), <i>Some Hope</i> (1994)<div><br /></div><div>Omasta hyllystä<br /><p>______</p><p>Siis mä tein sen! Kirjoitin blogiin viiden kuukauden tauon jälkeen! Luulin, ettei tätä tapahtuisi enää koskaan, olen ollut aivan uuvuksissa ja arkielämä on vienyt voimat monella tapaa. Olen lukenut kyllä, ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän, kuunnellut äänikirjoja ja pohdiskellut lukemaani. </p><p>En ole saanut päivitettyä mitään luettujen kirjojen sivuja, en Goodreadsia enkä muutakaan. Mutta ehkä siihenkin vielä pystyn, jos tästä saa jonkin hanan auki lopultakin.</p><p>Kohta on kesä. Kohta se on.</p></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-15345769199000625992022-12-30T20:50:00.004+02:002022-12-30T20:50:27.087+02:00Emily St. John Mandel: Asema 11<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQEYoIjxli8fGJwldsa3Z529TSuucJR6hTUD-gyqBLoIbt8nEjfB4_hNWph60XhvdCwtZM7eiE33bZTzh4_WGFT0Cwmxj0oOZ68cigro7HyD0iaV8idKqcFDG4MJGe0XUA-jZm-GHINQSl6NfkpfBAzu6JeOveuT40zGBXt5FRPJKH0gUPbqE/s3468/IMG_20221230_200221_160.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="3468" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQEYoIjxli8fGJwldsa3Z529TSuucJR6hTUD-gyqBLoIbt8nEjfB4_hNWph60XhvdCwtZM7eiE33bZTzh4_WGFT0Cwmxj0oOZ68cigro7HyD0iaV8idKqcFDG4MJGe0XUA-jZm-GHINQSl6NfkpfBAzu6JeOveuT40zGBXt5FRPJKH0gUPbqE/w400-h400/IMG_20221230_200221_160.jpg" width="400" /></a></div><p></p><p><br /></p><p>Tahmaisen vuoden 2022 luettujen parhaimmistoon, ehkä jopa vuoden parhaaksi kirjaksi, nousee Emily St. John Mandelin <i>Asema 11</i>. Huumaavan hieno dystopia on syvän inhimillinen, surumielisyydessään toiveikas, tarkkanäköisyydessään ihmisyyttä vaaliva.</p><p>Lähes koko ihmiskunta kuolee äärimmäisen tehokkaasti leviävään virukseen, georgiantautiin. Ne jotka selviävät, joutuvat todellakin selviämään - kaiken uuden edessä, vailla järjestäytynyttä yhteiskuntaa, sähköä, digitaalisuutta, antibiootteja, mitään itsestäänselvänä pitämäämme.</p><p>Kaksi vuosikymmentä tuhoisan pandemian jälkeen Kirsten, joka oli kaiken muuttuessa vain 8-vuotias, kiertää Pohjois-Amerikassa asutuskeskuksia osana Kiertävää sinfoniaorkesteria. Orkesteri esittää Shakespearen näytelmiä ja klassista musiikkia, kaikkea sitä, minkä voisi ajatella iäksi kadonneen, mutta joka elää ja sykkii sinnikkäästi edelleen.</p><p>Kirstenin kautta seurataan pandemianjälkisen maailman muodostumista ja vakiintumista, niin kuin se nyt voi vakiintua niillä resursseilla, joita enää käytössä on. Niin ikään <i>Asema 11</i> seuraa maailmaa, joka on meille tutumpi: nykyisyyttä ja mennyttä, kaikkea sitä, mikä oli, ennen kuin romahdus tuli.</p><p>Näkökulmia ja kerronnan tasoja on useita. Ne tekevät romaanista herkullisen luettavan, ahmittavan, kerta kaikkiaan mukaansatempaavan. Mennyt peilaa nykyhetkeä ja toisinpäin, ihmisten polut risteävät ja erkanevat, syyt ja seuraukset asettuvat ketjuksi.</p><p>Vaikka <i>Asema 11</i> on dystopia, se ei ole toivoton. Siinä on raakuutta ja kipua, mutta myös kauneutta ja toivoa. St. John Mandel on taiturimainen tarinanrakentaja, hän vie syvälle ihmisyyteen ja elämään. Mistä olennainen koostuu? Miten elämä muiden kanssa onnistuu, kun muut ihmiset ovat turvan sijaan uhka? Mihin voi luottaa, inhimillisyyteenkö?</p><p>Koin lukemisen lämpönä ja kuohuna. Tarina imaisi mukaansa, näkyi silmien edessä, tuntui iholla. <i>Asema 11</i> on yhteisyyttä ja yksityisyyttä, se on melankolinen ja yksinäinen, mutta kuitenkin jollain ihmeellisellä tavalla valoisa. </p><p><br /><b>Emily St. John Mandel: Asema 11</b><br />Suomentaja: Aleksi Milonoff<br />Tammi 2022<br />394 s.<br /><i>Station Eleven</i> (2014)<br /><br />Omasta hyllystä.</p><p><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021_1.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä </i><br /></p>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-1605595001247655882022-12-25T15:52:00.004+02:002022-12-25T15:52:42.491+02:00Alkuja, loppuja, keskeneräisyyksiä<p>No mutta. Vuosi 2022 on vierähtämässä lopulleen. Talvipäivänseisaus on ohitettu, jouluvalot välkkyvät, lahjapaperit revitty.</p><p>Olen täällä edelleen, vaikka muulta saattaa näyttää. Heinäkuun jälkeen on moni asia ollut uudella tavalla, jokunen samoin kuin ennenkin. Muutoksia, niinpä kai.</p><p>Olemme perheemme kanssa hylänneet Helsingin (nyyh!) ja siirtyneet länsirajan taa Espooseen. Uusi kotikaupunki ja asuinalue, uusi koti ja sen mukanaan tuomat myllerrykset ovat pitäneet kiireisenä ja stressaantuneenakin. Kaikki ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mutta nyt ollaan jo voiton puolella.</p><p>En ole vielä tottunut siihen, ettei aivan kävelymatkan päässä ole enää kirjastoa.</p><p>Aloitin uuden työn elokuussa saatuani vihdoinkin vakituisen opettajan viran (9,5 vuotta valmistumiseni jälkeen). Olen ollut tyytyväinen ja jollakin tapaa tyynempi kuin aiemmin. Koko ajan ei tarvitse olla todistelemassa oikeutustaan olemassaoloon ja taistelemassa kohti seuraavaa määräaikaista pätkää. Nuoret ovat hurmaavia ja hauskoja, kuten kaikkialla muuallakin. Paljon olemme jo tehneet ja oppineet, syyslukukausi sujahti vauhdilla.</p><p>Lukeminen on hieman takkuillut, mutta nyt into tuntuu palanneen. Pitkin syksyä olen kyllä kuunnellut runsaasti äänikirjoja, sillä istun päivittäin autossa työmatkoja sen verran, että aikaa kuunteluun on. Nyt, kun saan ylitettyä julkaisemattomuuden kauhuntunteen, saan jopa varmaankin jälleen jonkin vuosikatsauksen kirjoitettua lähempänä vuodenvaihdetta. Josko ei enää tulisi tällaisia puolen vuoden hiljaisuuksia.</p><p>Olen ollut blogissani hiljaa ja kieltämättä muidenkin blogien lukeminen on jäänyt hyvin vähälle. Keskittyminen on ollut vaikeaa, aikaa on hurjan vähän, jaksaminen on kortilla. Mutta ehkä se tästä taas iloksi muuttuu. Tai edes siedettäväksi. Blogin kirjoittaminen on ollut kuitenkin kaikki nämä vuodet (kohta, tammikuun alussa, 17 vuotta, mitä ihmettä!) pääosin positiivinen ja iloa tuova asia - ja nykyisin tämä ilmaisumuoto on kaikessa epämuodikkuudessaan (hidasta, vaatii keskittymistä) sitäkin viehättävämpi.</p><p>Olen siis olemassa edelleen. Toivottavasti olette tekin kaikki siellä. Mitä kuuluu?</p>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-41130031419830005822022-07-12T16:12:00.001+03:002022-07-12T16:12:48.095+03:00Jane Smiley: Sydänmailla<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDa0n90ynglG6JK7b-_PBmU1691WH5jMhPrLSjliM0F39Wvdm3-xzFy-j969ybI2kgS7COawtyyzVpIcN6Q37k9GO5_cu8srudyjmGS_URP5H_Sw1jCE4MxFJ7MwCpUx1PMN-Wwvg28Cq_G76KEOGZb28gLrnAxzdQZQYvqXsWvZAHOAu2rsQ/s3468/sydanmailla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="3468" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDa0n90ynglG6JK7b-_PBmU1691WH5jMhPrLSjliM0F39Wvdm3-xzFy-j969ybI2kgS7COawtyyzVpIcN6Q37k9GO5_cu8srudyjmGS_URP5H_Sw1jCE4MxFJ7MwCpUx1PMN-Wwvg28Cq_G76KEOGZb28gLrnAxzdQZQYvqXsWvZAHOAu2rsQ/w400-h400/sydanmailla.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><p><a href="http://suketus.blogspot.com/p/pulitzerit.html">Pulitzer-palkittujen romaanien lukemishaasteeni</a> etenee hitaasti ja epävarmasti. Alkukesästä SPR:n Kontissa silmään sattui kuitenkin Jane Smileyn <i>Sydänmailla</i>-romaanin (ruma elokuva-) kansi, ja vastoin kaikkia tapojani sain myös tartuttua omaan hyllyyn ostettuun kirjaan melko pian ostotapahtuman jälkeen. Olen kehityskelpoinen!</p><p><i>Sydänmailla</i> ilmestyi vuonna 1991 ja palkittiin Pulitzerilla seuraavana vuonna. Marja Alopaeuksen suomennos julkaistiin vuonna 1997, jolloin romaaniin pohjautuva elokuva tuli teattereihin.</p><p>Tarina sijoittuu Yhdysvaltojen Keskilänteen, syvälle maaseudulle, sikatilojen ja maissipeltojen huminaan. Larry Cookilla on sitkeän oman ja edellisten sukupolvien työn tuloksena omistuksessaan arvokas tuhannen eekkerin maatila, jonka hoidossa ovat mukana hänen kaksi vanhinta tytärtään Ginny ja Rose puolisoineen. Perheen kuopus Caroline on valinnut toisen tien, opiskellut juristiksi ja asuu ja työskentelee kaupungissa.</p><p>Kun Larry alkaa lähestyä eläkeikää, hän haluaa yllättäen siirtää maatilan tyttärilleen ennakkoperintönä. Isän peliliike yllättää kaikki, ei vähiten siksi, että hän on siihen saakka hallinnut reviiriään despootin elkein ja kasvattanut lapsensa väkivaltaa ja alistamista käyttäen. Perheen äiti kuoli tyttöjen ollessa vielä nuoria ja vastuu kasvamisesta ja kasvattamisesta on ollut pitkälti heillä itsellään. Ginnyn, Rosen ja Carolinen on nyt tehtävä päätöksiä, jollaisiin he eivät ole tajunneet olevansa valmiita. Ovatko vieläkään?</p><p>Vuosikymmenten epäselvyydet, puhumattomuus, selvittämättömät traumat ja erittäin myrkyllinen (sekä psyykkisesti että konkreettisesti maanviljelyyn liittyvien ympäristömyrkkyjen kautta muodostunut) kasvu- ja elinympäristö aiheuttavat yhdessä yllättävän omistajamuutoksen kanssa riitaa, surua ja piiloon painettuja muistoja.</p><p><i>Sydänmailla</i> käsittelee karulla tavalla isoja teemoja. Se pureutuu perheen synkkiin salaisuuksiin, väkivaltaan, toteutumattomien toiveiden hintaan, lapsettomuuteen, sukupuolten asemaan maaseutuyhteisössä. Ylipäänsä se kuvaa vahvasti 1970-luvun tunnelmaa Yhdysvaltojen maaseudulla. Ei ole vaikeaa uskoa, että moni asia on edelleen siellä samoin. Romaanin pohjana on Shakespearen näytelmä <i>Kuningas Lear</i>, jonka myönnän olevan minulle tuttu vain otsikon tasolla. Viitteet siihen löytynevät parhaiten henkilöhahmojen välisten suhteiden kautta. </p><p>Tarinaa kertoo vanhin tytär Ginny, joka on aina sopeutunut ja hyväksynyt, alistunut ja muovautunut. Hänestä on tullut luontevasti maatilan emäntä, hän ei ole koskaan oikein ajatellutkaan voivansa tai saavansa haluta muuta. Lapsia hän ei puolisonsa kanssa ole suurista toiveista huolimatta saanut, ja viimeisimmän keskenmenonsa todisteetkin hän on haudannut sikalan taakse, ettei joutuisi jälleen selittämään mitään miehelleen.</p><p>Ginnyn kertojaäänen kautta tarina muodostuu moniääniseksi ja yllättävän kupruilevaksi, vaikka se on näennäisen tasainen ja rauhallinen. Tempo on hidas, mutta nautin jollain tapaa suuresti hitaasti etenevästä kerronnasta ja vähitellen aukeavista kerroksista. Miten paljon ihmisen elämässä hautautuu arkisen aherruksen, työnteon, totutun elämänpiirin, yhä uudelleen toistuvien pettymysten, pelon hetkien ja yhtäältä pienten ilojen alle?</p><p>Muutos on kuitenkin jossain, se on aina mahdollisuus. Kaikesta kurasta, pelosta, pölystä, virheistä, ottamattomista askelista, harkitsemattomista ja harkituista sanoista, haudatuista haaveista - kaikista niistä voi silti vielä ponnistaa eteenpäin. Niin tekee lopulta myös Ginny.</p><br /><b>Jane Smiley: Sydänmailla<br /></b>Suomentaja: Marja Alopaeus<br />Otava 1997<br />389 s.<br /><b>A Thousand Acres</b> (1991)<br /><br /><i>Omasta hyllystä.<br /></i><br /><p><b>Toisaalla:</b> <a href="https://kirjoihinkadonnut.blogspot.com/2012/07/jane-smiley-sydanmailla.html">Kirjoihin kadonnut</a>, <a href="http://hh-lukija.blogspot.com/2016/11/jane-smiley-sydanmailla_26.html">Hurja Hassu Lukija</a>, <a href="http://prosperonkirjat.blogspot.com/2019/02/isan-maa-jane-smiley-sydanmailla.html">Prosperon kirjahylly</a></p><p><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021_1.html"><b>Helmet-haasteen</b></a> kohta <i>35. Kirjassa on oikeudenkäynti</i>, Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteen kohta <i>12. maaseutu</i>.</p>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-45156144295109022112022-07-05T19:04:00.001+03:002022-07-05T19:04:09.854+03:00Jonathan Franzen: Crossroads<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy9ETa7AYA_8poe_9k2XWlupAkumnECV9ipaTW5i_xXMa61Q3Ldql9FJA0dceWiOiWZXUtBYmKsc6gSnob_oGdU4gs40h5yYL-jH2SfXYCo31LKXrXsipGerpQi7vekfRFP16VhqJT2bNega4xIN2ZvAStYeKG7aaF0-8goEicr6AZtapgxAg/s3468/crossroads.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="3468" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy9ETa7AYA_8poe_9k2XWlupAkumnECV9ipaTW5i_xXMa61Q3Ldql9FJA0dceWiOiWZXUtBYmKsc6gSnob_oGdU4gs40h5yYL-jH2SfXYCo31LKXrXsipGerpQi7vekfRFP16VhqJT2bNega4xIN2ZvAStYeKG7aaF0-8goEicr6AZtapgxAg/w400-h400/crossroads.jpg" width="400" /></a></div><br /><p></p><br />Jonathan Franzenissa tai lähinnä hänen kirjallisessa tuotannossaan yhdistyy monta keskenään ristiriitaista elementtiä. Yhtäältä olen huumaantunut hänen runsaista ja monipolvisista romaaneistaan, esimerkiksi <a href="http://suketus.blogspot.com/2012/03/suuri-vapaus.html"><i>Vapaus</i></a> ja <a href="http://suketus.blogspot.com/2015/12/jonathan-franzen-purity.html"><i>Purity</i></a> ovat ilahduttaneet minua lukijana suuresti. Olen lukenut romaaneja tyytyväisenä hyristen, laajojen ja yksityiskohtaisten tarinoiden syliin upoten. Olen pohtinut Franzenin luomia hahmoja ja heidän välisiään suhteita, ratkaisuja, joita henkilöt tarinoissa tekevät tai jättävät tekemättä, elämänkaarta ja sen hienovaraisia sivupolkuja ja -luisuja. <div><br /></div><div>Toisaalta Franzenilta lukemani esseet ovat isoilta osin olleet lähes yhdentekeviä. Joko niissä näkyy omaan makuuni liian voimakkaasti jo vanhentuneita näkökulmia tai elämäntapavalintoja tai sitten ne ovat olleet sanomaltaan minulle mitäänsanomattomia ja tuntuneet lähinnä etuoikeutetun valkoisen miehen ulinalta. <br /><br />Mutta Jonathan Franzenin romaanit, niistä minä sytyn. <br /><br />Usein Franzen paneutuu amerikkalaisen ydinperheen problematiikkaan. Hän käsittelee avioliittoa, lapsen ja vanhemman välistä suhdetta, sisarussuhteita. Aiheita, joista ei kai saada koskaan kyllikseen, ja joissa on vielä jokin kärki, kulma tai sivu huomaamatta ja auki repimättä. Franzenin romaaneissa on dialogia (ja sen puutetta), konflikteja, raskaita päätöksiä, tekemättä jääviä valintoja. <br /><br />Tuorein romaani <i>Crossroads</i> on jykevä, yli 600-sivuinen kirja, jonka tarina kiertyy Hildebrandtin perheen ympärille 1970-luvun alun Chicagon seudulla. Perheen isä Russ on pappi, joka kuitenkin kyseenalaistaa, kritisoi ja uudistaa uskonnollista ja hengellistä ajatteluaan ja toimintaansa, ja kohdistaa kritiikkinsä myös ulkopuolelleen. Russ havahtuu oman kokemusmaailmansa pienuuteen huomatessaan, että avioliitto Marionin kanssa on väljähtänyt ja seurakunnan aktiivitoiminnassa mukana olevan nuoren ja vetävän lesken Francesin kanssa puolestaan kaikki tuntuu sujuvan – ei vähiten Russin oma seksuaalinen halu, joka tuntuu uinuneen tai tukahtuneen pitkäksi aikaa. Marion puolestaan kamppailee omien sisäisten demoniensa kanssa: hän on terävä ja älykäs, avioliittoon ja äitiyteen identiteettinsä kadottanut ja menneisyytensä mielenterveysongelmia puolisoltaan pitkään peitellyt nainen, joka kaipaa jotain sanomatonta: onko se hänen oma minuutensa, menneisyytensä, tulevaisuutensa, siitä on vaikea saada kiinni. Yhtä kaikki Marionin ja Russin välinen suhde on kriisissä, kuin myös kummankin oma henkilökohtainen elämä. <br /><br />Hildebrandtien lapset räpiköivät hekin kohti kasvua ja maailman monimutkaisuutta kukin omalla tavallaan. Esikoinen Clem opiskelee yliopistossa, seurustelee – ja tajuaa yhtenä päivänä, kuinka epäoikeudenmukaisesti on saanut vapautuksen Vietnamin sodan kutsunnoista. Pasifistisen isänsä kaikkia periaatteita uhmaten Clem ilmoittautuu kutsuntalautakunnalle. Becky puolestaan elää lukiolaisen huippuvuosia sosiaalisesti korkeassa asemassa, omaa tulevaisuuttaan pohtien. Becky on muiden Hildebrandtin lapsien tapaan pidättäytynyt varsinaisesta uskonnollisesta elämästä, mutta eräs pilvenhajuinen konsertti-ilta muuttaa kaiken. Perry taas on selvä nero, terävä ja kykenevä, osaava ja ymmärtävä. Hänen haasteekseen käy olla liian älykäs elämänsä ympyröihin – ja kiinnostus huumeisiin ja niiden myyntiin. Kuopus Judson jää romaanissa vaille omaa ääntä, hän on maininta sivulauseissa ja eräänlainen aave muiden suhteiden keskellä. Vielä liian nuori otettavaksi huomioon, vielä muiden perheenjäsentensä ongelmien ulkopuolella. Omaksi onnekseen, voisi sanoa. <br /><br /><i>Crossroads</i> tiivistää tapahtumansa pitkälti joulunalukseen vuonna 1971, seuraavan kevään pääsiäiseen ja muutaman vuoden päähän. Se kuvaa vuorotellen kunkin Hildebrandtin näkökulmasta perheen keskinäistä dynamiikkaa ja kunkin sen jäsenen omaa kamppailua juuri siinä universumin ja ajan pisteessä, jossa kukin heistä parhaillaan on. <br /><br />Paljon kiteytyy Russin seurakunnan suosittuun ja aktiiviseen nuorisoryhmään, Crossroadsiin. Kolme Hildebrandtin vanhinta lasta on jollain tapaa tekemisissä ryhmän kanssa ja Russ puolestaan seilaa jossain sen laitamilla koettaen ymmärtää ja hyväksyä asemansa ja tehtävänsä seurakunnan pappina, joka ei kuitenkaan aivan puhu nuorten kieltä. Russ ei ole vastuussa ryhmän ohjaamisesta mutta järjestää vuosittain ryhmälle työleirin arizonalaisessa navajoreservaatissa. Reservaatti on ollut vuosikaudet Russin oma merkittävä ”pyhiinvaelluskohde”, ja hänen on vaikea käsittää, että sielläkin elämä ja ihmiset ovat muuttuneet. <br /><br />Franzenin romaanit ovat ristiriitaisia kokemuksia. Ne ovat massiivisia, sivupolkujaan ahnehtivia, keskipisteestään laajenevia ja siihen jälleen palaavia elämyksiä. Voi ajatella, että ne jauhavat turhaa, käyvät joskus tyhjää, jaarittelevat – mutta piru vie kuinka tarkkaan ne ihmisiä ja heidän välisiä suhteitaan kuvaavat. Franzenin lukeminen saa pohtimaan itseään kirjallisuuden kuluttajana ja harrastajana: aika ajoin huomaan ajattelevani, että kaipaan jotain uutta, vallankumouksellista, erilaista – ja silti yhä useammin (viime vuosina määrällisesti vähentyneen lukuaikani rippeissä roikkuen) rakastan lukea sirpinterävää analyysia juuri siitä, mitä itsekin elän. Perheestä ja ihmissuhteista, siitä niin syvän inhimillisestä, että kaikessa tavanomaisuudessa siitä loppuu joskus sanat kesken. <br /><br /> <br /><b>Jonathan Franzen: Crossroads<br /></b>Suomentaja: Raimo Salminen<br />Siltala 2021<br />626 s.<br /><i>Crossroads</i> (2021)<div><br /></div><div><i>Omasta hyllystä.</i></div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Toisaalla:</b> <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/crossroads/">Kirjavinkit</a>, <a href="http://lukutuulia.blogspot.com/2022/02/jonathan-franzen-crossroads.html">Lukutuulia</a></div><div><br /></div><div><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021_1.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja</i>. Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteen kohta <i>3. aavikolla tai autiomaassa</i>.</div></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-30314695690035833892022-05-28T20:46:00.000+03:002022-05-28T20:46:05.228+03:00Iida Rauma: Hävitys – Tapauskertomus<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtH06WgTdv7oAyMfMWJGgtFvoZ03LK0BnokdE9lT4dE5ujAOEuxtyaWrlc8DTRZ16FhHINo4FAlbTqrhj8FobHrT7wDu4CC6OUqhdNFQQ50l-1-53paNkpbYWjcmrjcU7HUKWwfGpy9lZJDqC4vbb548wnVCKyGk3_p3L6x9cqsW_zes-WSF0/s2048/h%C3%A4vitys.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtH06WgTdv7oAyMfMWJGgtFvoZ03LK0BnokdE9lT4dE5ujAOEuxtyaWrlc8DTRZ16FhHINo4FAlbTqrhj8FobHrT7wDu4CC6OUqhdNFQQ50l-1-53paNkpbYWjcmrjcU7HUKWwfGpy9lZJDqC4vbb548wnVCKyGk3_p3L6x9cqsW_zes-WSF0/w400-h400/h%C3%A4vitys.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Tästä kirjasta kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Sen lukeminen tuntui pahalta, mutta niin oli tarkoituskin. Vaikka se tuntui pahalta, luin nämä neljäsataa sivua nopeammin kuin mitkään muut sivut aikoihin. Upposin, hajosin, häpesin.</p><p>Iida Rauma vakuutti minut edellisellä romaanillaan <a href="http://suketus.blogspot.com/2017/02/iida-rauma-seksista-ja-matematiikasta.html"><i>Seksistä ja matematiikasta</i></a>. <i>Hävitys</i> on tänä vuonna alkuvuodesta ilmestynyt romaani, jota on jo luettu ja käsitelty, josta on järkytytty ja varmasti myös suututtu – syytäkin on. <i>Hävitys</i> ei pyydä mitään, ei kerta kaikkiaan mitään itsessään ja kerronnassaan anteeksi ja se pohjautuu vahvasti tapahtuneisiin asioihin, joiden ei olisi pitänyt koskaan saada tapahtua.</p><p>Rauma kirjoittaa villisti ja voimakkaasti aiheesta, jota oman opettajantyöni puolesta kohtaan ja jonka kanssa olen tekemisissä: koulukiusaamisesta tai oikeammin kouluväkivallasta. Tarinan ytimessä ovat kivisen koulupolkunsa osin yhdessä ja vähintään toisiaan hipaisten käyneet A ja Ira. A on tarinan pääkertoja, historianopintonsa suorittanut ja sijaisopettajaksi päätynyt ihminen, jonka ympärillä kaikki tuntuu rapistuvan: asunto Turun Ylioppilaskylässä, jaksaminen työssä, vaatteet yllä, oma keho ja mieli. Ira puolestaan on A:n entinen luokkatoveri, niin ikään syrjään sysätty, menneestään kirjallista uraa ammentanut.</p><p>A juoksee öisin, kun ei muutakaan voi, ainakaan hän ei nuku. Eräällä öisellä lenkillään hän on törmäävinään, sikäli kun voi aisteihinsa luottaa, kaikkien vuosien jälkeen Iraan, eikä mikään jää tai jätä enää rauhaan.</p><p><i>Hävitys</i> on monikerroksinen, julma ja taitava romaani. Se tarkastelee terävästi suomalaista koulua, sen pinnallisuutta ja piinaavuutta. Opettajia, valtajärjestelmää, auktoriteetteja, ryhmädynamiikkaa. Se on eittämättä tarkkasilmäisempi kuin Suomen suurimpien kaupunkien opetusvirastojen erityisasiantuntijat yhteensä käsitellessään kouluarjen satuttavuutta, tekopyhyyttä ja tyhjyyttä.</p><p><br /></p><p><i>"A istuutui pöydän taakse, käynnisti tietokoneen, tuijotti oppilaitaan ja yritti miettiä, mikä niissä oli pielessä ja oliko se mahdollisesti tahallista. Hän löysi kadonneen muistitikun tietokoneen kyljestä, ja käski 7b:tä ottamaan kirjat esiin ja pistämään pois puhelimensa. Joku päästi protestoivan huokauksen, etäisen elonmerkin, mutta muuten ne näyttivät lannistuneilta ja niin kilteiltä, että tulisivat vielä musertumaan ennen aikuisuutta – tai pikemminkin aikuistuminen olisi musertumista, ja koulu tulisi suorittamaan tehtävänsä."</i> (s. 32)</p><p><br /></p><p>Mietin kirjan kangaspintaa, joka kerää itseensä pölyt ja roskat, niin kuin tarina sen kansien sisällä paljastaa lian ja ryönän, joita koulujärjestelmä, keinotekoinen yhteiskunnan valtarakennelma, tuottaa ja uudistaa koululaissukupolvi toisensa jälkeen. Kuinka edelleen, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen aikuistumisen musertava vaikutus tapahtuu, kuinka eläväksi heräävät ne toisteiset rakenteet ja kuviot, joita ei mikään saa lopullisesti muuttumaan tai katoamaan, vaikka syytä olisi.</p><p>A:n ja Iran tarinassa merkittävän roolin saa alakoulun musiikkiluokka ja sen vääristynyt dynamiikka. Opettajan valta-asema, jota ei mikään horjuta, suosikit ja suosituimmuus, piilotetumpi ja ilmiselvä toiseen ihmiseen kohdistuva julmuus, vääryys ja väkivalta. </p><p><br /></p><p><i>"Jonkun olisi pitänyt herätellä niiden viha, A sanoi. Jonkun olisi pitänyt aseistaa ne, jos ei kalašnikovein niin riittävin tiedoin, mutta tietenkään, A sanoi, ei peruskoulu niin tehnyt, tuskin edes kasvatti niistä </i>historiatietoisia, erilaisuutta ymmärtäviä, yksilön merkityksen yhteiskunnallisena toimijana käsittäviä, vastuullisia yhteiskunnan jäseniä<i>, kuten historian opetussuunnitelma ympäripyöreästi lupaili, eikä A suoraan sanoen edes yrittänyt kasvattaa."</i> (s. 32)</p><p><br /></p><p>Kasvatustyössään ei onnistu myöskään A:n ja Iran entinen opettaja, vaikka tämä varmaankin luulee eläkeikäänsä asti ja sen jälkeenkin tekevänsä työtään suurella sydämellä ja vahvalla ammattitaidolla. Taitamattomasti hoidetut tilanteet, harkitsemattomat ja julman harkitut sanat, toiminta ja toimimattomuus. En minä ihmettele, että näin kirjoitetaan, kyllä tätä kaikkea edelleenkin on, vaikka kuinka haluttaisiin ajatella aikojen ja ihmisten muuttuneen.</p><p><br /></p><p><i>"Hänestä </i>erilaisuuden ymmärtäminen<i> kuulosti siltä kuin ymmärtäjät itse olisivat jollain mystisellä tavalla </i>samanlaisia<i> ja </i>normaaleja<i>, ja mitä </i>yksilön merkitykseen historiallisena toimijana<i> tuli, A:n käsityksen mukaan yksilöllä ei enimmäkseen ollut pienintäkään merkitystä, ja silloin, kun joku sinnikäs yksilö siitä huolimatta yritti, yhteisö useammin kuin 99 kertaa sadasta teki tästä selvän."</i> (s. 32)</p><p><br /></p><p>Sen lisäksi, että <i>Hävitys</i> käsittelee yksilön ja ryhmän tuhoa, se kuvaa Turun kaupunkihistoriaa taitavalla otteella. Jopa minä, jonka Turku-tuntemus on laihaa ja painottuu lähinnä väsyneisiin laahustuksiin rautatieaseman, maakunta-arkiston ja linja-autoaseman välillä sinä eräänä pimeänä gradutalvena, kun moni muukin asia menetti valonsa, sain Rauman tekstistä paljon irti. Kuljin mukana, näin talot ja kadut ja Aurajoen ja minnekään johtamattomat kiskot ja rapistumisen ja silti jossain pulppuavan elämänhalun.</p><p>Romaani on intensiivinen, rytmiltään vaativa ja sisällöltään lukijan runnova. Rauma kirjoittaa vimmalla ja voimalla, jonka mukaan on vain mentävä, jos aikoo selvitä tai edes yrittää. Kirja ei päästä helpolla. Se vyöryy. Kaikkialla on jatkuva märkien vaatteiden, hoitamattomien haavojen ja päätä vasten liimautuvien hiusten tunkkainen haju. Niin ikään se liimaa lukijan itseensä, vaatii saada elää omaa elämäänsä.</p><p><i>Hävitys</i> saa minut häpeämään itseäni ja edustamaani ammattikuntaa ja laitosta. Se saa minut pyytämään mielessäni anteeksi kaikilta niiltä nuorilta, joita en ole osannut, jaksanut tai ymmärtänyt auttaa silloin, kun se olisi ollut virkavelvollisuuteni ja tehtäväni ihan vain ihmisenä. </p>Tämä kirja pitää lukea.<div><br /><br /><b>Iida Rauma: Hävitys – Tapauskertomus<br /></b>Siltala 2022<br />400 s.<br /><br /><i>Omasta hyllystä.</i><div><i><br /></i><br /><b>Toisaalla:</b> <a href="https://tuijata.com/2022/01/30/ida-rauma-havitys-tapauskertomus/">Tuijata. Kulttuuripohdintoja</a>, <a href="http://marjatankirjat.blogspot.com/2022/02/iida-rauma-havitys-tapauskertomus.html">Marjatan kirjat ja mietteet</a>, <a href="https://savannilla.blogspot.com/2022/03/iida-rauma-havitys-tapauskertomus.html">Savannilla</a>, <a href="https://www.kirjallisuustoimittaja.com/lukupalat/tulevaisuuden-pilaajat">Kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonen</a><div><br /></div><div><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021_1.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>17. Kirja on aiheuttanut julkista keskutelua tai kohua</i>, <a href="http://suketus.blogspot.com/p/lukuhaasteita.html">Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteen</a> kohta <i>11. Kirjan tarina tapahtuu kaupungissa</i>.<br /></div></div></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-73561348605150795542022-04-09T17:48:00.005+03:002022-04-09T17:48:33.310+03:00Katri Rauanjoki: Kesämerkit<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh9aj1XNV0KfR4IwtoknhGUzeiZ51sGoy5Y9f-ZkaArLHdH_HOfFkGttqnlUZ3vNyJkNwjxVAfyWbg9o-G1SvBYp3f7hI6D5UPcM-OI0R-DBt19m1GKgfOTWuQtZV9qnRl7x9n6kjOyejLUhgBTQdgSbnvaqHzPumUhDwcpvpbh7zadQyt9be8=s2048" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh9aj1XNV0KfR4IwtoknhGUzeiZ51sGoy5Y9f-ZkaArLHdH_HOfFkGttqnlUZ3vNyJkNwjxVAfyWbg9o-G1SvBYp3f7hI6D5UPcM-OI0R-DBt19m1GKgfOTWuQtZV9qnRl7x9n6kjOyejLUhgBTQdgSbnvaqHzPumUhDwcpvpbh7zadQyt9be8=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><p></p><i>Aurinko oli painumassa alaspäin, mutta edelleen oli kuuma. Hillanraakile imi itseensä lämpöä, kypsytti ensimmäisen siemenensä valmiiksi. Ei enää montaa päivää. Punertuvan hillan vieressä solisi puro hiljalleen, sen rannalla tuuli hellästi silitti lapinorvokkeja ja pörrötti vastaisella kohoavaa akantakkua.</i> (s. 66)<br /><br />Katri Rauanjoen <i>Kesämerkit</i> on hieno episodiromaani kolttasaamelaisten elämästä 2020-luvulla. Millaista on olla vähemmistön vähemmistöä, katoavan äidinkielen haltija tai sen uudelleen elvyttäjä, omaa perintöään kaipaava ja vaaliva, silti valtakulttuurinkin kanssa sinut, kaupunkiin tai maailmalle kotiutunut?<div><br /></div><div>Myönnän, että tunnen saamelaisuutta vain keskinkertaisesti, kolttasaamelaisuutta tarkemmin tuskin senkään vertaa. Oli huikeaa sukeltaa maailmaan, joka tuntui aidolta ja elävältä, monin tavoin tutulta ja silti paljon uutta avaavalta. Rauanjoki ei kirjoita opastaakseen tai saarnatakseen tai esitelmöidäkseen, ei. Hän kirjoittaa kertoakseen tarinaa.</div><div><br /></div><div><div><i>Kesämerkkien</i> henkilöhahmot voisivat hyvin tulla kylänraitilla vastaan - tai hillasuolla. Romaani on episodien kokonaisuus, näkökulma ja päähenkilö vaihtuvat joka luvussa. Ajattelen sen peilaavan kolttasaamelaisuuden moninaisuutta, kuinka mitään kulttuuria ja olemusta ei voi tiivistää tai henkilöidä yhteen vaihtoehtoon. Romaanissa kohdataan nuoria, vanhoja, muualle lähteneitä, sieltä palanneita, turisteja viihdyttäviä, netissä asiaansa ajavia, keskinäisiin kiistoihin päätyviä, rikkinäisiä ja rikottuja, vahvoja ja itsetietoisia ihmisiä. Siis koko elämän kirjo ruokakaupan kassasta maailmanmaineeseen päätyneeseen valokuvataiteilijaan. Henkilöiden elämät risteävät toistensa kanssa, yksi vilahtaa siellä ja toinen täällä, yhteisö kasvaa lukijan mielessä ja tuo kerroksia kerrontaan.</div><div><br /></div><div>Lapin upea luonto on täynnä sielukasta elämää, uskallan väittää luonnon olevan yksi kirjan henkilöistä. Lappi, joskin <i>Kesämerkkien</i> Lappia läntisempi ja eteläisempi, on minulle tuttua aluetta, äitini kotiseutua. Etenkin Lapin kesän olen kokenut monet, monet kerrat ja siinä on vahvaa tunnetta ja tuttuutta, jota koin myös <i>Kesämerkkien</i> kanssa, vaikka Rauanjoen teos sijoittuukin erilaiseen Lappiin. Jokin silti yhdistää, muukin kuin sääskien ininä.</div><div><br /></div><div>Romaanin sivuilla käsitellään isoja teemoja, sen henkilöt ovat kokeneet paljon ja lisää monen heistä harteille lastataan. Menetys, häpeä, pettymys, oman identiteetin haastavuus - on niin monia tapoja saada kolhuja itseensä. Vaikka kirjassa ei ole yhtä selkeää päähenkilöä, jonka kasvua tai muutosta lukija pääsisi seuraamaan, tuntuu, että silti kirjan lukemisen jälkeen on nähnyt jonkin käännöksen, mutkan ja ennen kaikkea merkittävän matkan. </div><div><br /></div><div>Jotain suurta vimmaa ja tunnetta tästä kirjasta luin. Tietynlaista surua ja haikeutta, toisaalta sinnikkyyttä ja uskoa siihen, että katoamassa oleva kieli tai kulttuuri on kokemastaan uhasta huolimatta elinvoimainen ja eteenpäin sykkivä, viimeiseen henkäykseen saakka. </div><div><br /></div><div>Annoin <i>Kesämerkkien</i> viedä, kuulin sääsket ja luonnon huminan, suon elämän äänet, maistoin tuoreen hillan (voi kun maistaisin!), katsoin yötöntä yötä, tunturin varjoa ja jokiveden pintaa. Nautin.<br /><div><br /><br /><b>Katri Rauanjoki: Kesämerkit<br /></b>S&S 2022<br />256 s.<br /><br /><i>Kirjastosta.</i></div></div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021_1.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön</i>. </div></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-67448460689362033302022-02-05T14:14:00.005+02:002022-02-05T14:14:54.221+02:00Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjpe3YJqU_YHKKHi1UyHcsYPM2WA4QoA0yqGdRA5LgVnM9Igerzwf8fPEmubsvQ1Iu63E8HXz7qtNVveh_M7Ehk1hXMaLrsQKChyZQSWf1ZvCh8i8J7YDVKl0e_iAzMTYv6Mn37Ts2FwgVV2c0C89VIS9wB2qvfrB3AP8-gidUrswm7-jrDiyc=s3750" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3750" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjpe3YJqU_YHKKHi1UyHcsYPM2WA4QoA0yqGdRA5LgVnM9Igerzwf8fPEmubsvQ1Iu63E8HXz7qtNVveh_M7Ehk1hXMaLrsQKChyZQSWf1ZvCh8i8J7YDVKl0e_iAzMTYv6Mn37Ts2FwgVV2c0C89VIS9wB2qvfrB3AP8-gidUrswm7-jrDiyc=w320-h400" width="320" /></a></div><br /><p></p><br />Ajassa matkustaminen, oman ja muiden menneisyyden muokkaaminen, tulevaisuuden tragedioiden estäminen puuttumalla niihin ennen kuin ne ovat tapahtuneetkaan – kiehtovia, kiehtovia teemoja. <br /><br />Marisha Rasi-Koskisen <i>Auringon pimeä puoli</i> on huimaavan hieno romaani, sanottakoon se heti, miksi peitelläkään. Se voitti ilmestymisvuonnaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja muistaakseni sai paljon suitsutusta lukijoilta. Tiedostin kirjan olemassaolon, mutten saanut tartuttua siihen silloin. Vasta nyt, mutta onneksi lopultakin. <br /><br /><i>Auringon pimeä puoli</i> kertoo 16-vuotiaasta Emiliasta, joka elää isoisänsä kanssa ulkomaailmasta eristetyssä Kaivoksen kaupungissa. Emilian äiti, teininä raskaaksi tullut Alisa, on kuollut tytön syntyessä ja isoäiti tarvitsee jo hoitokotia. Isästään Emilia ei suuremmin tiedä. Emilia ja isoisä ovat hieman irrallisia muusta ympäristöstään, he eivät varsinaisesti kuulu Kaivoksen väkeen, vaan ovat omillaan. <br /><br />Elämä Kaivoksessa on tarkkaan säädeltyä ja määrättyä. Kyse on yhteiskunnan muotoon muuttuneesta (tai pikemminkin muutetusta) teollisuuslaitoksesta välittömine lähiympäristöineen, jossa ihmisen elämä kulkee tarkkaan määrätyn suunnitelman ja ohjauksen mukaan. Kaivoksen johtaja on karismaattinen diktaattori, hänen valtansa ja vaikutuspiirinsä ehdoton. Järjestystä ei kyseenalaisteta – ainakaan ääneen. Vain harva on yhteydessä Kaivoksen ulkopuolelle ja ne jotka lähtevät, sille tielleen myös jäävät.<br /><br />Emilian elämä muuttuu peruuttamattomasti, kun hän päätyy ystävänsä Mitekin kanssa Kaivoksen alapuoliseen tunneliverkostoon. Nuoret eivät ole aivan varmoja mitä etsivät, mistä ja miten, mutta jotakin merkittävää heidän on löydettävä. Onnettomuus muuttaa kaiken – ei vähiten ajan ja paikan, elämän ja kuoleman ja kohtalon.<br /><br />Rakastin lukea <i>Auringon pimeää puolta</i>. Se on kirjoitettu taiten, se on pahaenteinen ja melankolinen, vihjaileva ja jatkuvasti omaa tietään eteenpäin puskeva. Emilia on kiinnostava, ärsyttävä ja vahvatahtoinen päähenkilö, hänelle haluaa hyvää ja kuitenkin pelkää pahinta. Hän on menettänyt paljon jo nuorena, eikä välty menetyksiltä jatkossakaan.<br /><br />Romaani pohtii runsaasti aikaa, sen kulumista, sen käännöksiä ja vaikutuksia. Miten asiat etenevät, mitä olisi voinut tehdä toisin – mitä ei? Millä teoilla on vaikutuksensa, milloin on syytä jättää tekemättä? Kerronta ei ole aivan helpoimmasta päästä, se vaatii halua sukeltaa itsekin pinnan alle, niin kuin Emiliankin täytyy tehdä. Paikoin tuntuu, että tarina hieman haahuilee ja etsii itseään, mutta niin kai me ihmisetkin teemme, ärsyttää se sitten tai ei. <br /><br /><i>Auringon pimeä puoli</i> on kiehtovan dystooppinen, aikamatkustusta ja ajan rikkomista käsittelevä romaani. Sen miljöö houkuttelee kuvittelemaan, kutkuttaa mielikuvitusta ja jättää sopivasti aukkoja. Lukiessani pohdin paljon menetyksiä, muutoksia ja suuntia, joita elämässä tulee vastaan, toisille aiemmin ja toisille myöhemmin. Miten vahvoja ihmiset kuitenkin ovat sellaistenkin taakkojen alla ja iskujen kohteena, joissa ei ole oikeudenmukaisuudesta häivääkään. Ihastelen Rasi-Koskisen kerrontaa, romaanin vahvuutta ja voimaa. Keitä olemme, millaisiksi tulemme, miten voimme siihen itse vaikuttaa? Mikä määrä kysymyksiä. <br /><br /> <br /><br /><b>Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli</b><br />WSOY 2019<br />369 s.<div><br /></div><div><i>Kirjastosta.</i></div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Toisaalla:</b> <a href="https://kirjaviekoon.blogspot.com/2020/02/marisha-rasi-koskinen-auringon-pimea.html" target="_blank">Kirja vieköön!</a>, <a href="https://kirjaluotsi.fi/marisha-rasi-koskinen-auringon-pimea-puoli/" target="_blank">Kirjaluotsi</a>, <a href="https://kirjakissa.blogspot.com/2019/05/marisha-rasi-koskinen-auringon-pimea.html" target="_blank">Yöpöydän kirjat</a>, <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2019/03/marisha-rasi-koskinen-auringon-pimea.html" target="_blank">Kirsin kirjanurkka</a>, <a href="http://todellavaiheessa.blogspot.com/2020/07/marisha-rasi-koskinen-auringon-pimea.html" target="_blank">Todella vaiheessa</a>, <a href="http://adelheid79.blogspot.com/2019/01/auringon-pimea-puoli-marisha-rasi.html" target="_blank">Kirjapöllön huhuiluja</a>, <a href="http://kirjasahkokayra.blogspot.com/2020/01/marisha-rasi-koskinen-auringon-pimea.html" target="_blank">Kirjasähkökäyrä</a>, <a href="http://kirjahilla.blogspot.com/2019/02/marisha-rasi-koskinen-auringon-pimea.html" target="_blank">Kirjahilla</a></div><div><br /></div><div><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021_1.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä</i>, Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteen kohta <i>21. teollisuusympäristö</i>.</div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-30778815528247406692022-01-12T21:03:00.000+02:002022-01-12T21:03:11.991+02:00Katriina Ranne: Maa kuin veri<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj9P4lrhXkcaoxoLinmap438w6XiL3mH6B8cdV6IOIEc-M41dQ3a9fuHKPPYG8cLMZekGP1LhYAvUkwv1Uneq2epkzQtwBCuRekou_mLVC8jGZyc4xO4nf7NjDBZdpK2TR3pREUNglEwwsWMv3dO0F4sbwH6L0A2TAOsQPktVD65VPhvzXGFIE=s3000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj9P4lrhXkcaoxoLinmap438w6XiL3mH6B8cdV6IOIEc-M41dQ3a9fuHKPPYG8cLMZekGP1LhYAvUkwv1Uneq2epkzQtwBCuRekou_mLVC8jGZyc4xO4nf7NjDBZdpK2TR3pREUNglEwwsWMv3dO0F4sbwH6L0A2TAOsQPktVD65VPhvzXGFIE=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><p></p>Kun luin Katriina Ranteen romaania <i>Maa kuin veri</i>, ympärillä tuntui rapistuva ja mätänevä paratiisi, vähitellen maatuva ja katoava. Vaikka ei kukaan mitään paratiisia kai ihan vakavissaan odottanut saavansakaan, ainakin uskoisin niin. <br /><br /><i>Maa kuin veri</i> on neljän sukupolven kronikka, kertomus siirtolaisuudesta, työstä, köyhyydestä, tapahtumien ja tapahtumattomuuden ketjuista. <br /><br />Kaarlon perhe lähtee unelmiin ja utopioihin uskovan isän patistamana siirtolaisiksi Lahdesta Argentiinaan vuonna 1906. Suomi on osa Venäjän suuriruhtinaskuntaa, eikä tavallisella rautatieläisellä perheineen juuri vapauksia ole. Argentiinan Colonia Finlandesassa odottaa hedelmällinen maaperä ja toisiaan tukeva yhteisö, uuteen valmiiden uutterien suomalaisten oma väki. Tai sitten ei.<br /><br />Kaarlo kasvaa nuorukaisesta aikuiseksi itselleen vieraalla maalla, mutta sopeutuu, saa perheen ja lopulta omannäköisensä elämän. Muistot Suomesta haipuvat vähitellen, vaikka Kaarlo vaimoineen jonkin aikaa harkitseekin palaavansa kotimaahan. Tielle vain tulee kaikenlaista, kuten nyt vaikka maailmansota, espanjantauti ja 1920-luvun myötä rahan arvon romahdus – vähitellen kasvatetut säästöt kalliisiin matkoihin hapertuvat pois. <br /><br />Kaarlon esikoistytär Ester jatkaa isänsä jalanjäljissä Colonia Finlandesan rakentamista, maanviljelyä ja työteliästä elämää. Esterin oma perhe-elämä, jonka hän ehkä itselleenkin yllätyksenä kuitenkin lopulta saa, ei ole mutkatonta, vaan sisältää suuria menetyksiä ja pakotettua jaksamista yhä haastavammaksi käyvissä oloissa.<br /><br />Esterin pojantytär Aina on 2000-luvulla siirtokunnan viimeinen suomenkielinen asukas. Nainen, jonka periksiantamaton mummi on kasvattanut rakastamaan ympärillä olevaa, vastaanpanevaa maata, ja joka lopulta parhaan ystävänsä, guaraní-alkuperäiskansaan kuuluvan Amarun kanssa (ja myös pitkään ilman häntä) eletyn elämän myötä kokee ehkä suuremman yhteenkuuluvuuden ympäristöönsä kuin yksikään aiempi sukupolvi siirtolaisten ketjussa.<br /><br /><i>Maa kuin veri</i> on vahva luonnon, ympäristön ja yhteisön kuvaaja. Sen tarina on pitkä, polveileva, toisinaan hieman junnaava – mutta niin kai on elämäkin. Lukiessa pohdin, miltä niin syvästi paikallaan pysyvä, kotiseutuun kiinnittyvä ja jollain tapaa näköalaton elämä tuntuu. Miltä tuntuu, kun työteliäät päivät seuraavat toisiaan, kun peltotilkun koko ei pääse kasvamaan, kun ympäriltä katoaa yritteliäisyys ja eloisuus, ja jäljelle jää vain oma hentoinen elämä. Romaanin henkilöt eivät pääse toteuttamaan läheskään kaikkia, edes pieniä unelmiaan, heiltä viedään jo lähtökohtaisesti mahdollisuus tavoitella muutosta. Ehkeivät he, ainakaan he kaikki, sitä edes kaipaa?<br /><br /><i>Maa kuin veri</i> on surumielinen, suuria linjoja vetävä romaani. Se kertoo kiehtovasti siirtolaisten elämästä, identiteetistä, kaipuusta ja arjesta. Kuinka pitkälle kantaa tieto oman suvun perinnöstä, juurista, taustasta? Miten yhdistää uusi ja vanha kotimaa, äidinkieli ja kommunikaatio ympäröivän, erikielisen yhteiskunnan kanssa? <br /><br />Yksinäisyys, eräänlainen juurettomuus, työteliään mutta mihinkään etenemättömän elämän paino tuntuvat kirjassa syvällä. <br /><br /><br /><b>Katriina Ranne: Maa kuin veri<br /></b>WSOY 2021<br />378 s. <br /><br /><i>Kirjastosta.</i><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Toisaalla:</b> <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/maa-kuin-veri/" target="_blank">Kirjavinkit</a>, <a href="https://kirjamuuri.blogspot.com/2021/10/katriina-ranne-maa-kuin-veri.html" target="_blank">Kirjamuuri</a>, <a href="https://anunihmeellisetmatkat.wordpress.com/2021/11/17/pienileukaisen-miehen-plantaasilla/" target="_blank">Anun ihmeelliset matkat</a></div><div><br /></div><div><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021_1.html"><b>Helmet-haasteen</b></a> kohta <i>36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää</i>. <a href="http://suketus.blogspot.com/p/lukuhaasteita.html"><b>Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteen</b></a> kohta <i>15. kirjan tapahtumapaikkana on tropiikki.</i></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-2366275437806625092022-01-02T13:09:00.004+02:002022-01-02T14:28:16.056+02:00Kirjallinen vuosi 2021 ja kohti uutta alkavaa<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjQ22c8s-4hr6VzOmpXzHEtAANqMgGVWK_CEYJv1I2dQ2ukUmdKj7SqckAk1bpHQ0AxXFfcICkUMgryur9koG_8Z5QQwU4SID_9YW-XGTCiPRF3nATZR3iHhZlZiRq61ihg2mHv8V3hoGR7vyzPKzZFEFyZ9dw13cdXxtdLd7ieOk_anl3Hfkk=s1920" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="1503" data-original-width="1920" height="314" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjQ22c8s-4hr6VzOmpXzHEtAANqMgGVWK_CEYJv1I2dQ2ukUmdKj7SqckAk1bpHQ0AxXFfcICkUMgryur9koG_8Z5QQwU4SID_9YW-XGTCiPRF3nATZR3iHhZlZiRq61ihg2mHv8V3hoGR7vyzPKzZFEFyZ9dw13cdXxtdLd7ieOk_anl3Hfkk=w400-h314" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Pixabay</td></tr></tbody></table><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;"><b><span style="font-size: large;">Hyvää uutta vuotta! </span></b><div><br /></div><div>Olipa tervetullutta saada heivata vuoden 2021 kalenteri ja koko vuosi muutenkin menneisyyteen ja siirtyä uusille lukemille. Viime vuosi ei ollut mikään varsinainen menestystarina elämässäni, todettakoon se. Oli paljon hyvää: oma mainio perheeni ja muut ystävät ja läheiset, pääsy pois kotoa takaisin työelämään, joitakin seikkailuja ja reissuja, hyviä lukuelämyksiä. Mutta niiden vastapainona oli paljon väsymystä, apeutta, vaikeuksia jaksaa, sumuisia ajatuksia, lähellä roikkuvaa uupumusta ja tietenkin kaiken kruununa edelleen jatkuva koronapandemia.<br /><div><br /></div><div>Toivoa siis sopii, että alkanut vuosi 2022 olisi edes joiltakin osin hieman hellävaraisempi. <br /><br />Ainakin ajattelin lukea taas enemmän ja nauttia lukemisestani. Siinäpä haastetta! <br /><br />Aion osallistua Helmet-haasteeseen, kuten aina ennenkin ja lisäksi pienen tauon jälkeen Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteeseen, jossa vieraillaan kirjojen avustuksella mitä erilaisemmissa paikoissa. Saa vinkata muitakin haasteita! Noin ylipäätään haluan lukea (taas) enemmän oman hyllyn kirjoja, hillottuja aarteita, ja toki kaikenlaista muuta, mitä vain eteen tulee. <br /><br />Viime vuonna luin hieman epäselvien laskujeni mukaan seuraavasti: <br /><br />yhteensä <span style="font-size: large;">86 kirjaa</span>, <br /><br />joista <span style="font-size: large;">15 oli äänikirjoja</span>. <br /><br />joista <span style="font-size: large;">62 oli kotimaisia kirjoja</span>. <br /><br />joista <span style="font-size: large;">21 oli jotain muuta kuin tavanomaisempaa proosaa</span>. <br /><br />joista syntyi <span style="font-size: large;">29 bloggausta. </span><br /><br />joista liian monesta jäi kirjoittamatta, vaikka olisin halunnut. <br /><br />joita lukemalla osallistuin <a href="https://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021.html"><b>Helmet-lukuhaasteeseen</b></a> (45/50 luettua), <b>Kirjoja ulapalta -haasteeseen</b> (3 luettua) ja <b>Kirjan kannet auki -lukuhaasteeseen</b> (14 luettua), kas näin:</div><div><br />
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt;"><o:p></o:p></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiMN4-QrAqxDVjVDmyKyxiQK5RG6P3NyYSu4YhN3ejnK5Bi55mps42Eipyj1NqjyqdESS6MYqhV9fUyQwCrITNIoCVpwU2-KVEtB3zc0mQ0Aevw2ZeY3eZLFfzn7OKL2il7O04JYAWrOrSqHsSp8_pRUliBn2FKgLTtC1W8cmle3NA2Zc3UL9E=s320" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="227" data-original-width="320" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiMN4-QrAqxDVjVDmyKyxiQK5RG6P3NyYSu4YhN3ejnK5Bi55mps42Eipyj1NqjyqdESS6MYqhV9fUyQwCrITNIoCVpwU2-KVEtB3zc0mQ0Aevw2ZeY3eZLFfzn7OKL2il7O04JYAWrOrSqHsSp8_pRUliBn2FKgLTtC1W8cmle3NA2Zc3UL9E=w400-h284" width="400" /></a></div><br /><p></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><i><span style="color: black;">kirja, jonka kannet
vetävät puoleensa</span></i><span style="color: black;"><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Aura Koivisto</span></b><span style="color: black;">: <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/08/aura-koivisto-ei-mika-tahansa-metsa.html"><span style="color: blue;">Ei mikä tahansa metsä</span></a> (22.6.2021) - Kansien
tekijä: Emmi Kyytsönen <br />
<br />
<i>kirja, jonka kannet hymyilevät</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Karolina Kouvola</span></b><span style="color: black;">: <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/04/kurittomia-jumalattaria-nykynaisia-ja.html"><span style="color: blue;">Pohjolan jumalattaret</span></a> (11.4.2021) - Kansien
tekijä: Apila Pepita<br />
<br />
<i>kirja, jonka kannet on sävyltään siniset</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Katja Kaukonen</span></b><span style="color: black;">: <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/01/katja-kaukonen-saari-jonne-linnut.html"><span style="color: blue;">Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan</span></a> (14.1.2021)<br />
<br />
<i>kirja, jonka kannessa on ihmiskasvot</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Anna Järvinen</span></b><span style="color: black;">: <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/03/anna-jarvinen-uni-viime-yona.html"><span style="color: blue;">Uni viime yönä:</span></a> (10.3.2021) - Kansien
tekijä: Anna Järvinen<br />
<br />
<i>kovakantinen kirja</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Jhumpa Lahiri</span></b><span style="color: black;">: <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/01/jhumpa-lahiri-missa-milloinkin.html"><span style="color: blue;">Missä milloinkin</span></a> (16.1.2021)<br />
<br />
<i>kirja, jonka kansissa on villieläimiä</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Juhani Karila</span></b><span style="color: black;">: Pienen hauen pyydystys
(21.6.2021) - Kansien tekijä: Arla Kanerva / Safa Hovinen<br />
<br />
<i>kirja, jonka kansien tekstifontti on erikoinen</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Maisku Myllymäki</span></b><span style="color: black;">: <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/08/maisku-myllymaki-holly.html"><span style="color: blue;">Holly</span></a> (15.8.2021) - Kansien tekijä: Anna
Makkonen<br />
<br />
<i>pehmeäkantinen kirja</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Rami Kangas, Marko
Nenonen & Mari Välimäki</span></b><span style="color: black;">: K niin kuin katastrofi. Länsimaiden seitsemän
tulevaisuutta (18.2.2021)<br />
<br />
<i>kirja, jonka kannet on suunnitellut nainen</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Evie Wyld</span></b><span style="color: black;">: <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/02/nainen-aina-vaarin.html"><span style="color: blue;">Me olemme susia</span></a> (22.1.2021) - Kansien
tekijä: Emmi Kyytsönen<br />
<br />
<i>kirja, jonka kannen on suunnitellut mies</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Helena Immonen</span></b><span style="color: black;">: <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/02/helena-immonen-operaatio-punainen-kettu.html"><span style="color: blue;">Operaatio Punainen kettu</span></a> (31.1.2021) -
Kansien tekijä: Jussi Jääskeläinen<br />
<br />
<i>kirja, jonka kannet kätkee salaisuuden</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Emmi Itäranta</span></b><span style="color: black;">: <a href="https://suketus.blogspot.com/2021/04/emmi-itaranta-kuunpaivan-kirjeet.html"><span style="color: blue;">Kuunpäivän kirjeet</span></a> (16.4.2021) - Kansien
tekijä: Jussi Kaakinen<br />
<br />
<i>kirja, jonka kannet luo avaran tilan</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Ville-Juhani Sutinen</span></b><span style="color: black;">: <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/03/ville-juhani-sutinen-arktis-likaista.html"><span style="color: blue;">Arktis - Likaista lunta</span></a> (8.3.2021) - Kansien
tekijä: Tommi Tukiainen<br />
<br />
<i>kirja, jonka kannet vie sinut tuntemattomaan paikkaan</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit;"><b><span style="color: black;">Judith Schalansky</span></b><span style="color: black;">: Kaukaisten saarten
atlas (2.4.2021) - Kansien tekijä: Judith Schalansky<br />
<br />
<i>kirja, jonka kansissa on vettä</i><o:p></o:p></span></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="color: black;"><span style="font-family: inherit;">Marja Aho</span></span></b><span style="color: black;"><span style="font-family: inherit;">: <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/06/marja-aho-lasienkeli.html"><span style="color: blue;">Lasienkeli</span></a> (2.6.2021) - Kansien tekijä:
Kaisu Sandberg</span><br style="mso-special-character: line-break;" /></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt;"><br /></span></p><br />joista <span style="font-size: large;"><b>kaikista parhaimmistoon nousivat</b></span><br /><br />suurimmaksi osaksi jo vuoden 2020 puolella lukemani David Foster Wallacen <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/02/david-foster-wallace-paattymaton-riemu.html"><i>Päättymätön riemu</i></a>, Evie Wyldin <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/02/nainen-aina-vaarin.html"><i>Me olemme susia</i></a>, Ville-Juhani Sutisen <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/03/ville-juhani-sutinen-arktis-likaista.html"><i>Arktis – Likaista lunta</i></a>, Judith Schalanskyn <i>Kaukaisten saarten atlas</i>, Emmi Itärannan <a href="https://suketus.blogspot.com/2021/04/emmi-itaranta-kuunpaivan-kirjeet.html"><i>Kuunpäivän kirjeet</i></a>, Venla Hiidensalon <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/06/venla-hiidensalo-suruttomat.html"><i>Suruttomat</i></a>, Colson Whiteheadin <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/05/colson-whitehead-maanalainen-rautatie.html"><i>Maanalainen rautatie</i></a> ja <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/07/colson-whitehead-nickelin-pojat.html"><i>Nickelin pojat</i></a>, Juhani Karilan <i>Pienen hauen pyydystys</i>, Joonas Kallosen <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/07/joonas-kallonen-giljotiini.html"><i>Giljotiini</i></a>, Mariana Enriquezin <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/08/mariana-enriquez-mita-liekit-meilta.html"><i>Mitä liekit meiltä veivät</i></a>, Jouni Tikkasen <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/08/jouni-tikkanen-lauma.html"><i>Lauma – 1880-luvun lapsensurmat ja susiviha Suomessa</i></a>, Maisku Myllymäen <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/08/maisku-myllymaki-holly.html"><i>Holly</i></a>, Jenni Räinän <a href="http://suketus.blogspot.com/2021/09/jenni-raina-kulkijat-naisia-metsissa.html"><i>Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla</i></a>, Anu Lahtisen <a href="https://suketus.blogspot.com/2021/12/anu-lahtinen-ebba-kuningattaren-sisar.html"><i>Ebba – Kuningattaren sisar</i></a>, Eeva Joenpellon Lohja-sarja sekä vuoden viimeiseksi romaaniksi päässyt Emma Puikkosen <i>Musta peili</i>. <br /><br />Kaikesta huolimatta olen jopa hämmentynyt, kuinka paljon ja hyviä kirjoja lopulta luinkaan, vaikka jossain vaiheessa paikoittain tuntui, ettei mikään maistu tai tunnu miltään eikä lukeminenkaan maita. Onneksi lukutoukkuus on niin syvällä minussa, että se aina kuitenkin palaa, joskus, vaikka taukoakin tulisi. <br /><br />Kiitokset teille (kovasti harveneville) ihmisille, jotka blogiani vielä jaksatte ja viitsitte käydä lukemassa ja kiitos suuresti edelleenkin kommentoiville.<br /><br />Blogini täyttää nyt tammikuun alkupuolella jo 16 vuotta. Se on aika hurjaa, ja kurjaa on se, että intoa ei ole enää lainkaan samoin kuin joskus ennen. Mutta ehkä blogi kannattaa kuitenkin koettaa pitää hengissä edelleen – ties vaikka tällainen hidas ja epäseksikäs viestinnän muoto vielä joskus palaisikin takaisin muotiin! <br /><br /><b><i><span style="font-size: medium;">Hyvää uutta vuotta juuri sinulle, olkoon se toiveidesi mukainen.</span></i></b></div></div></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-88632278621237669232021-12-23T12:30:00.004+02:002021-12-23T12:30:33.039+02:00Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisar<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-eE7rhhweq8fa_j067d_rr5VnrNKPXK7-l2qZmgF8lJx2hbLhaxmZ8YoTEkMbjN5UMILH-Aq_L43WgRPgq2F-xk-_n1u30veIZZXWBeXQ9A0I4UrRAsey0oqRsEBagEQ5E3b9ycvqN3LbEymkiO4X-9C6nSsODRs70CRIIw29otH6ELHo56A=s3000" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="3000" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-eE7rhhweq8fa_j067d_rr5VnrNKPXK7-l2qZmgF8lJx2hbLhaxmZ8YoTEkMbjN5UMILH-Aq_L43WgRPgq2F-xk-_n1u30veIZZXWBeXQ9A0I4UrRAsey0oqRsEBagEQ5E3b9ycvqN3LbEymkiO4X-9C6nSsODRs70CRIIw29otH6ELHo56A=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><p></p>Joskus kaipaan opiskeluaikoja niin, että meinaan käpristyä kasaan. Kaipaan yliopistoa, päättymättömiä tenttikirjapinoja, hämmentäviä, inspiroivia ja tyystin yli hilseen meneviä (metafysiikka never forget) luentoja, arkistojen kaivelua (Turun maakunta-arkisto ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, graduni syntysijat), opiskelijaelämää, kirjoittamista, oivalluksia. Historianopiskelu oli ihanaa. <br /><br />Onneksi historianopiskelusta jää käteen paljon, vaikka historiatiede sinänsä tarjoaa peruskoulun aineenopettajalle lähinnä tukirangan ja muutamia työkaluja, joita voi hyödyntää silloin, kun varsinainen kasvatus- ja ihmistyö tarjoaa pienen tilan myös substanssille. Minulle historianopiskelusta on ollut iloa ja hyötyä siinäkin mielessä, että se on avannut tien loppumattomaan uteliaisuuteen. Ei oikeastaan ole sellaista historian osa-aluetta, josta en saattaisi kiinnostua, jos esitystapa on sopiva. <br /><br />Ja tässäpä jälleen sellainen kirja, joka saa kurkistamaan menneisyyden ihmisten maailmaan uteliaana ja hämmentyneenä siitä, miten paljon tiedettävää ja ymmärrettävää ja opittavaa historia voi tarjota, kun se eteen tarjoillaan. <br /><br />Ebba Stenbock oli aatelissuvun tytär, Kustaa Vaasan leskikuningatar Katarinan sisar, vapaaherra ja Suomen käskynhaltija Klaus Flemingin vaimo, kunnioitettu rouva Ebba, suuren lapsikatraan äiti, Turun linnan emäntä. Anu Lahtisen <i>Ebba, kuningattaren sisar</i> on elämäkerta Ebba Stenbockista, naisesta, joka eli vaiherikkaan elämän 1500- ja 1600-lukujen vaihteen Suomessa.<br /><br />Voinee sanoa Ebban elämän olleen monin tavoin tyypillistä tuon ajan aatelisnaisen elämää – ja samaan aikaan poikkeuksellista ja tietenkin itsessään ainutlaatuista. Ebballa oli aitiopaikka valtataisteluihin, aatelissukujen välisiin suhteisiin, hyviin ja huonoihin aikoihin. Hän synnytti ja hautasi lapsiaan, neuvoi ja karttoi puolisoaan, eli ennen kaikkea tiiviissä suhteessa omiin sisariinsa ja näiden perheisiin. Teki mitä täytyi, joskus ehkä enemmänkin ja aina ei sitäkään.<br /><br />Lahtisen käsissä Ebbasta ja hänen ajastaan saa monipuolisen ja kiinnostavan kuvan. Tekstin äärellä myhäilee ja ihastelee tutkimuksen teon ja lähteisen löytämisen, käyttämisen ja tulkinnan taitoa. Kun tutkitaan menneisyyden yksilöitä, joiden oma ääni on ollut mullan alla jo vuosisatoja, syntyy paljon aukkoja, joiden täyttämisen kanssa on oltava varovainen. Mitä ihminen ajatteli, mitä tunsi, mitä halusi? Päätelmät on tehtävä fragmenteista, sivuäänistä, joskus myös yleistyksistä ja arvauksista. Ebba itse jääkin kaikesta huolimatta hieman arvoitukseksi, persoonaksi, joka eli oman ainutlaatuisen elämänsä ja jätti omat jälkensä – tai oli myös jättämättä. <br /><br /><i>Ebba, kuningattaren sisar</i> on kirja, jonka lukeminen ilahduttaa ja innostaa. Kustaa Vaasan jälkeisen Ruotsin kruununperimystaistelut, nuijasota ja vähitellen muotoaan hakeva ja suurvallaksi nousemassa oleva Ruotsi ovat aihepiirejä, joihin harva historianharrastaja täysipainoisesti paneutuu. Kenties modernimpi historia on monen mielestä kiinnostavampaa, sen lähteet ja lähestyttävyys ovat ehkä matalamman kynnyksen takana kuin 1500–1600-lukujen maailma.<br /><br />En kerta kaikkiaan keksi, mistä moittisin tätä teosta. Se on tiivis, ilmaisultaan selkeä ja konstailematon, aihepiiriltään rajattu ja perusteltu, huolella lähdeviitoitettu ja varmasti oivaa ja tavoitettavissa olevaa yleistajuista luettavaa kelle tahansa aihepiiristä kiinnostuneelle – ja toki niillekin, jotka vielä empivät!<br /><br />Ebba, onneksi sain tutustua sinuun juuri nyt! Muistutit, kuinka onnekas olen, kun maailma on valmis tarjoamaan koko ajan uutta ja kiehtovaa tietoa, kun sitä vain on valmis vastaanottamaan.<div><br /></div><div><br /></div><div>PS. Olen muuten lukenut ja kirjoittanut myös Anu Lahtisen reilun 10 vuoden takaisesta teoksesta <i><a href="http://suketus.blogspot.com/2015/10/anu-lahtinen-pohjolan-prinsessat.html">Pohjolan prinsessat – viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin</a></i> ( Atena 2009), jota suosittelen ilolla niin ikään!<br /><br /><br /><b>Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisar<br /></b>Atena 2021<br />196 s.<br /><br /><i>Omasta hyllystä.</i><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Toisaalla:</b> <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ebba-kuningattaren-sisar/" target="_blank">Kirjavinkit</a>, <a href="https://kirsimaria.wordpress.com/2021/05/24/anu-lahtinen-ebba-kuningattaren-sisar/" target="_blank">Illuusioita</a>, <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/08/anu-lahtinen-ebba-kuningattaren-sisar.html" target="_blank">Kirsin kirjanurkka</a>, <a href="https://tuijata.com/2021/07/21/anu-lahtinen-ebba-kuningattaren-sisar/" target="_blank">Tuijata. Kulttuuripohdintoja</a>, <a href="https://tuulevi.wordpress.com/tag/ebba-kuningattaren-sisar/" target="_blank">Tuulevin lukublogi</a></div></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-15575486578650466962021-12-13T20:16:00.006+02:002021-12-13T20:16:47.336+02:00Aija ja Janne Salovaara: Kosa ja Muka muuttavat maailmaa – Kestävän kehityksen jäljillä<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhRvQOkbDBZtjXT-RYt_UzYCfAJspv65OtSPEaGVH0Z62Ujf10loTCEGlqtNsBWNrXD_Zss0bGuwDam1KYxFABw41Uo5uB10fiMO8SBHuVSIJ0ywOzN4RpGmJadbiX5a_hY267IMktzOlA0Wrul3fZ4fv7nWI-CDKTtVDaq0XSYBv1BgHGWxwg=s1080" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhRvQOkbDBZtjXT-RYt_UzYCfAJspv65OtSPEaGVH0Z62Ujf10loTCEGlqtNsBWNrXD_Zss0bGuwDam1KYxFABw41Uo5uB10fiMO8SBHuVSIJ0ywOzN4RpGmJadbiX5a_hY267IMktzOlA0Wrul3fZ4fv7nWI-CDKTtVDaq0XSYBv1BgHGWxwg=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjF4RGcln8Gr62H5djZXdnOKC0UZtvcGdOmtB1__Ieo5UhL6MKANC60famoN1S7s2EKp8KAPeNEXX31Q1LZinxbSdT-0wexT_u6sbwNAK7InT8J-ltf7mlJVqTroZ4VQjEXNldul_IqVdM7buY9rYE0gXIt8409cLvB4JWtMROLQ7kdyDAH1Sw=s1080" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjF4RGcln8Gr62H5djZXdnOKC0UZtvcGdOmtB1__Ieo5UhL6MKANC60famoN1S7s2EKp8KAPeNEXX31Q1LZinxbSdT-0wexT_u6sbwNAK7InT8J-ltf7mlJVqTroZ4VQjEXNldul_IqVdM7buY9rYE0gXIt8409cLvB4JWtMROLQ7kdyDAH1Sw=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><p>Kosa ja Muka ovat serkukset, joita maailma ihmetyttää. Illalla ei uni meinaa tulla silmään ennen kuin heidän huoltajansa Menne on joutunut hieman selittämään Maapallon ja avaruuden rakennetta ja ihmisen paikkaa siellä.</p><p>Heti aamusta heitä alkaa mietityttää veden olemus ja kiertokulku. Sitä on hieman helpompi lähteä konkreettisesti selvittämään kuin avaruuden muotoa, joten Kosa ja Muka hyppäävät pyörän selkään ja ajelevat vedenpuhdistuslaitokselle.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjpHkcrrhXInLH0SdMGB714ljij4oKbZx6mFNHascRcLcKOM9zD-Dn4dbDklbPAo4GNjIpiRuu44DmT6tTFm-qk7UDfT8Jofmgcx6kyDL-KNPFanDpRDQ_arBMCdxAN4MWuCDp5hXOD7k4-uYCBCBnRnSIZqfb-jT1dU6btD6-_gt3ggYzHWTA=s1080" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjpHkcrrhXInLH0SdMGB714ljij4oKbZx6mFNHascRcLcKOM9zD-Dn4dbDklbPAo4GNjIpiRuu44DmT6tTFm-qk7UDfT8Jofmgcx6kyDL-KNPFanDpRDQ_arBMCdxAN4MWuCDp5hXOD7k4-uYCBCBnRnSIZqfb-jT1dU6btD6-_gt3ggYzHWTA=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><p>Veden kiertokulun lisäksi Kosa ja Muka ehtivät yhden ja saman päivän aikana tutustua niin ruoantuotantoon, vallan jakautumiseen, viestinvälityksen historiaan, siirtolaisuuteen, demokratiaan kuin ylipäänsä kansalaisyhteiskunnan eri osa-alueisiin. Aihepiirejä on paljon, mutta kaikkea tulee vastaan, kun kulkee silmät avoinna.</p><p>Aika mainio lasten ja varhaisnuorten tietokirja tämä <i>Kosa ja Muka muuttavat maailmaa </i>– <i>Kestävän kehityksen jäljillä</i>. Aiheita on tosiaan riittämiin, eikä niiden käsittely aikuisillekaan suunnatusti ole mitenkään helppoa, lapsiyleisöstä siis puhumattakaan. Salovaarat kuitenkin onnistuvat hienosti yhdistämään tiukan tiedon ymmärrettävään kontekstiin ja tarinaan.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiw5JgPSb_c-z0F38XFDv851ZSowqsa6PzFghINEmdEleam69E04kVclnDhgmr_xJ3GHL0jJBtZfP5skWnw_5tJQq0-RfqF4AQu1pfBoUe7V9ZO1csl6DRHOYxYVqg-8_MAg5jClm6QqIe4FgBGF_Y8gnjO79Y6UZn01Yu04q_DnAXyXNheYLI=s1080" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiw5JgPSb_c-z0F38XFDv851ZSowqsa6PzFghINEmdEleam69E04kVclnDhgmr_xJ3GHL0jJBtZfP5skWnw_5tJQq0-RfqF4AQu1pfBoUe7V9ZO1csl6DRHOYxYVqg-8_MAg5jClm6QqIe4FgBGF_Y8gnjO79Y6UZn01Yu04q_DnAXyXNheYLI=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQ5Dk_FfvaGH61aTHg2uwm81TcYrLIOQ62639fcrkyL2oiEHL5sMo7mJlGXVczWJ4Q9iHXJsWY5qaGd0e1dJ2b1CUOMTtLkDlGOz0_lx59CQNxQmAwa0hUM8-Rr_8hVzXDh8dmOIH-cvaXU3WYVSyIif7lQapXooAhdkfA8DRewgr51q-a35M=s1080" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQ5Dk_FfvaGH61aTHg2uwm81TcYrLIOQ62639fcrkyL2oiEHL5sMo7mJlGXVczWJ4Q9iHXJsWY5qaGd0e1dJ2b1CUOMTtLkDlGOz0_lx59CQNxQmAwa0hUM8-Rr_8hVzXDh8dmOIH-cvaXU3WYVSyIif7lQapXooAhdkfA8DRewgr51q-a35M=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><p>Kirja pyrkii avaamaan yhteiskunnan ja maailman toimintaa lukijalle hahmotettavassa muodossa ja useammasta näkökulmasta. Varsinaisen päähenkilöidensä elämän tarinan ohella kirja selittää ja näyttää, miten esimerkiksi valta jakautuu tai kuinka tiedonvälitys on vuosisatojen aikana muuttunut. Oman itsensä pystyy sijoittamaan osaksi suurempia kokonaisuuksia ja hahmottamaan isojakin rakenteita.</p><p>Pidin myös raikkaista ja perinteikkäämpiä rajoja rikkovista henkilöhahmoista ja perhemalleista. On todellakin korkea aika, että lasten- ja kaikissa muissakin kirjoissa ihmiselämän moninaisuus pääsee yhä arkisemmaksi asiaksi, josta ei tehdä sen kummempaa numeroa.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgmlvDxOMdjDrXey_2b7b1hF3sFyzVKmDDOyjPJW8473-WmPbAK94qbNvOL0vc9T_s9wwqoH68dVIq2sQGVDT_yIoG5_NTN23YmfgJYB6nRIM6w44i7q2Clf5g2o3QHZiOtMZoREEWqpaezl5JHs4N2gq8MjnMd55j52sLHTjTX59rH_JPRyrQ=s1080" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgmlvDxOMdjDrXey_2b7b1hF3sFyzVKmDDOyjPJW8473-WmPbAK94qbNvOL0vc9T_s9wwqoH68dVIq2sQGVDT_yIoG5_NTN23YmfgJYB6nRIM6w44i7q2Clf5g2o3QHZiOtMZoREEWqpaezl5JHs4N2gq8MjnMd55j52sLHTjTX59rH_JPRyrQ=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiCnNpXBZLN0CS7QevOZQLtPD3S7RKBWFsHhidf77JIGwxiOvxU1ybxaaAQ3R68-nJVtG0GneJXRj4RL0liBTT8BgL58zN4uBwgXjTSHTovh-4Y_k0HZIivPTYO5h6vUfyUOuJoKSa3lRA_RwY7C4bfw90PoIJhBPcb_MCaMJ4_-XSMlwigHt0=s1080" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiCnNpXBZLN0CS7QevOZQLtPD3S7RKBWFsHhidf77JIGwxiOvxU1ybxaaAQ3R68-nJVtG0GneJXRj4RL0liBTT8BgL58zN4uBwgXjTSHTovh-4Y_k0HZIivPTYO5h6vUfyUOuJoKSa3lRA_RwY7C4bfw90PoIJhBPcb_MCaMJ4_-XSMlwigHt0=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><p>Kirjan aihepiirit herättävät varmasti eri ikäisissä lukijoissa monenlaista pohdittavaa. Jäinkin miettimään, mikä kirjan keskeisin kohderyhmä on. Ehkä varhaisnuoret, vaikkapa siinä vaiheessa, kun koulussa on jo hieman aloiteltu yhteiskuntaopin opetusta? Tai miksei toki ilman sitäkin, eipä kouluopetus miksikään autuaaksi tee, oppia voi isoja juttuja ennen kuin niitä koulussa käsitellään.</p><p>Yhtä kaikki koin lukijana ilon ja oivalluksenkin hetkiä tämän kirjan äärellä. Hyvin voisin kuvitella käyttäväni Kosaa ja Mukaa opetuksessa ja nuorison kanssa kirjan ajankohtaisista aiheista puhuessani. Tuomas Kärkkäisen raikas kuvitus on selkeää ja havainnollistavaa ja kirjan väri- ja sävymaailma kutsuu luokseen ja tutustumaan sisältöön.</p><p>Oivaa luettavaa tiedonhaluisille ja maailman moninaisuudesta kiinnostuneille – ilahduttavaa päästä lukemaan lapsille suunnattua tietokirjallisuutta, joka ei pelkästään keskity luonnontieteisiin ja tekniikkaan vaan laajalla skaalalla ensisijaisesti yhteiskuntatieteisiin.</p><br /><br /><b>Aija ja Janne Salovaara: Kosa ja Muka muuttavat maailmaa – Kestävän kehityksen jäljillä<br /></b>Kuvitus: Tuomas Kärkkäinen<div>Avain 2021</div><div>56 s.</div><div><br /></div><div><i>Arvostelukappale.</i></div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Toisaalla:</b> <a href="https://luelueviidakkoponi.com/kohti-reilumpaa-ja-parempaa-maailmaa/" target="_blank">Luelue Viidakkoponi</a></div><div><br /></div><div><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.</i></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-28374099287954166832021-11-11T20:18:00.023+02:002021-11-11T20:29:15.163+02:00Karoliina Suoniemi: Ameriikan lapset - suomalaisten elämää Amerikassa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUTyHquIj-AiNCh2-gv3iW4-_AMdHMoT73KaCRscZWKAdW0HwaIhcSx_h90nzc_lYazG2ktOM_KO-oxVbq6Xzpa6YkCk6JVJkSMynyczTbkPGItr27Xbo7nOVppJ43s16zS3MafEQ-iy_MeAh1gCDgJp9ypGK1eJrtXaUBAGaF9PCqmyGQG2w=s1080" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUTyHquIj-AiNCh2-gv3iW4-_AMdHMoT73KaCRscZWKAdW0HwaIhcSx_h90nzc_lYazG2ktOM_KO-oxVbq6Xzpa6YkCk6JVJkSMynyczTbkPGItr27Xbo7nOVppJ43s16zS3MafEQ-iy_MeAh1gCDgJp9ypGK1eJrtXaUBAGaF9PCqmyGQG2w=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><p></p>Siirtolaisuus on kiehtova teema, joka on alati läsnä nykyajassa siinä missä menneisyydessäkin. Liike, liikkuminen, uusille alueille lähteminen ja vanhojen seutujen hylkääminen on kuulunut vahvasti ihmisyhteisöjen elämään kautta vuosituhansien.<br /><br />1800-1900-lukujen siirtolaisuus Amerikan mantereelle on merkittävä historiallinen ilmiö, jonka seuraukset näkyvät edelleen. Se on myös yksi suosikkiaiheistani seiskaluokan historiassa, ja usein olenkin pyrkinyt panostamaan erityisesti siirtolaisuuden monimuotoisuuteen ja matkanteon konkretisoimiseen. Useimmiten aloitan aihepiirin tehtävällä, jossa oppilaat joutuvat miettimään ja kirjoittamaan saamaansa matkalaukkukuvaan, mitä itse pakkaisivat mukaan, jos joutuisivat muuttamaan toiseen maahan vain yhden laukun verran tavaraa. Sangen usein oppilaiden mukaan lähtisivät toimivimmat vaatteet, rakkain elektroniikka ja laturit, säästöt ja aarteet.<br /><br />Sangen hyvin tästä saa usein keskusteluaiheen siihen, miksi raflaavissa pakolaisuutta ja siirtolaisuutta käsittelevissä kuvituksissa ja ”keskusteluissa” (eli nettiöyhöttömisessä) länkytetään siitä, että liikkeessä olevilla ihmisillä on mukanaan juuri elektroniikkaa ja kestäviä vaatteita.<br /><br /> Miksiköhän.<p><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; line-height: 107%; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;"><br /></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTjSuyufsqj8Wj_YWJpNVpjLhPavzZqyFNTDNAPG3nWgM5Uh4eQvtTWsvueGToiBP8apy4VBYTEay0rQu6y9RBY54WiJOXOmixV0r7p3Cf-zaGbHx6CIPLddw1YaEo4OdsFcMYLtyjK11XGO1TeA0ZxClsbL3pGCEPn-edHyeR84mXWaSKGJo=s1080" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgTjSuyufsqj8Wj_YWJpNVpjLhPavzZqyFNTDNAPG3nWgM5Uh4eQvtTWsvueGToiBP8apy4VBYTEay0rQu6y9RBY54WiJOXOmixV0r7p3Cf-zaGbHx6CIPLddw1YaEo4OdsFcMYLtyjK11XGO1TeA0ZxClsbL3pGCEPn-edHyeR84mXWaSKGJo=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><br /><span style="line-height: 107%;">No, Karoliina Suoniemen uusi lapsille suunnattu tietokirja <i>Ameriikan lapset</i> ei tartu nykyajan pakolaisaaltoihin, vaan sen aiheena on juuri parin edellisen vuosisadan aikainen siirtolaisuus Amerikkaan. Kirja on saanut innoituksensa Suoniemen omassa suvussa eletyistä tapahtumista, mikä on yhtäältä ilahduttavan henkilökohtaista ja toisaalta kovin samastuttavaa monelle. Suomalaisista suvuista, etenkin pohjanmaalaisista, löytyy runsas määrä siirtolaiseksi lähteneitä. Ilmiö ei ole Suomessa lainkaan tuntematon. </span><br /><br /><span style="line-height: 107%;"><i>Ameriikan lapset</i> kuvaa monipuolisesti ja kevyellä otteella sitä pitkää, kallista ja vaivalloista matkaa, joka siirtolaisten on pitänyt kulkea Suomesta Amerikan mantereelle. Kirja keskittyy juuri Pohjois-Amerikkaan suuntautuneeseen muuttoliikkeeseen. Tutuksi tulee matka ensin Suomesta Isoon-Britanniaan, sieltä Atlantin yli Vapaudenpatsaan ja Ellis Islandin ohitse Finntowneihin suurkaupungeissa ja pikkupaikkakunnilla.</span><br /><br /><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj2WOoWffpqCKyRHzWNuwBBWoHrasCQbRJOqjzF166abf4aax4IVa0sV2NOJllY5EQ9NTjv7tba-GZN6oEgGetUS6f9S9nNQEIwnIh9BdgXuWpcEDX5VDqcXkRBpbXTLqbp5KCPbiWkzIa6yP0JPprYsOgqqzAyc9Aps5NLUrHMZm2Rr1n8yVs=s1080" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj2WOoWffpqCKyRHzWNuwBBWoHrasCQbRJOqjzF166abf4aax4IVa0sV2NOJllY5EQ9NTjv7tba-GZN6oEgGetUS6f9S9nNQEIwnIh9BdgXuWpcEDX5VDqcXkRBpbXTLqbp5KCPbiWkzIa6yP0JPprYsOgqqzAyc9Aps5NLUrHMZm2Rr1n8yVs=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; font-size: 12pt; line-height: 107%;"><br /></div><span style="font-family: "Times New Roman",serif; mso-ansi-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;"><br /><span style="font-family: "Times New Roman",serif; font-size: 12pt; line-height: 107%;"><br /></span><p style="font-size: 12pt; line-height: 107%;"></p><br /></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjOG77bgpjvDCX4N5Thac9NxnxLiBgL65lDDix0Zf9dN3-WOtg-mbz3M2O76l6MNAHVNc4r5sGShQHSoUmsQMgamH_aukbmFqE0blX3HLY4hd6ic_HaAwHAqQPp9hMhmSpZTlPcoM_oC42qkfcMXHj_auOBm_tMwLtFJytRUym75TQphMqgmpU=s1080" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjOG77bgpjvDCX4N5Thac9NxnxLiBgL65lDDix0Zf9dN3-WOtg-mbz3M2O76l6MNAHVNc4r5sGShQHSoUmsQMgamH_aukbmFqE0blX3HLY4hd6ic_HaAwHAqQPp9hMhmSpZTlPcoM_oC42qkfcMXHj_auOBm_tMwLtFJytRUym75TQphMqgmpU=w400-h400" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Lukija kokee konkreettisten esimerkkien kautta, kuinka monenlaisiin eri töihin ja tehtäviin suomalaisia lähti: metsiin, preerioille, uudisasukkaiksi, palveluskunnaksi, lokareiksi ja lumperijäkeiksi. Miten paljon ikävöitiin kotiin, ja miten paljon toisaalta ihastuttiin uusiin seutuihin ja mahdollisuuksiin. Puhuttiin fingelskaa, syötiin äpylipaita ja prekfestiä, käytiin elokuvissa ja tansseissa, liityttiin ammattiyhdistyksiin ja etsittiin puolisoa.<br /><br /><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiRUiisKpEak5TSyVtPT_VbzuT9PmRpjiyGHQl8_4xXFD6oN6CzmrOdwJagJ2m9S0ulv5YkeBNHOSESs0tOnOTs9de_M43LnOgCuY0mP9sud3p5KaZ7rfylVWbBMTzXW6axF0sX7VU2vSuDrXQetK2t3xMhKD7WoTHOUfkhZdqU15I3IzhgmhA=s1080" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiRUiisKpEak5TSyVtPT_VbzuT9PmRpjiyGHQl8_4xXFD6oN6CzmrOdwJagJ2m9S0ulv5YkeBNHOSESs0tOnOTs9de_M43LnOgCuY0mP9sud3p5KaZ7rfylVWbBMTzXW6axF0sX7VU2vSuDrXQetK2t3xMhKD7WoTHOUfkhZdqU15I3IzhgmhA=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh_Wpp2sJI29Pin880zAp9rDORI5aQ98Vc6CmIa_DuiVS4Pmmn5ADD7h24DhXdHG62xiWLrb3A4zK2Y5oRp1p1tFo5GkKqViIraK5CjzQ2jOh2hnn8J6lLfT1HCrbOe_NKD220TIHLZfjILI5ixeCOlwc-uoip_m6xWcLMwXKxLnU9ayJQjjys=s1080" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh_Wpp2sJI29Pin880zAp9rDORI5aQ98Vc6CmIa_DuiVS4Pmmn5ADD7h24DhXdHG62xiWLrb3A4zK2Y5oRp1p1tFo5GkKqViIraK5CjzQ2jOh2hnn8J6lLfT1HCrbOe_NKD220TIHLZfjILI5ixeCOlwc-uoip_m6xWcLMwXKxLnU9ayJQjjys=w400-h400" width="400" /></a></div><br /><br />Teksti on helppolukuista, kuvailevaa ja tarinallista. Se tuntuu tutulta ja tekee sisällöstäkin tuttua, matalan kynnyksen takana olevaa. Kirjan parissa on hauskaa viettää aikaa, lukea luku ja aihe kerrallaan tai ahmaista isompi siivu saman tien. Emmi Kyytsösen kuvitus on iloinen ja värikäs, joskin itse olisin mieluusti katsonut suurempaakin määrää kuvia, ne havainnollistavat sisältöä oivasti. Mukana on myös tehtäväosioita, joita voi tehdä tai olla tekemättä – hyödyllisiä myös koulukäyttöön.<br /><br />Opettavaista, hyödyllistä ja kuitenkin viihdyttävää. Tavallisten mutta rohkeitten ihmisten historiaa nykyajan ihmisille, suurien kokonaisuuksien pilkkomista ymmärrettävään ja hallittavaan muotoon. Isojen ilmiöiden inhimillistämistä: tätä oli elämä ja arki, ihan tällaista tavallista ja tuttua, vaikkakin toki uusilla Ameriikan mausteilla.<p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><br /><b>Karoliina Suoniemi: Ameriikan lapset<br /></b>Kuvitus: Emmi Kyytsönen<br />Avain 2021<br />87 s.<br /><br /><i>Arvostelukappale.</i><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-65174093017542700532021-10-31T20:20:00.004+02:002021-10-31T20:20:49.108+02:00Katriina Huttunen: Surun istukka ja Mustaa valoa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhu609m2r6uKDvdXu6IvaOWW07zvYzctH-PIgDuYYkZBlcXZ0q0ztY3c-cPLkuR0GS0phLmesfVs6TTX4fNroXQXSZVZjw3CfwhN6TUyOD5GlwfHqk_KXszPMSZX-nB-IS3BS1IQQT1pJlgwdZoVUK5mXv5A6QwJ_59gsLPwrRzun5PMV8IYOM=s2048" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhu609m2r6uKDvdXu6IvaOWW07zvYzctH-PIgDuYYkZBlcXZ0q0ztY3c-cPLkuR0GS0phLmesfVs6TTX4fNroXQXSZVZjw3CfwhN6TUyOD5GlwfHqk_KXszPMSZX-nB-IS3BS1IQQT1pJlgwdZoVUK5mXv5A6QwJ_59gsLPwrRzun5PMV8IYOM=w400-h400" width="400" /></a></div><p></p><p><br /><i>Minulla ei ole vertailukohtaa, on vain tämä yksi suru ja tämä yksi menetys, tämä yksi itsemurha, tämä yksi kuollut lapsi, tämä yksi kuolema ja tämä yksi elämä.</i> (Surun istukka, s. 154) <br /><br /><br />Katriina Huttusen omaelämäkerralliset romaanit <i>Surun istukka</i> ja <i>Mustaa valoa</i> ovat kipeitä, raadollisia ja syviä teoksia. Niiden aineksina ovat omakohtainen raapiva suru, anteeksiantamattomuus, se kertakaikkinen, ohittamaton ja läpipäästämätön tuska, jonka äiti kohtaa, kun oma lapsi kuolee. <br /><br />Tuntuu vaikealta ja mitättömältä koettaa kirjoittaa jotakin näistä kirjoista. Ne ovat niin henkilökohtaisia, niin paljaita ja avoimia. Ne ovat – uskon – hyvin totuudenmukaisia, vaikka fiktion puolelle määrittyvätkin kirjastoluokassaan ja muissa määritelmissään. Ne tuntuvat lähes luvattoman rehellisiltä, vaikka niiden kirjoittajalla on kaikki syyt ja oikeudet valita, mitä kertoo ja mitä ei. <br /><br />Itse asiassa luin ensin teoksista uudemman, <i>Mustaa valoa</i>. Rakastan Hietaniemen hautausmaata, käyn siellä vähintään viikottain. Minulle se ei ole minkään henkilökohtaisen surun sijaintipaikka, minulle se on turvapaikka ja rauhoittumisen alue, siellä on helppoa hengittää syvään, olla hetki rauhassa. Rakastan hiljaisia hautakiviä ja muistolaattoja, uusia ja vanhoja hautoja, nimiä ja titteleitä, symboleja, veistoksia, istutuksia, kynttilöitä. Hietaniemi on tuhansien tarinoiden sija, eikä yhdelläkään niistä ole enää kiire minnekään. <br /><br />Katriina Huttunen käy Hietaniemessä joka päivä, koska hän ei muuta voi. Hän käy siellä tyttärensä haudalla, siunauskappelin yhteydessä olevassa kolumbaariossa. Ajattelee, kirjoittaa, pyytää anteeksi, suree ja muistaa. Ymmärrän, etten voi ymmärtää häntä. Ymmärrän, että minun syyni ovat toiset, eivätkä ne ole vertailukelpoiset.<br /><br /><br /><i>”En ole valinnut suruani. Suruni on valinnut minut”</i>, Huttunen kirjoittaa. <br /><br /><br />Teokset ovat sisarukset, erilliset mutta jakavat yhteisiä piirteitä. Voimakkaimpana on tietenkin teema: kuolema, oman lapsen kuolema. Huttusen armoton kerronta yhdistää niitä niin ikään, ne ovat syntyneet elämässä, jonka eläminen on raskasta, lähes mahdotonta. Kirjat ovat kuin katumusharjoituksia, joita toistetaan yhä uudelleen ja uudelleen, mutta jotka eivät silti vie yhtään lähemmäs pelastusta. (Miten ehkä veisivätkään, kirjoittaja ei ole uskonnollinen eikä tavoittele pelastusta tai armahdusta keltään tai mistään.) <br /><br />Huttunen kirjoittaa viiltävällä tarkkuudella, huomioiden yhtä aikaa pienet yksityiskohdat ja suuret kokonaisuudet. Mukana on millintarkkaa raportointia kuoleman jälkeisistä hetkistä ja siitä, mihin omaisen on venyttävä. On hautausmaan kasveja, jäkäliä, jälkiä, eläinkuntaa. On surua, jota revitään pinseteillä yhä pienemmiksi hippusiksi ilman, että tuska helpottaisi hetkeksikään. On katsauksia tuhkaushautaamisen historiaan, hautausmaan muutoksiin, hautauksiin. Läheltä ja kauempaa, yksittäisestä yleiseen. <br /><br />Kirjoilla ei pyydetä tai etsitä anteeksiantoa eikä unohdusta surulle tai surusta. Ne ovat fragmentteja ja kokonaisuuksia, hiottuja ja terävillä reunoillaan syvältä haavoittavia.
</p><p class="MsoNormal" style="line-height: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: "Times New Roman",serif;"><o:p> </o:p></span></p><b>Katriina Huttunen: Surun istukka</b><br />S&S 2019<br />327 s. <br /><br /><i>Kirjastosta. </i><br /><br /><br /><b>Katriina Huttunen: Mustaa valoa – Muistiinpanoja hautausmaalta</b><br />S&S 2020<br />323 s. <br /><br /><i>Kirjastosta.</i><p></p>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-69443166249260404802021-10-27T20:32:00.002+03:002021-10-27T20:32:23.468+03:00Kirjamessut tulevat, oletko valmis!<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiMM5EIBrieILjjT6YtasrKLGKNrJrURFUqgtUk6rdYtoYzm54hqqjU2xxyS0Xo_xSDbXIwF0_Z3D3GpKFAUqJQax5zJub_Lzx-RBHo4QmpzEGjcVlnuq2LFqd6vyzNw4SDyoqVNTuJnbIAaV-1VwpUxGequqUdBmEDD-L6P5m1-MuOz6ELUAA=s250" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="200" data-original-width="250" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiMM5EIBrieILjjT6YtasrKLGKNrJrURFUqgtUk6rdYtoYzm54hqqjU2xxyS0Xo_xSDbXIwF0_Z3D3GpKFAUqJQax5zJub_Lzx-RBHo4QmpzEGjcVlnuq2LFqd6vyzNw4SDyoqVNTuJnbIAaV-1VwpUxGequqUdBmEDD-L6P5m1-MuOz6ELUAA=w400-h320" width="400" /></a></div><br /><p></p><p>Syksyinen tervehdys täältä jostain hyhmästä, jota kai niiksi kuuluisiksi ruuhkavuosiksi kutsutaan. Työt ovat imaisseet minut mukaansa, lapsen päiväkotiarki on alkanut, flunssat tulevat ja menevät, illat pimenevät, kirjapinot kasaantuvat. Kaikkea sitä semmoista, tiedättehän.</p><p>Vaan huomenna alkavat Helsingin kirjamessut vuosimallia 2021! Jihuu! Sinne minäkin pääsen ja ihan bloggaripassilla jopa. Viime vuoden virtuaalimessuilta katsoin imetyksestä ja vauvaelämästä väsyneenä vain yhden haastattelun, David Foster Wallacen Päättymättömän riemun suomentajan Tero Valkosen ja kustannustoimittaja Samuli Knuutin välisen keskustelun. Muistaakseni se oli oikein mielenkiintoinen. Muuhun ei jaksamiseni silloin riittänyt.</p><p>Nyt on onneksi toisin, vaikka ihan huippuvuosieni messusuorituksiin en taida yltää. Suunnitelmana on nuohota messut edestakaisin ja ympäri sunnuntaina, mutta jos kävisin messuilla kaikkina päivinä, saattaisin harkita seuraavia ohjelmanumeroita:</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Torstaina 28.10.</span></b></p><p><b>Klo 10.30 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/47627/tiedetori-yliluonnollinen-sota-1939-1945/" target="_blank">TIEDETORI: Yliluonnollinen sota</a> (Kruununhaka)</b></p><p>Satumaarit Myllyniemen haastattelu sotavuosien 1939-1945 yliluonnollisista kokemuksista. Varmasti kiinnostavaa!</p><p><br /></p><p><b>Klo 11.00 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/46203/kolme-rukousta-idille/" target="_blank">Kolme rukousta äidille</a> (Esplanadi)</b></p><p>Anna-Liisa Ahokummun uusin romaani Kolme rukousta äidille on lukulistallani. Omasta synnytyskokemuksestani en ole ihan kokonaan itse vieläkään toipunut.</p><p><br /></p><p><b>Klo 13.00 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/47055/lytretki-helsingin-seudulle-40-kvelyreitti-kartat-kohteet/" target="_blank">Löytöretkiä Helsingin seudulle</a> (Vallisaari)</b></p><p>40 kävelyreittiä, kartat ja kohteet, tässä luvataan. Etenkin oman lapsen myötä innostuin lähiseutumatkailusta ja kävelemisestä, tästä esityksestä voisi saada hyviä vinkkejä uusiin seikkailuihin.</p><p><br /></p><p><b>Klo 13.30 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/46425/holly/" target="_blank">Holly</a> (Töölö)</b></p><p>Maisku Myllymäen upea romaani oli kirjasyksyni timantti. Tämä on ihan ehdoton!</p><p><br /></p><p><b><span style="font-size: medium;">Perjantaina 29.10.</span></b></p><p><b>Klo 10.30 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/46407/giljotiini/" target="_blank">Giljotiini</a> (Hakaniemi)</b></p><p>Joonas Kallosen Giljotiini on loistoromaani, yhden päivän sisälle sijoittuva tarina terrorismista ja hajonneesta perheestä. Suositus!</p><p><br /></p><p><b>Klo 11.30 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/45705/suruttomat/" target="_blank">Suruttomat</a> (Hakaniemi)</b></p><p>Venla Hiidensalo on taitava ja hänen romaaninsa menevät syvälle taiteilijuuteen. Suruttomat meni puolestaan hyvin syvälle tunteisiini kuvaamalla perheensisäistä typerryttävää vallankäyttöä ja sen vaikutuksia.</p><p><br /></p><p><b>Klo 13.00 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/47190/tyrauhaa-kirjailijakodissa-eeva-joenpellon-kirjailijakodin-kirjailijat-kokoontuvat-yhteen/" target="_blank">Työrauhaa kirjailijakodissa</a> (Töölö)</b></p>Sain ilon ja kunnian vierailla Eeva Joenpellon kirjailijakodissa Lohjan Sammatissa viime kesäkuussa. Oli aivan ihastuttava retki ja vierailukohde! Tänä vuonnahan on 100 vuotta Eeva Joenpellon syntymästä. Juhlavuoden kunniaksi talossa asuneet kirjailijat Tuomas Kyrö, Aki Ollikainen, Maritta Lintunen ja Marianna Kurtto kokoontuvat yhteen keskustelemaan Joenpellon kirjailijakodin vaikutuksesta tuotantoonsa.<div><br /><div><br /></div><div><b>Klo 15.30 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/46345/ameriikan-lapset-suomalaislasten-elm-amerikassa/" target="_blank">Ameriikan lapset: Suomalaislasten elämää Amerikassa</a> (Kumpula)</b></div></div><div><br /></div><div>Karoliina Suoniemen mainion lasten tietokirjan Ameriikan lapset olen vastikään lukenut, mutten vielä ole blogannut siitä. Kirja avaa mainiosti siirtolaisten elämää, matkaa valtameren yli, syitä ja seurauksia, arkea ja juhlaa. Ihana tietopaketti, jota aion hyödyntää seiskojen kanssa historiantunneilla, kun käsittelemme aihetta.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><b><span style="font-size: medium;">Lauantaina 30.10.</span></b></div><div><br /></div><div><b>Klo 11.30 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/47203/tiedonjano/" target="_blank">Tiedonjano</a> (Kruununhaka)</b></div><div><br /></div><div>Esko Valtaojaan en vain kyllästy sitten millään. Mistä hän ammentaa kaiken tietonsa? Siihen kenties haastattelussa vastataan.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Klo 12.00 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/48122/kirjakallion-paneeli-rehellisesti-rakkaudesta/" target="_blank">KirjaKallion paneeli: Rehellisesti rakkaudesta</a> (Kirjakallio)</b></div><div><br /></div><div>KirjaKallion ohjelmisto on perinteisesti ollut käytännössä koko Kirjamessujen timanttisinta. Rehellisesti rakkaudesta keskustelemassa J. S. Meresmaa, Niina Mero, Jani Toivola ja Anna Karhunen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Klo 13.30 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/48627/oodi-berliinille-sinun-margot/" target="_blank">Oodi Berliinille & Sinun, Margot</a> (Esplanadi)</b></div><div><br /></div><div>Jo tämän ohjelman otsikko saa melkein itkemään. Pääsisipä taas Berliiniin! Pääsisipä! Kaikki Berliiniin liittyvä kiinnostaa, ja tässä keskustelussa saa irti kaksi eri näkökulmaa, Juhani Seppovaaran ja Meri Valkaman.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Klo 14.30 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/46305/rottien-pyhimys/" target="_blank">Rottien pyhimys</a> (Hakaniemi)</b></div><div><br /></div><div>Valitsimme Anneli Kannon Rottien pyhimyksen työpaikan lukupiirin (!!) syksyn kirjaksi. En ole sitä vielä lukenut, mutta haastattelu varmasti saisi lukemiseen puhtia.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><b><span style="font-size: medium;">Sunnuntaina 31.10.</span></b></div><div><br /></div><div><b>Klo 10.30 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/46831/tieto-valetieto-huuhaa-mist-tiet-mik-on-totta/" target="_blank">Tieto, valetieto, huuhaa - Mistä tietää mikä on totta?</a> (Vallisaari)</b></div><div><b><br /></b></div>"Miksi terveys herättää tunteita? Uskoako influenceria vai asiantuntijaa? Miksi rokote ja ruoka kuumentavat tunteita? Keskustelemassa Terveys ja humpuuki -kirjan kirjoittanut Juha Matias Lehtonen, Superhyvää keholle! -kirjan kirjoittanut ravitsemusterapeutti Leena Putkonen sekä Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja tietokirjailija Ulla Järvi. Juontajana tietokirjailija Tiina Raevaara."<div><br /></div><div>Tästä aiheesta olemme jutelleet viime aikoina paljon koulussa, siis siitä, mistä erottaa tieto ja mielipiteet, valeuutiset, propaganda ja huuhaa. Kiinnostava teema!</div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Klo 12.00 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/48124/kirjakallion-paneeli-totuus-taiteen-takana/" target="_blank">KirjaKallion paneeli: Totuus taiteen takana</a> (Kirjakallio)</b></div><div><br /></div>"Kenen äänet taiteessa ja mediassa kuuluvat? Millaista tilaa kaivataan lisää? Sunnuntain<br />paneelikeskustelulla halutaan rohkaista avointa keskustelua moninaisuudesta ja<br />valtarakennelmista."<div><br /></div><div><br /></div><div><b>Klo 12.30 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/46801/idiksi-tuleminen/" target="_blank">Äidiksi tuleminen</a> (Esplanadi)</b></div><div><br /></div><div>Minja Koskelan Äidiksi tuleminen oli minulle todella tärkeää luettavaa keväällä, vaikken saanutkaan siitä koskaan kirjoitettua mitään. Se tuntuu kirjana puhuvan minun kieltäni, sanoittavan ajatuksiani äidiksi tulemisesta. Hieno teos, jonka toivon olevan monelle muullekin hyödyksi. Ehkä luen sen joskus uudelleen. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Klo 15.00 <a href="https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/46499/tympet-tytt-aikuistumisriittej/" target="_blank">Tympeät tytöt - Aikuistumisriittejä</a> (Kirjakallio)</b><br /><div><br /></div>"Räjäytetään tyttöyden raja-aidat! Tympeät tytöt -kirjan värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. Kirja on riemastuttava ja tuiki tärkeä teos ahtaista asenteista ja arvoista, kehosta ja ulkonäöstä, pelosta ja miellyttämisen halusta. Tympeät tytöt eivät etsi syntipukkia, vaan joutuvat kerta toisensa jälkeen toteamaan, että asenteet elävät kaikkialla yhteiskunnassamme, myös heissä itsessään."<div><br /></div></div><div><br /></div><div><b><span style="font-size: medium;"><i>Mitä vinkkejä sinulla on messuille vai menetkö fiiliksen mukaan? Vai etäiletkö tällä kertaa?</i></span></b></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-41744236761311531502021-10-07T10:53:00.000+03:002021-10-07T10:53:05.176+03:00Tuomas Mattila: Hammasratas<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhPhfxbSH5iN9Zyo0MbIuif8j18ZDBLtAMTdVCNWqtFQ122M3_t2Ba-Lr_mixwh7YC5Tzf4kJEuqaoRCdzCunVq51wZoVzGVcu4q_MFV2UXACIQo4WTOQuVEP4d_HKII_TmG_3EH-axYuDnKmt52V8yeaWBGpXLj5Kdehu-9SPWY-ivQHK-dJU=s2048" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1815" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhPhfxbSH5iN9Zyo0MbIuif8j18ZDBLtAMTdVCNWqtFQ122M3_t2Ba-Lr_mixwh7YC5Tzf4kJEuqaoRCdzCunVq51wZoVzGVcu4q_MFV2UXACIQo4WTOQuVEP4d_HKII_TmG_3EH-axYuDnKmt52V8yeaWBGpXLj5Kdehu-9SPWY-ivQHK-dJU=w355-h400" width="355" /></a></div><br /><p></p>Hammasrattaan väliin voi ajautua huomaamattaan ja vähitellen. Järjestelmä kirskuu ja tekee sen, minkä järjestelmä tekee: ihmisen, yksilön, työntekijän, virkamiehen on vain mentävä mukana systeemissä – tai tuhouduttava. <br /><br />Tuomas Mattilan teos <i>Hammasratas</i> on karmiva, kihelmöivä ja jollain kierolla tavalla hauska romaani työelämästä, mielenterveydestä ja Järjestelmästä. Alkusaatteessaan se toteaa olevansa suora kopio jäljettömiin kadonneen viraston virkamiehen Joel Pääkkösen jälkeenjääneistä muistikirjamerkinnöistä. Ehkä se sitä onkin, ken tietää… <br /><br /><i>Hammasratas</i> on päähenkilönsä virkamies Pääkkösen vahvaa ja suodattamatonta minämuotoista kerrontaa. Pääkkönen suhtautuu työhönsä vakavasti. Hän on kansainvälisen viraston (vihdoin) vakinaistettu virkamies, jolla on selkeä tehtävä, kosolti töitä ja työyhteisö kohdattavana päivittäin. Työtehtävät eivät ehkä loista erikoislaatuisuudellaan, mutta virkamies suhtautuu asiakirjoihin ja päätöksiin niiden edellyttämällä vakavuudella ja asiallisuudella.<div> <br /><br /><i>Huone on tyhjillään, ja voisi luulla, että tämä on minun koppini siltä ajalta, jolloin olin vasta tullut virastoon. Pöytä kiiltelee, kirjahylly odottaa täyttyvänsä kaikenlaisella tärkeällä, tuolin istuinosa on aivan sileä, roskakorissa ei ole ensimmäistäkään ruskistunutta omenankaraa. </i>Tulkaa, kaikki on valmista<i>, tämä huone sanoo ja odottaa seuraavaa virkamiehenalkua, joka istuu ryhdikkään juhlallisesti pöydän ääreen ja hapettuminen voi alkaa.</i> (s. 100-101) <br /><br /><br />Mattila kuvaa romaanissaan (virka)työelämää vähitellen tunnelmaa kasvattaen ja kierroksia lisäten. Tarkastelun kohteeksi päätyvät niin työyhteisön ihmiset, johtamiskulttuuri, työterveyshuolto, työpaikan operatiiviset tukipalvelut kuin työelämän kirjoittamattomat säännöt, jotka jokaisen on vain omaksuttava jollain tapaa. <br /><br />Päähenkilö Pääkkönen muuttuu sivujen edetessä yhä epäluotettavammaksi kertojaksi (vaikka milloin päiväkirja muka olisi luotettava muutenkaan!), hänen uskonsa itseensä, tekemisiinsä ja ennen kaikkea virastoon alkaa vähitellen horjua. On selvää, ettei lopullinen romahdus ole kaukana. <br /><br /><i>Hammasratas</i> yhdistää sujuvasti työelämäkritiikin, mielenterveyden horjuvuuden ja yhteisön toiminnan havainnoinnin. Pääkkösen silmin suuren työpaikan hierarkiat, rakenteet, toimintatavat ja persoonat nousevat esiin, osin naurattavat ja osin ahdistavat. Kuinka pieniä osia me lopulta olemme suuressa kokonaisuudessa, kuinka merkityksettömiä muttereita ja silti, kuitenkin, toivottavasti lopulta myös niitä Ikean huonekalupakkausten tuntemattomia ylimääräisiä nappuloita, jotka unohtuvat kasausvaiheessa mutta osoittautuvat äärimmäisen tärkeiksi lopputuloksessa.<br /><br /><br /><br /><b>Tuomas Mattila: Hammasratas</b><br />Kuvitus: Juuso Ahvenainen, Ari Hirvonen, Teppo Jäntti<br />Omakustanne 2021<br />276 s. <br /><br /><i>Arvostelukappale. </i><br /><br /> </div><div><br /></div><div><b>Toisaalla:</b> <a href="http://kirjojenkuisketta.blogspot.com/2021/04/tuomas-mattila-hammasratas.html">Kirjojen kuisketta</a>, <a href="https://jotakinblogi.blogspot.com/2021/04/tuomas-mattila-hammasratas.html">Jotakin syötäväksi kelvotonta</a>, <a href="https://josvaikkalukisi.blogspot.com/2021/03/tuomas-mattila-hammasratas.html">Jos vaikka lukisi</a></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-41830437958836728372021-09-30T20:28:00.002+03:002021-09-30T20:28:49.305+03:00Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbSEEJn3QPyl7xH8_IQuCbyu4uR3XGYyasIP56y6sx84tM1D7aYaBzHd195z83qBQpJGOYMvq24grjjjcqzMWqcKcEwWVod9vh_qgtgY_0-s8vTetaJhuhwmbwt7l5gmlfgjIntg/s2048/jopa_taivas_on_meid%25C3%25A4n.webp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1638" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbSEEJn3QPyl7xH8_IQuCbyu4uR3XGYyasIP56y6sx84tM1D7aYaBzHd195z83qBQpJGOYMvq24grjjjcqzMWqcKcEwWVod9vh_qgtgY_0-s8vTetaJhuhwmbwt7l5gmlfgjIntg/w320-h400/jopa_taivas_on_meid%25C3%25A4n.webp" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>Paolo Giordanon romaani <i>Jopa taivas on meidän</i> ei päästänyt helpolla. Haastetta riitti niin kirjan pituudessa (muhkeat 586 sivua) kuin sisällössäkin (monimutkaisia ihmissuhteita, määrittelyjä pakenevia henkilöitä, ristiriitaisia ajatuksia tuottavia käänteitä), mutta urakka kannatti kuitenkin.</p><p><i>Jopa taivas on meidän</i> kuvaa neljää nuorta, joiden polut ovat osin syntymästä asti yhteydessä olleita, osin sattumalta muodostuvia. Päähenkilöksi nousee Teresa, joka viettää vastentahtoisesti nuoruuden kesiään isänsä kotikylässä Apulian Spezialessa isoäidin dekkareiden ja (sentään) uima-altaan äärellä. Eräänä kesänä Teresa kohtaa naapurimaatilalla asuvat pojat Bernin, Nicolan ja Tommason, eikä mikään ole enää kuin ennen.</p><p>Teresasta tulee vuosien, monenlaisten käänteiden ja ennen kaikkea Bernin kanssa solmimansa lujan ihmissuhteen myötä omavaraistaloutta pyörittävä aktivisti, äärimmäisyyksiin taipuvan ihmisen puoliso ja lopulta myös hyvin yksinäinen nainen. Teresan kasvu, muutos ja persoona nousevat romaanin keskiöön, vaikka sivuun ei jää Bernkään.</p><p>Bern on ennen kaikkea kuoreensa kätkeytyvä, harmaan sävyt elämästään siivonnut ja asialleen omistautuva ihminen. Vastenmielinen kaikessa kovuudessaan ja äärimmäisyydessään, juuri sellainen ihminen, jota en itse oikeassa elämässä jaksaisi sietää, mutta joka on romaanihahmona kiehtova ja hämmentävä.</p><p>Nicola ja Tommaso joutuvat tyytymään sivurooleihin, vaikka merkittäviä henkilöitä ovatkin. Nicolasta tulee poliisi, Tommasosta alkoholisti. Mitä kaikkea siihen väliin mahtuukaan - paljon. Pojat ovat kasvaneet veljesten tapaan Teresan isoäidin naapuritilalla, heidät on kasvattanut pariskunta Cesare ja Floriana, joista etenkin Cesarella on sangen persoonallinen maailmankuva ja ja usko. Lapsuuden ja nuoruuden opit vaikuttavat poikiin heidän loppuikänsä ajan, ja väistämättä vaikutus yltää myös Teresaan, joka sotkeutuu tilan elämään vähitellen.</p><p><i>Jopa taivas on meidän</i> on runsas ja rönsyilevä, paikoin raskas. Luvut ovat pitkiä, joskus ne tuntuvat jatkuvan ikuisuuteen. Rakenteessa on monia aika- ja kerrontatasoja, henkilöt kuvaavat kokemuksia toisilleen eri ajoissa ja paikoissa, eri näkökulmista ja eri asioita jo kokeneina ja nähneinä. Kerronta on vaihtelevaa, se on paikoin hieman osoittelevaa mutta pohjimmiltaan ja parhaimmillaan tarkkakatseista ja moniulotteistakin.</p><p>Romaani on kasvutarina, rakkaustarina, ajankuva. Se on kertomus aktivismista ja aatteista, valitusta elämäntavasta, askeettisuudesta ja ihmisen muokkautuvuudesta. Se kertoo ristiriidoista, muutoksesta, ympäristöstä ja yhteiskunnasta. Syvimmin sen teemana on kuitenkin ihmisten välisten suhteiden arvaamattomuus - ja toisaalta se, kuinka väistämättömiä konfliktit, ristiriidat, törmäykset, välirikot ja haarautuvat polut ihmiselämässä ovat.</p><br /><b>Paolo Giordano: Jopa taivas on meidän</b><br />Suomentaja: Leena Taavitsainen-Petäjä<div>Aula & Co 2021</div><div>586 s.</div><div><i>Divorare il cielo</i> (2018)</div><div><br /></div><div><i>Arvostelukappale.</i></div><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Toisaalla:</b> <a href="https://kirjaviekoon.blogspot.com/2021/08/paolo-giordano-jopa-taivas-on-meidan.html">Kirja vieköön!</a>, <a href="http://kulttuurikukoistaa.blogspot.com/2021/08/paolo-giordano-jopa-taivas-on-meidan.html">Kulttuuri kukoistaa</a>, <a href="http://adelheid79.blogspot.com/2021/07/jopa-taivas-on-meidan-paolo-giordano.html">Kirjapöllön huhuiluja</a>, <a href="http://lukutuulia.blogspot.com/2021/08/paolo-giordano-jopa-taivas-on-meidan.html">Lukutuulia</a>, <a href="http://kirjakaapinkummitus.blogspot.com/2021/08/paolo-giordano-jopa-taivas-on-meidan.html">Kirjakaapin kummitus</a>, <a href="https://kirjasahkokayra.blogspot.com/2021/09/paolo-giordano-jopa-taivas-on-meidan.html">Kirjasähkökäyrä</a>, <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/09/paolo-giordano-jopa-taivas-on-meidan.html">Kirsin kirjanurkka</a></div><div><br /></div><div><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>33. Kirjassa opetetaan jokin taito</i></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-58224200534073760352021-09-05T13:56:00.002+03:002021-09-05T13:56:34.442+03:00Jenni Räinä: Kulkijat - Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitaeWqfQocYt5e5FXKmS01vayGmAXeDP5C_7ve00nTEd8oYiFXC1WzFvBwYn-zncVkmilINZGNBq7K6tFpwWjMRifxP4W9zazDKBZLBf-XzOzPKLbcI9qmdHDODzWz67p9jICsTw/s2048/kulkijat.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1638" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitaeWqfQocYt5e5FXKmS01vayGmAXeDP5C_7ve00nTEd8oYiFXC1WzFvBwYn-zncVkmilINZGNBq7K6tFpwWjMRifxP4W9zazDKBZLBf-XzOzPKLbcI9qmdHDODzWz67p9jICsTw/w320-h400/kulkijat.webp" width="320" /></a></div><br /><br />Tästä kirjasta jää savun- ja neulastentuoksu hiuksiin. Lisäksi se saa kaipaamaan pois kotoa, luontoon, metsään, minne tahansa muualle kuin kaupunkiin. Tai ehkä se saakin kaipaamaan nimenomaan kotiin: sitähän luonto monille on. Kotoisa, tuttu, rentouttava – oma paikka.<br /><br />Jenni Räinän <i>Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla</i> on kirja, jolle olen valmis osoittamaan suitsutustani tästä eteenpäin. Ahmin sen yhdessä illassa, mikä ei nykyisessä elämäntilanteessa ja keskittymiskyvyttömyydessäni ole missään määrin enää tavanomaista. Mutta Räinän teksti, Teija Soinin kuvat ja kirjassa esiintyvät naiset veivät minut mukanaan eivätkä päästäneet takaisin.<br /><br />En olisi välttämättä halunnutkaan palata.<br /><br /><i>Kulkijat </i>esittelee suomalaisia naisia, ihan tavallisia naisia, joilla on elämät, työt, perheet, kodit, harrastukset. Ja sitten heillä on se jokin: kaipuu ja halu palata luontoon aina uudelleen. Joko tutuksi tulleille reiteille pohjoiseen tai aina uusille poluille, metsästysaseen tai kalastusvälineiden kanssa, marjasankoineen ja sienivasuineen, rinkkoineen ja makuupusseineen, saappaineen, kompasseineen ja retkijalkineineen. Heille Räinä tekee nyt tilaa suomalaisessa erä- ja retkeilykirjallisuudessa, joka on ollut kiistämättömän miespainotteista.<br /><br />Niin kuin Halti-tunturikin saavuttivat retkeilymielessä ensimmäisenä naiset (1930-luvun alussa), on naisilla paikkansa missä tahansa muuallakin, minne he (me) vain päättävät mennä. <i>Kulkijat</i> nostaa esiin useamman sukupolven verran retkeilyä ja eräelämää harrastaneita naisia, heidän kohtaamiaan ennakkoluuloja ja vastoinkäymisiä ja toki myös onnistumisia ja irtiottoja. Räinä on haastatellut kirjaansa varten ihmisiä, joilla todella on sanottavaa ja elettyä elämää ja kokemuksia taustallaan. Hän on tehnyt haastateltaviensa kanssa retkiä ja vaelluksia, tutustunut itsekin uusiin maastoihin ja tapoihin olla luonnossa.<br /><br />Näille naisille luonto on elämäntapa, itsestäänselvä osa maailmaa ja maailmankuvaa. He avaavat ajatuksiaan, kokemuksiaan ja näkemyksiään Räinän tekstissä, saavat tilan ja äänen, kertovat sen minkä haluavat ja valitsevat. Samalla kun <i>Kulkijat</i> on henkilöidensä kuva, se on myös laajemmin (naisten) retkeilyä käsittelevä narratiivinen tietoteos, joka ei unohda myöskään metsien ja ympäristön tilaa yleisemmin. Henkilökohtainen on yleistä ja julkista – ja päinvastoin.<br /><br />Kirjan tunnelma on kuulas kuin syyspäivä metsässä. Se juuri nollan paikkeilla pyörivä, jo hieman ruskautunut ja talvea kohti kääntynyt. Olo lukiessa on rauhallinen, seesteinen, hieman haikea mutta onnellinen. Mietin kaikkia niitä päiviä ja öitä, jotka olen viettänyt metsässä, niitä aamuja, kun olen herännyt laavussa höyryävään hengitykseen, kaapinut loput, hieman hileiset tuorejuustot eväspatongin viimeisillä siivuilla, sytyttänyt nuotion ja trangian, nähnyt tähdet, vuollut kiehiset. Ja miltä se rinkassa nujunut minttukrokanttisuklaa maistui (ihanalta).<br /><br />Elämäni parhaat kokemukset liittyvät luontoon ja juuri nyt voin vain ihmetellä, miksi edellisestä ulkona (muualla kuin parvekkeella) nukutusta yöstä on jo niin kauan.<br /><br /><br /><b>Jenni Räinä: Kulkijat - Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla</b><br />Kuvat: Teija Soini<br />Like 2021<br />239 s.<br /><br /><i>Kirjastosta.</i><br /><br /><br /><b>Toisaalla:</b> <a href="http://kirjakaapinkummitus.blogspot.com/2021/07/jenni-raina-kulkijat-naisia-metsissa.html">Kirjakaapin kummitus</a>, <a href="https://kirjaviekoon.blogspot.com/2021/08/jenni-raina-kulkijat.html">Kirja vieköön!</a>, <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kulkijat-naisia-metsissa-soilla-ja-tuntureilla/">Kirjavinkit</a><p></p><div><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä</i></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-54290506815806521822021-08-29T13:10:00.009+03:002021-08-29T13:10:52.345+03:00Maisku Myllymäki: Holly<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_yoAmACxrU1xHnUgxgY-QjrAlgNUe5lpnchNoIvcPb64J75q459kiZ3NjvFU6u2pN1xPUWb9ofqKPLBWpnrGmshYWHy4oo5BTXh6izVkCUXZ0JPiu5oiU2x8bnyrtw6BUqnKqnw/s2048/holly.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_yoAmACxrU1xHnUgxgY-QjrAlgNUe5lpnchNoIvcPb64J75q459kiZ3NjvFU6u2pN1xPUWb9ofqKPLBWpnrGmshYWHy4oo5BTXh6izVkCUXZ0JPiu5oiU2x8bnyrtw6BUqnKqnw/w400-h400/holly.webp" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Voi <i>Holly</i>.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Miten vinkeä, veikeä, vänkä ja vähän vänkyrä romaani sinä olet. Olet yhtä aikaa ihana ja heleä, kärkäs ja salakavala. Olet omaääninen, ehdottomasti olet, vaikka se sana on ehkä hieman kulunut - sinä puolestaan et ole, et pätkääkään. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Vaikka ehkä se kaftaani Hollyn yllä saattoi ollakin, oliko? Vai oliko se hohtava ja kiiltävä ja sormien läpi soljuva? Se kaikki pöly ja tietty tunkkaisuus, vai nukkavieruako se vain oli, jotain hieman häiritsevää, josta ei ihan saa otetta.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Mikä henkilögalleria sinussa on, <i>Holly</i>! Kaikki ne mehevät huomiot, hetket, salaa ajatellut ajatukset ja katsotut kohtaukset. Tunne siitä, että on välillä täysin vieras itselleenkin, ohikulkija omassa elämässään. Ne neuroosit! Yhtäältä ahdistavat, toisaalta niin tutut ja empatiaa herättävät. Kontrolli, kontrollista vapautuminen. Saako ihminen koskaan hallita täysin itseään? Voiko edes?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kuinka menneisyys ja nykyhetki kietoutuvat toisiinsa, ne muutamat päivät Evan ja Hollyn kanssa saarella, ja kaikki ennen ja jälkeen sen. Kuinka ajatonta voi romaanin kerronta olla, kuinka siihen uppoaa kuin herkullisen väriseen rapattuun kiviseinään, sen rosoon ja värikylläisyyteen, ja kuinka unohtaa edes ajatella, onko 1950-luvulla vai sittenkin jossain muualla, miten edes voisi olla muualla kuin nykyhetkessä?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Entä ne linnut sitten. Se lintutietous, päätähuimaava, lähes ylitsepursuava, itsessään jo niin alleviivaava, että tehokeinona se on jo lähes vastaansanomaton. Onko näitä lintuja edes olemassa? Tarvitseeko niitä olla?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><i>Holly</i>, minusta tuntuu, että sinua lukiessani katsoin elämää akvaarion lasin läpi, sellaista kuvaa, joka on hieman häilyvää ja epätarkkaa, josta ei ihan saa kiinni, koska niin ei ole tarkoituskaan. Kuin ääniraidassa olisi pieniä säröjä ja hyppyjä, ja mielessä koko ajan epäilys siitä, ettei minulle kerrota eikä näytetä ihan kaikkea. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Olen hämmentynyt, ihastunut, hurmaantunut. Silmieni edessä on jotain sellaista, jonka joku on siihen luonut, mutta minä itse sen kuvitellut. Raikkaasti, vähäeleisesti, välillä kuin tajunnanvirtana ja alitajuntana, unena ja kuvitelmana. Mitä keikauksia ja kierteitä tästä löytää, mitä taitavaa kielenkäyttöä ja kerrontaa.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Voi <i>Holly</i>. Sinun lentoosi minä uskon, et sinä tarvitse muuta kuin lukijan ja kaikki on jo tässä. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><b>Maisku Myllymäki: Holly</b><br />WSOY 2021<br />255 s.<br /><br /><i>Omasta hyllystä.</i><br /><br /><br /><br /><b>Toisaalla:</b> <a href="https://tuijata.com/2021/08/16/maisku-myllymaki-holly/">Tuijata. Kulttuuripohdintoja</a>, <a href="https://kirjaluotsi.fi/maisku-myllymaki-holly/">Kirjaluotsi</a>, <a href="https://kirjanmerkkina.blogspot.com/2021/08/maisku-myllymaki-holly.html">Kirjanmerkkinä lentolippu</a>, <a href="https://kirjaviekoon.blogspot.com/2021/08/maisku-myllymaki-holly.html">Kirja vieköön!</a>, <a href="https://nannankirjakimara.blogspot.com/2021/08/muutosten-viikko-lintusaarella-maisku.html">Nannan kirjakimara</a>, <a href="https://satunnainenohilukija.blogspot.com/2021/08/holly.html">Satunnainen ohilukija</a><br /><br /><b>Haasteet:</b> <a href="https://nannankirjakimara.blogspot.com/2021/04/kirjoja-ulapalta-merellinen-lukuhaaste.html">Kirjoja ulapalta</a>, <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2021/01/kirjan-kannet-auki-lukuhaaste-vuodelle.html">Kirjan kannet auki -haasteen</a> kohta <i>14. Kirja, jonka kansien tekstifontti on erikoinen</i></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-66668865386271205782021-08-18T20:29:00.000+03:002021-08-18T20:29:03.545+03:00Jouni Tikkanen: Lauma<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgF0NizK06OexTivj9AQ9bPPxbIUf9hb2NjPgSTBnGs2zV2cPwl-jJ7NM9r1I2-6HxJz5XjYUzqO4UBklwnG2cuoF9xYqbzkNGRYzFD4HtEYgFf3aSBX3X_3TOTr-XuWU87VxPcPHio1GXShXpCHRyhvDRY82a3F7ll_E7U5DQdcFr8UbM3-HI=s2048" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1639" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgF0NizK06OexTivj9AQ9bPPxbIUf9hb2NjPgSTBnGs2zV2cPwl-jJ7NM9r1I2-6HxJz5XjYUzqO4UBklwnG2cuoF9xYqbzkNGRYzFD4HtEYgFf3aSBX3X_3TOTr-XuWU87VxPcPHio1GXShXpCHRyhvDRY82a3F7ll_E7U5DQdcFr8UbM3-HI=w320-h400" width="320" /></a></div><br /><p></p>1880-luvun alussa Turun seudulla, etenkin Mynämäellä elettiin pelossa. Sudet tappoivat lapsia lyhyen ajan sisällä useissa kylissä 22 kertaa. Moni ihmiselämä päättyi yllättäen turhan varhain – ja turhaan. Kesken työnteon, askareiden, leikkimisen, ulkona oleilun.<br /><br />Mikä sai sudet toimimaan vaistojensa ja tavanomaisen käytöksensä vastaisesti ja hyökkäämään ihmisten kimppuun? Miksi ihmeessä ne tekivät niin, kun normaalisti sudet välttelevät ihmisiä ja pysyvät etäällä myös toisten susilaumojen reviireistä? <br /><br />Jouni Tikkasen teos <i>Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa</i> on tietokirja, joka sukeltaa syvälle kiinnostavaan ja tunteita herättävään teemaan. Tikkanen on lähtenyt selvittämään lähes salapoliisin ottein sitä, miten lapsia surmanneita susia omana aikanaan jäljitettiin, miten tapahtumista puhuttiin ja kirjoitettiin ja millaisia seurauksia niillä oli.<br /><br />Lähdeaineisto on monipuolinen ja Tikkanen lukee sitä laajalla otannalla. Hän on hyödyntänyt sanomalehtiä, kuntien arkistoja, päätöksiä ja monia asiakirjoja. Susista maksettiin tapporahaa ja järjestettiin jopa ison ihmisjoukon voimin metsästyssaartoja, joista kaikki eivät tosin olleet mitään varsinaisia menestyksiä. Ammattimaisia metsästäjiäkin hyödynnettiin, vaikka heidät piti kutsua hommiin pitkien matkojen takaa. Siitä kiitoksena historiantutkijoiden iloksi on jäänyt sangen runsaasti erilaisia lähteitä käytettäväksi. <br /><br />Tikkanen on itse taustaltaan biologi, ja luonnontieteellinen ote on raikkaasti nähtävissä historiallisessa kontekstissa. Hän on selvittänyt suden biologiaa, toimintaa ja käyttäytymistä ja hyödyntänyt tietoaan rakentaessaan kuvaa lapsia surmanneista susista ja niiden elämästä. Epätyypillisen käytöksen taustalta on löydettävissä ainakin se, että susien luontainen ravinto oli käynyt vähiin ja kanta siksi runsaasti pienentynyt, kun hirvieläinten määrä oli laskenut merkittävästi. Niinpä Mynämäen sudet toimivat niin kuin mikä tahansa elollinen olento toimii: pyrkivät pysymään hengissä, etsimään uutta ravintoa kadonneen tilalle ja lisääntymään mahdollisuuksiensa mukaan. <br /><br /><i>Lauma</i> on ahmittavan raikas ja kiehtova tietokirja. Se kertoo kohteenaan olevan susilauman elämästä ja kuolemasta – ja ihmisistä siinä sivussa. Ehkä ennen kaikkea heistä (meistä?), halustamme hallita ympäristöä ja luontoa, pyrkimyksestä kategorisoida, luokitella, määritellä. Kirja yhdistää historiaa, biologiaa ja yhteiskuntatieteitä, se käyttää tilastoja ja listoja, tekee tulkintoja ja arvioita. Lukija jää pohtimaan suden elämää, sen moninaisuutta ja hämmentävyyttä, toisteisuutta ja silti yllättävyyttä. Samalla saa katsauksen suomalaisen luonnonsuojelun alkujuuriin, urheilumetsästykseen ja kunnalliseen päätöksentekoon.<br /><br />Paikoin hieman hymähtelin vähän lennokkaalle kerronnalle ja sanankäytölle, mutta kyllähän tällaisessa narratiivisessa, yleistajuisessa tietokirjallisuudessa saa näkyä kirjoittajan persoonallinenkin ilmaisutapa.<br /><br />Kiehtova, nykymaailmaankin heijastuva teema, sillä susipelko ja -viha tuntuu olevan Suomessa syvällä. <br /><br /><br /><b>Jouni Tikkanen: Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa</b><br />Otava 2019<br />272 s. <br /><br /><i>Kirjastosta.</i><br /><br /><br /><b>Toisaalla:</b> <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/lauma-1880-luvun-lastensurmat-ja-susiviha-suomessa/">Kirjavinkit</a>, <a href="http://kirjahilla.blogspot.com/2019/11/jouni-tikkanen-lauma-1880-luvun.html">Kirjahilla</a>, <a href="http://kirjakaapinavain.blogspot.com/2020/02/lauma.html">Kirjakaapin avain</a><br /><br /><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä</i>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-61167856135007644292021-08-08T20:57:00.001+03:002021-08-08T20:57:33.638+03:00Jukka Itkonen: Terveiset ulapalta<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho13JCQZ29QrFp-Jd5KegiEhbjaVt_S8oCRwIjxX8vRCWBpIv5R1vgrHchWBmfDRLqSLJeVK66gyPJ_9cqsuZvBhNSvUXgnWfXoLrzNj5-EUG1qw6U_ram-DikHlY1VTMcMp7k4A/s2048/terveiset_ulapalta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1857" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho13JCQZ29QrFp-Jd5KegiEhbjaVt_S8oCRwIjxX8vRCWBpIv5R1vgrHchWBmfDRLqSLJeVK66gyPJ_9cqsuZvBhNSvUXgnWfXoLrzNj5-EUG1qw6U_ram-DikHlY1VTMcMp7k4A/w363-h400/terveiset_ulapalta.jpg" width="363" /></a></div><br /><p></p><br />Jukka Itkosen <i>Terveiset ulapalta</i> on mainio lastenlyriikan runokokoelma, joka nimensä mukaisesti vie keinumaan aalloille, niiden alle ja välillä rannallekin. Värikkään ja ilahduttavan kuvituksen on tehnyt Camilla Pentti. <br /><br /><br /><i>- - Meri,<br />järvi, lampi. <br /><br />Meri on valtavampi <br />kuin muista kumpikaan. <br /><br />Ammoisina aikoina <br />meri peitti melkein koko maan. <br /><br />Ja meressä syntyi elämää. - - </i><br /><br /><br />(Ote runosta ”Meri, järvi, lampi”)<br /><br /><br />Kokoelman runoissa kohdataan muun muassa miljoonia vuosia vanha trilobiitti, molokkirapu Limulus, pallokala, meritähti ja sähköankerias sekä tietenkin laivakissa ja -koira. Pohditaan elämää merillä, muistellaan menneitä, haaveillaan uusista seikkailuista – ja käydään lähes huomaamatta läpi jopa Maapallon miljoonia vuosia pitkää historiaa ja kehitystä! <br /><br /><br /><i>- - Päivä lämmin,<br />keväinen,<br />lammikko niin leväinen,<br />että kala<br />varsieväinen<br />ankarasti pohti: <br /><br />”Tohtisiko täältä nousta<br />ylös, maata kohti” <br /><br />Se mietti<br />siinä aikansa<br />ja lopulta se tohti. - - </i><br /><br /><br />(Ote runosta ”Varsieväinen”) <br /><br /> <br />Itkonen osaa taitavasti ujuttaa runoihin mahdollisuuden oppia uutta ilman, että niiden luettavuus ja viihdyttävyys kärsisi. On kyse sitten sanoista, termeistä, luonnonhistoriasta tai teknologiasta, huomaamattaan saattaa tajuta oppineensa jotakin. Vähintäänkin tarkan pikkulukijan seurassa saattaa päätyä selittämään vaikkapa sitä, miten elämä on syntynyt merissä tai miten ihmiset ovat oppineet hyödyntämään veneitä, tuulta ja polttomoottoreita vesillä liikkumiseen. <br /><br /><br /><i>- - (Nykyisinä aikoina) <br /><br />Ajan myötä, tarve vaati,<br />tietenkin, no siksi,<br />purjeveneet muuttuivatkin<br />paljon suuremmiksi,<br />valtamerilaivoiksi,<br />monimastoisiksi. <br /><br />Nykyään jo rakennetaan<br />rautaisia laivoja,<br />joiden suunnittelu vaatii<br />teräviä aivoja. <br /><br />Mutta mistä kaikki alkoi?<br /><br />Mistäpä muusta<br />kuin siitä<br />kauan sitten<br />veistetystä puusta.” </i><br /><br /><br />(Ote runosta ”Laivat”) <br /><br /><br />Itkosen riimit ovat hauskoja ja oivaltavia, runojen tunnelma on hyväntuulinen ja kaukana kurttuotsaisuudesta. Runon puhujina ja aiheina vilahtelevat kiinnostavat meriin ja vesillä liikkumiseen liittyvät hahmot ja ilmiöt, ja uskoisin kirjasta olevan iloa yhtä lailla meri-ihmisille kuin maakravuillekin. Kuvasto ja sanasto on sellaista, että sen tunnistaa, vaikka esimerkiksi purjehdussanasto tai risteilyalukset eivät omaan kokemuspiiriin kuuluisikaan. Höyhensaarille nyt jokainen on ainakin purjehtinut joskus!<br /><br />Olen lukenut kirjan runoja sekä ääneen yksivuotiaalleni että itsekseni, ja ne toimivat kummin vain. Ehkä kuitenkin vielä paremmin ääneen luettuina, kun hauskat riimit ja äänteet pääsevät oikeuksiinsa ja runojen paikoin yllättävän suuret tarinat esiin. <br /><br />Hyvää mieltä ja meren suolaista tuoksua, tästä sopii nauttia! <br /><br /><br /><i>”Elämän meri <br /><br />Voi olla julma,<br />voi olla hyvä,<br />syvä tai sitten<br />vähemmän syvä. <br /><br />Jokaisen elämän meri. <br /><br />Toisinaan saapuvat<br />matalapaineet,<br />myrskyää, nousevat<br />vastaamme laineet. <br /><br />Ankara elämän meri. <br /><br />Sitten kun meren<br />ilme taas vaihtuu,<br />huolet ja murheet<br />mielestä haihtuu. <br /><br />Lempeä elämän meri.” <br /></i><br /><br /><br /><b>Jukka Itkonen: Terveiset ulapalta. Runoja vesiltä</b><br />Kuvitus: Camilla Pentti<br />Lasten Keskus 2021<br />42 s. <br /><br /><i>Arvostelukappale</i><div><br /></div><div><br /></div><div><b>Toisaalla:</b> <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/terveiset-ulapalta-runoja-vesilta/">Kirjavinkit</a>, <a href="https://ibbyfinland.wordpress.com/2021/07/05/arvostelu-merenraikkaita-runoja-devonikaudesta-alkaen/">Matkalla lukemisen maailmaan</a></div><div><br /></div><div><b>Haasteet:</b> <a href="https://nannankirjakimara.blogspot.com/2021/04/kirjoja-ulapalta-merellinen-lukuhaaste.html">Kirjoja ulapalta</a></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-46202347252572225232021-08-02T20:14:00.001+03:002021-08-02T20:17:15.464+03:00Aura Koivisto: Ei mikä tahansa metsä – Lähde retkelle luonnonmetsään<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWQWoWJ7i2uNmzQVAeouPZ2NSrCHONdxjdHPuD4Xu4fHQqFmWtVNe_fCfHWX0meUUCPIMPAuL7N-MkzYWowgc470cDcVae619zzSYtjigWcf3nDZsIBsnMXQR36H04a-KLLn0pgg/s2048/ei_mik%25C3%25A4_tahansa_mets%25C3%25A4.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1638" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWQWoWJ7i2uNmzQVAeouPZ2NSrCHONdxjdHPuD4Xu4fHQqFmWtVNe_fCfHWX0meUUCPIMPAuL7N-MkzYWowgc470cDcVae619zzSYtjigWcf3nDZsIBsnMXQR36H04a-KLLn0pgg/w320-h400/ei_mik%25C3%25A4_tahansa_mets%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p>Korona-aika on vienyt metsään monet sellaiset henkilöt, jotka eivät ole siellä välttämättä pitkiin aikoihin käyneet. Kansallispuistot pullistelevat kävijöistä, luontopoluilla on jopa jonoa, retkivälineet ovat suosittuja. Mahtavaa! Ilmiön kääntöpuolena on ajoittain hukassa oleva retkeilyetiketti ja yllättävän heikosti hallussa olevat jokamiehenoikeudet – jotka ovat tyystin poikkeuksellinen asia globaalissa mittakaavassa. Yhtä kaikki metsä on kutsunut monia ja hyvä niin.<br /><br />Aura Koiviston kirja <i>Ei mikä tahansa metsä – Lähde retkelle luonnonmetsään</i> on virkistävä tietokirjan ja pamfletin yhdistelmä, jonka aukikirjoitettu ja suoraan sanottu tehtävä on puolustaa suomalaista metsää – ja nimenomaan luonnonmetsää. Koivisto on ikänsä metsiä kulkenut, niihin tutustunut ja omalta osaltaan niistä huolen pitänyt. Hän on vankkumaton luonnon monimuotoisuuden ja luonnonrauhan puolustaja eikä pyytele sitä anteeksi. (Miksi pitäisikään.)<br /><br />Sen sijaan huutia saavat (hupi)metsästys, talousmetsien hoitomenetelmät ja niiden määrä suhteessa luonnonmetsiin, eläinlajien kato ihmisen aiheuttamana, petoeläimiin liittyvä keskustelu ja ylipäänsä vieraantuminen luonnosta. Koivisto harmittelee esimerkiksi suomalaisen puuston ikää. Isoja puita on vähän ja sen sijaan puusto on nuorta ja ”taloudellista”. Isojen, vanhojen puiden merkitys ekosysteemille on suuri ravinnon ja suojan antajana, samaan eivät koskaan kykene talousmetsien puupellot.<br /><br />Luonnon kanssa voi olla ystävä monella lailla, eikä kaikkien tarvitse ruveta eräjormiksi. On kuitenkin paikallaan hieman pohtia tapaa, jolla luonnosta ja metsistä Suomessakin puhutaan ja millaisia oletuksia ja käsityksiä niihin liittyy. Onko esimerkiksi välttämätöntä aina ”hoitaa” metsää? (Ei ole, minäkään en hoida omistuksessani olevaa vajaan kahden hehtaarin metsäaluetta Pohjois-Karjalassa, vaan se saa elää omaa elämäänsä.) Miksi petoeläimiä pelätään niin paljon, vaikka niiden aiheuttama vaara ihmiselle on lopulta vähäinen? Miksi luonnonsuojelualueita ei ole huomattavasti enemmän, vaikka metsiä nimenomaan pitäisi aktiivisesti suojella uhanalaisten lajien ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen vuoksi?<br /><br />Koivisto kannustaa panemaan hyvät kengät jalkaan, hankkimaan selkeän kartan (ja opettelemaan sen lukemisen) ja painumaan metsään – mielellään kiikarien kanssa, jotta pystyy tarkkailemaan luontoa ja sen lukemattomia eliölajeja niitä kuitenkaan häiritsemättä. Vaikka luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja on Suomessa lopulta suhteellisen (ja Koiviston mukaan auttamatta liian) vähän, ne ovat kuitenkin saavutettavissa, kuten on toki mikä tahansa metsä. Siinä mielessä Suomi on todellakin metsien maa: kaikkialta pääsee sangen pienellä vaivalla metsään, jos haluaa.<br /><br />Pidin kirjan napakasta asenteesta, voimakkaasta viestistä, tiedon ja omien kokemusten yhdistelystä. Se on rehdisti oma itsensä: luonnonvaraisen ympäristön puolustuspuheenvuoro.<br /><br />Ja saatoinpa innostua taas hieman lisää eri eläin- ja kasvilajien opettelusta – tänä kesänä olen oppinut jo tunnistamaan nokikanan ja punasotkan, jotka molemmat bongasin Espoon Suomenojan lintualtailla (ihastuttava ja erittäin hyvin saavutettavissa oleva lintubongauskohde täällä pääkaupunkiseudulla muuten!).<br /><br /><br /><b>Aura Koivisto: Ei mikä tahansa metsä – Lähde retkelle luonnonmetsään</b><br />Into 2021<br />221 s.<br /><br /><i>Arvostelukappale.</i><br /><br /><br /><b>Toisaalla:</b> <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/ei-mika-tahansa-metsa-lahde-retkelle-luonnonmetsaan/">Kirjavinkit</a><br /><br /><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista, </i><a href="https://sheferijm.blogspot.com/2021/01/kirjan-kannet-auki-lukuhaaste-vuodelle.html">Kirjan kannet auki -haasteen</a> kohta <i>1. Kirja, jonka kannet vetävät puoleensa</i>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-20785787.post-28339667491514210492021-08-01T09:56:00.000+03:002021-08-01T09:56:32.074+03:00Mariana Enriquez: Mitä liekit meiltä veivät<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_eeVfMLp_ESRNtq66_6AAtd29uqUsopb4I2XYP1QnTV2KRhRoAJBFb66uGJRuBV-AZbl_QwjPEJszERmbnOT_danIqAL-q9gR2AVAQ7J5xqxncfYT57Yb_Qpflk43lw07s4vJXg/s2048/mit%25C3%25A4_liekit_meilt%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1638" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_eeVfMLp_ESRNtq66_6AAtd29uqUsopb4I2XYP1QnTV2KRhRoAJBFb66uGJRuBV-AZbl_QwjPEJszERmbnOT_danIqAL-q9gR2AVAQ7J5xqxncfYT57Yb_Qpflk43lw07s4vJXg/w320-h400/mit%25C3%25A4_liekit_meilt%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p>Selkäpiitä hyytäviä novelleja Argentiinasta. Huh, vaikka luin tätä kokoelmaa pääosin päivänvalossa enkä edes ollut yksin, novellien tunnelma hengitti kylmänä niskassa.</p><p>Mariana Enriquezin <i>Mitä liekit meiltä veivät</i> on häiritsevä, vähän niljakas ja erittäin hyvä novellikokoelma, jonka teksteissä on goottilaisen kauhun elementtejä yhteiskunnallisen epätasa-arvon ja rakenteellisen väkivallan kuvauksen sidosaineena.</p><p>On henkiä, kummituksia, sisäänsä sulkevia autiotaloja, hämäriä naapureita, katoavia ihmisiä, raakoja murhia, haudanryöstöjä ja itsensä vapaaehtoisesti polttavia naisia. Huumerikollisuutta, aseita, etukäteen suunniteltavia kävelyreittejä, rapistuvia asuinalueita, massiivisia ympäristöongelmia. Pahuutta, jolla ei aina ole selkeää muotoa ja ihmisen sisällä olevaa kipua, jota ei välttämättä pysty sanallistamaan.</p><p>Samalla ihmiset kuitenkin elävät elämäänsä. Etsivät omaa paikkaansa, kuten <i>Likainen poika</i> -novellin nainen, joka on vastoin kaikkia odotuksia muuttanut sukunsa omistamaan taloon huonomaineiselle alueelle, jossa kuitenkin tuntee olonsa jotenkin kotoisaksi, vaikka asunnottomuus ja huono-osaisuus tulevat lähelle, ikkunan alle ja oman kotioven eteen. Tai <i>Päihtymyksen vuodet</i> -novellin tyttöporukka, joka elää nuoruuttaan kuin viimeistä päivää piittamatta mistään.</p><p>Enriquezin kerronnassa yksilöt kokevat kauheuksia ja onnea, suloisesti sekaisin. On tehtävä päätöksiä ja valintoja, uskallettava yrittää tai tyydyttävä luovuttamaan. Kaikista ja kaikesta ei ole mitään syytä pitää kiinni: jos ystävä, kumppani tai sukulainen ei ymmärrä tai ole luottamuksen ja rakkauden arvoinen, voi ihan hyvin jatkaa matkaa ilman tätä. Toisaalta joskus väkisin omasta elämästä kadonnut tai siihen jollain tapaa pysyvästi vaikuttanut ihminen saattaa jäädä kaihertamaan mieltä kuten <i>Adelan talon</i> tapahtumat tai <i>Viimeiset koulupäivät</i> -novellin käänteet osoittavat.</p><p>Kaiken taustalla on kulttuuri ja yhteiskunta, joka sallii heikomman kärsimyksen, hyväksyy hiljaa korruption ja väärinkäytökset, kääntää selkänsä niille, joilla ei ole mitään, minkä puolesta pyristellä eteenpäin – eikä siis mitään menetettävääkään. Jos koettaa muuttaa systeemiä sisältäpäin, kuten sinnikäs syyttäjä <i>Mustan veden syvyyksissä</i> yrittää, saattaa jäädä itse vangiksi johonkin, mitä ei edes voi ymmärtää.</p><p>Monessa novellissa ollaan jonkinlaisessa murrosvaiheessa. Lapsuus on loppumassa ja nuoruus alkamassa, viattomuuden aika päättymässä, uusi koti ei olekaan mikään viaton uusi alku millekään, oma lapsi on juuri syntynyt tai puolisosta paljastunut pettymys toisensa jälkeen. Ehkä murrosvaiheet ovat niitä, joiden aikana kauhu voi hiipiä ihmisen iholle kuin huomaamatta: kun ymmärtää oman haavoittuvuutensa, ajan väistämättömän kulun ja muutoksen, johon ei välttämättä ole valmis.</p><p>Vaikka Enriquezin vire on synkkä, kerronta on silti kevyttä, sujuvaa ja konstailematonta. Teksti herää eloon, hytisyttää ja hengästyttää. Sari Selanderin suomennosta on ilo lukea.</p><br /><b>Mariana Enriquez: Mitä liekit meiltä veivät</b><br />Suomentaja: Sari Selander<br />WSOY 2021<div>256 s.</div><i>Las cosas que perdimos en el fuego</i> (2016)<div><br /></div><div><i>Kirjastosta.</i><br /><div><br /><br /><b>Toisaalla:</b> <a href="https://kirjaluotsi.fi/mariana-enriquez-mita-liekit-meilta-veivat/">Kirjaluotsi</a>, <a href="https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/mita-liekit-meilta-veivat/">Kirjavinkit</a>, <a href="https://kirjaviekoon.blogspot.com/2021/05/akwaeke-emezi-mariana-enriquez-ocean.html">Kirja vieköön!</a><br /><br /><b>Haasteet:</b> <a href="http://suketus.blogspot.com/p/helmet-haaste-2021.html">Helmet-haasteen</a> kohta <i>38. Kirja on käännetty hyvin</i></div></div>Suketushttp://www.blogger.com/profile/18015869703769074867noreply@blogger.com10