Eilen tuli kesä.
Kaksi päivää jaksoin korjailla seminaariesitelmääni annetun palautteen ja omien mieltymysten pohjalta, kunnes totesin, että tässä tää nyt on. Palautin paperinivaskan professorin lokeroon ja suuntasin ystävän kanssa Telakan terassille kiskomaan ensimmäistä kunnollista kesäterassilonkeroa. Ja voi pojat miten hyvältä se maistuikaan! Aurinko paahtoi kasvoihin lähes pilvettömältä taivaalta, ja minusta tuntui melkein siltä kuin kaikki vuoden aikana kertynyt kuona olisi sulanut auringonvalon voimasta pois. Ehkä se sulikin, ainakin osittain. Illalla istuimme Tuomiokirkon puistossa juomassa pussikaljaa, jonka jälkeinen loppuilta kului ainejärjestön kevätjuhlissa jääkiekkoa katsoen, jutustellen ja mutustellen. Tänään ei ollut krapulaa, hyvä mä! Sitäkin leppoisampi mieli sen sijaan.
Tänään on ollut lämmintä ja mukavaa. Palautin kangaskassillisen seminaarikirjoja kirjaston luukkuun ihan vain siitä ilosta, että saatoin niin tehdä. Luultavasti joudun hakemaan ne samat kirjat jossain vaiheessa takaisin, kun alan kelailla tarkemmin gradua, mutta se on todellakin sen ajan murhe. Tänä kesänä en vaivaa päätäni sillä sanottavasti, sen sijaan aion täyttää kotini dekkaripinoilla ja laahustella kirjaston historia- ja yhteiskuntaosastoilla ilman suurempia suunnitelmia ja tarttua juuri siihen, mikä näyttää kiinnostavalta. Ainoa merkittävä tavoitteeni on lukea hieman Weberiä ja tehdä pienimuotoinen essee, mutta sen suhteen en ota minkäänsorttisia paineita. Palautuspäiväksi on sovittu "joskus elokuussa". Tänä kesänä en nosta edes tukia.
Lämpö menee koko ajan syvemmälle. Rentoutus tulee todella tarpeeseen. Antakaa lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!