Loma!

Tänään se alkoi, loma. Sulkiessani työpaikan ovea ja tarkistettuani sen napsahtaneen lukkoon tuli hyvä olo. Hei vaan. Nähdään heinäkuussa. Tältäkö se lomailu tuntuu? Tuntuisi varmasti paremmaltakin, jos jossain mahdollisessa maailmassa lomailusta saisi vielä palkkaa. Sitä on vaikea kuvitella. Ehken edes yritä.

V tuli maailmalta kotiin ja ajoi luokseni melkein samoin tein. Murinaa ja kihinää, tiukka rutistus heti kynnyksellä. Väriä sillä on ainakin pinnassa kuin kuparipannulla konsanaan ja tukkakin vaalennut. Viiden minuutin jälkeen tuntui, ettei se poissa ole ollutkaan. Oli niin kauhea ikävä.

Päässäni ei ole tilaa kokonaisille ajatuksille, mutta en anna sen häiritä. Huomenna starttaamme täyteen pakatun kaaran kohti Joensuuta ja pakenemme mökille ainakin perjantaihin saakka. Toivon aurinkoisia päiviä ja kasaa halloumijuustoa. Ehkä vähän viiniäkin ja muutaman savukkeen.