31. toukokuuta 2009

Ilta-auringossa

Viikonloppu oli ihana. Aurinkoista, lämmintä, viiniä Pyynikinrannassa teinien keskellä, Plevnan terassi, jääteetä Runossa, hiljaista tuhinaa nenät vastakkain peiton alla, avoimesta ikkunasta kuuluvat kaupungin äänet, uudet punaiset kesähousut, yhteisiä ruokahetkiä. Tätä ottaisin lisääkin, milloin tahansa.

Mustavalkoiset lakkipäät juhlivat eilen, onnea kaikille heille. Miksei muillekin, vaikka mielestäni ylioppilaslakissa on silti edelleen jotakin taianomaista: edes hetken aikaa tulevaisuus tuntuu mahdolliselta tavoittaa ja jokainen polku vaihtoehdolta seurata. Muistan minäkin, millaista se oli. Ja omat valintani tuntuvat hetki hetkeltä oikeammilta.

Huomenna alkaa töissä kesäkausi, ja joka tunti pitäisi olla valmius lähteä vetämään kierroksia vieras kieli keskellä suuta. Englannista saatan jo selvitäkin, ruotsi hiertää vielä ja saksa on aivan toisissa sfääreissä. Tuhruinen pää ei halua ottaa vastaan uusia sanoja, harjoitella lauserakenteita eikä miettiä ääntämistä. Ei vielä huomenna saksaa tai ruotsia, please?

Niskani on jumissa, eikä edes kauratyyny auttanut kuin hetken. Lakanat ovat lionneet kahden ihmisen hiessä, kenties huomenna olisi aika vaihtaa ne. Minä haluaisin nyt mökille, riippumattoon, laiturinnokkaan, kalliolle. Tuulta hiuksiin ja kylmää juomaa lasiin. Miksei meillä ole edes parveketta?

Ilta-aurinko nuolee vastapäisen talon seinää. Ihmiset istuvat parvekkeillaan, hymyilevät, ihot alkavat saada kuparista pintaa koko talven kestäneen kalkkauksen tilalle. Nyt on hyvä, juuri näin.

27. toukokuuta 2009

Kodin onni


Omassa kodissa on alkanut tapahtua. Kävin tänään katselemassa ja ottamassa vähän kuvia dokumentointia varten. Paremmalta se nyt näytti aukaistuna kuin talven pimeinä kuukausina tyhjillään remonttia odottamassa. Silti tuli suru puseroon. Kesään valmistuva Pispala on niin kaunis, etten olisi halunnut laisinkaan lähteä polkemaan sieltä pois. Tämä olisi voinut olla kolmas ihana kesä siellä, mutta sitä ei sitten koskaan tullut. Pyhäjärvi ärjyi tummana, tuuli oli kova, mutta syreeni tuoksui ja moreeniharju humisi hiljaa.

Ei se mennyt ihan niin kuin piti.

24. toukokuuta 2009

Vastaus haasteeseen

Sanna haastoi. Otan haasteen vastaan, koska rakastan kaikkea vanhoilta kunnon slämyiltä ja ystäväkirjoilta haiskahtavaa.

Tee siis näin: poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi. Haasta haasteeseen mukaan 4 blogiystävääsi. PIDÄ HAUSKAA!"

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

1. Laitoshuoltaja kolmessa eri sairaalassa: Marian sairaalassa Helsingissä, Porvoon sairaalan psykiatrisella osastolla sekä nyttemmin säännöllisen epäsäännöllisesti Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
2. Au pair Newport Beachilla Kaliforniassa. Elämäni huisin syksy. OC ei edes silloin vielä näkynyt Suomessa, ja minä sentään asuin siellä. Kauemminkin olisin viihtynyt, mutta isäntäperheen solmut estivät sen. En koskaan unohda Kalifornian ruosteisia kukkuloita ja Tyyntämerta. Joskus vielä...
3. Elintarvikesiivooja HK:n tehtaalla. Muistoni siitä kesästä ovat säilyneet parhaiten tässä blogissa. Marinadin hajua en siedä vieläkään.
4. Oppaana museossa.

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

1. Frendit. En koskaan kyllästy. Katson tuotantokaudet uudelleen ja uudelleen dvd:ltä.
2. Sinkkuelämää. Tätä katsoin teininä ja katson edelleen. Those chicks rule!
3. Mullan alla. En ymmärrä miksi aikoinaan lopetin katsomisen.
4. CSI, mikä tahansa versio. No, alkuperäinen on toki paras. Grissom <3 style="font-style: italic;">Rimakauhua ja rakkautta. Se on vaan niin ihana.)

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

1. Rooma. Ihana.
2. Pitkin Eurooppaa interraililla kesällä 2005. Tahtoo uudestaan!
3. Pietari. Diggasin, vaikka oli uusi vuosi, kaupungissa hiljaista ja harmaata ja Neva pelkkää sohjoa.
4. Bremen. Katso taannoinen bloggaus. Kiitos Linda.

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

1. UTA-sähköpostini
2. Naamakirja
3. hs.fi
4. Omppu, kaveriporukan nettisaitti.

Neljä lemppariruokaani ovat:

1. Fetasalaatti
2. Sienikastike (millä tahansa sienillä, mieluiten kanttarelleilla, siitakkeilla tai herkkusienillä).
3. Chili-tonnikalasalaatti
4. Itse tehty pizza

Neljä paikkaa, jossa olisin mieluummin nyt:

1. V:n luona
2. Berliinissä
3. Mökillä Kiihtelysvaarassa
4. Matkalla

En haasta blogiystäviä, koska minulla ei ole sellaisia. Jeepau ja Sanna ovat ihan oikeita.

Ajassa

Viime päivinä minusta on tuntunut hyvältä. Vaikka olen tehnyt töitä ilman vapaata, matkustanut kolmen eri kaupungin välillä, lähes aivokuollut kahdessa peräkkäisessä näyttelyvalvontavuorossa ja revähdyttänyt selkäni, olen hyväntuulinen. Olen saanut istua iltaa mukavien toverien kanssa, silittää kurnuttavaa kissaa vatsan päällä, tutustua työkavereihin paremmin, lukea dekkareita hyvällä omatunnolla tenttikirjojen painuttua unholaan kesäksi ja nukkua rauhassa yöni, vaikka valoisaa onkin.

Nyt juon hitaasti aamun toista kahvikupillista mainion aamiaisen päälle, auringonvalo kurkistelee verhojen takaa, eikä minulla ole kiire minnekään. Töihin menen kyllä kello 13, mutta siihen on vielä runsaasti aikaa. Tällaista olotilaa kaipaan usein, sillä yleensä ei ole aikaa. Muka. Nykyihmisellä taitaa olla jonkinlainen sisäsyntyinen tai ehdollistettu halu tehdä ajankäytön viisivuotissuunnitelmia. Minullakin. Mielummin kuin tätä päivää mietin ensi viikonloppua, tulevaa kesää tai seuraavaa lukuvuotta. Vaikka tänään olisikin jonkin suunnitelman kulminaatiopiste, mietin jo seuraavaa. Ajassa oleminen, hetken kuunteleminen ja tunteminen ovat vaikeita toteuttaa, sillä haluamme liikaa kerralla. Pitäisi oppia nauttimaan osista, pienemmistä määristä, vähemmästä. Ehkä suunnitelmallisuus on juuri sitä - elämällä laajempaa kuviota kerralla on helpompi ottaa kiinni pienemmistä osasista.

Kauhukseni olen viime päivinä toistuvasti pohtinut, kuinka kaikki olisi helpompaa, jos minulla olisi auto. Auto! Voi hyvä luoja. Opimme tästä ainakin sen, ettei pitäisi käydä töissä toisella paikkakunnalla, se herättää kummallisia ajatuksia.

Tänään teen työni rauhassa ja ajattelen huomista vain ihan vähäsen. Ja ehkä juhannustakin. Ja kesää.

22. toukokuuta 2009

Työ vapauttaa

Pätkätyöllistettynä ja helposti huijattavissa olevana humanistina olen päätynyt tilanteeseen, jossa joudun tekemään kahta työtä päällekäin pystyäkseni kustantamaan elinoloni. Joku voisi tietenkin huomauttaa, oliko pakko ostaa homeinen asunto lainarahalla, mutta jääköön sen pohtiminen tuonnemmaksi. En jaksa enää hävetä typeryyksiä, joita olen joskus tehnyt. Röntgenkatseeni ja pelisilmäni ovat vasta kehittymässä - joskus tulevaisuudessa lupaan olla kaukaa viisas. Päätoimisesta työstäni joka tapauksessa sen verran, että hyvin viihdyn ja työkaverit ovat aivan hulvattomia. Toivon olotilan jatkuvan elokuun loppuun saakka. Nyt, kun minulla olisi kolme päivää vapaata, menen sairaalaan moppaamaan. 11 päivää töitä putkeen on ihan tuttua viime kesältä, joten kyllä tästä selvitään. Varsinkin, kun sairaalaan voi polkaista pyörällä ja siellä voi huoletta istua perseellään lukemassa Anna Kontulan Punaista eksodusta.

Kävin ihotautilääkärillä kuulemassa, ettei käsivarsieni ihottumaa voi oikein millään poistaa. Keratosis pilaris, sanoi tohtori ja antoi reseptin kolmeen eri salvaan. Toivotaan että ne yhdessä pian alkavan kesäisen auringonpaisteen kanssa parantavat ihoa edes sen verran, että kehtaan liikkua julkisilla paikoilla ilman hihoja. Ahkera bodypumppaus on pienentänyt alleja hiukkasen ja saanut aluilleen jonkinlaiset hauikset. Ehkä joskus minullakin on the käsivarret. Eikä enää pelastusrengasta vatsan ja takaliston ympärillä.

Luokseni muuttaa tänään kesäkämppis Helsingistä. Toivon, ettei hänestä paljastu mahdotonta siivousnatsia tai huonolla musiikkimaulla varustettua kotijumppaajaa. Olen tottunut hiljaisuuteen ja tassuttelemaan oman huoneeni ja keittiön väliä tyhjässä asunnossa, mutta ei seura pahitteeksi ole.

Luulen, että kissallani on kevätmasennus. Itse olen välttänyt moisen, sillä töistä saa tyydytystä ja kesä vaikuttaa lupaavalta. Ongelmiakin toki on ollut, muttei niistä sen enempää, jotten vain saata valtion virastoa huonoon valoon. Se on se sitoutuminen... hm. Toivon olevani juhannuksen vapaalla, jotta voin lähteä Kiihtelysvaaraan mökkeilemään. Kunnon kesälomakin olisi poikaa, mutta ehkä sitten joskus 10 vuoden kuluttua.

Viiden työpäivä yhdentoista ketjussa alkaa tunnin kuluttua, pitänee valmistautua siihen.


6. toukokuuta 2009

Kevätsade puhdistaa mielen ja kehon

Radiohiljaisuuteeni on kaksi syytä: laiskuus ja kykenemättömyys saada näppäimistön kautta oksennettua mitään järkevää näytölle. Lisäksi minulla on vaikeuksia muodostaa kunnollisia suomenkielisiä lauseita.

Vappu tuli, vappu meni, turhankin kosteasti. Onneksi on V. Muuten olisin ehkä löytänyt itseni vähemmän hyvistä paikoista. Ei siitä sen enempää, onhan tuo vappu ensi vuonnakin, kullakin tykönänsä.

Kesätöiden alku aikaistui kahdella päivällä, mikä ei oikeastaan ole lainkaan hullumpi asia. Tänään sain käyttää koko 6,5-tuntisen työpäiväni perjantain työpajan suunnitteluun. Jee! Mairittelevampaa tosin olisi, jos työpajaan olisi tulossa muitakin kuin yksi ryhmä angstisia 6. luokkalaisia. Saan ehkä harmaita hiuksia perjantaina. Huomenna saan sen sijaan pukeutua teema-asuun ja esittää vaikkapa fatabuuriemäntää lapsille. Hauskaa. Vielä kun osaisin nuo kierroksen asiatkin selittää vaadittavalla taidolla, tarkkuudella ja tietenkin luovuudella. Ei toki sovinne valittaa, sillä ensimmäistä kertaa saan tehdä koulutustani vastaavaa työtä, jossa on haastetta ja tekemisen iloa. Olen hyväntuulinen, kesästä tulee varmasti hyvä!

Opiskelusta on jäljellä enää onneton rupsaus, mutta harmittavasti olen menettänyt motivaationi lähes täysin. No, jos viikon vielä jaksaisi panostaa jäljellä oleviin repaleisiin rästeihin. Sovitaanko niin? Niin ja sille ootillekin pitäisi laittaa meiliä. Aaaaaargh!

Ulkona sataa, pitkästä aikaa. Kevätsade on hyvästä, vihreää minä kaipaankin.