Hiljaista

Nyt ei mene kovin kovaa. Aamulla häpäisin itseni puhumalla paskaa pedagogisten soveltuvuuskokeessa, jonka jälkeen istuin kahvilla yliopiston ruokalassa ja itkin puhelimessa esimiehelleni. Ei näin. Pyyhittyäni laikukkaan naamani wc:ssä menin kirjoittamaan viimeistä tämän kevään edellyttämää kirjoitustehtävää, jonka jälkeen olen maannut pakahduttavan kuumassa kämpässäni nukkumassa. Energiatasoni on aika alhainen, jos nyt totta puhutaan. Kiinnostustaso mihinkään olematon. Huomenna on noustava töihin, kuten niin monena aamuna tähänkin saakka, ja kuten nyt normaalit ihmiset viisi kertaa viikossa tekevät.