Vappu tuli, vappu meni. Tietämättäni osallistuin jonkin sorttiseen mellakkaan, tosin tiettävästi poistuimme paikalta ennen kuin virkavaltaa alettiin heitellä esineillä. Meillä oli kyllä oikein mukavaa, kuuntelimme punkkia, joimme taskulämmintä olutta nurmikolla istuen ja ruodimme tiedettä. Rauhallisin vappuni aikoihin, kävelin sentään omin jaloin kotiin jotakuinkin tiedostavassa tilassa.
Aamukampaa tarvittaisiin. Vielä olisi toukokuun aikana tehtävä pienempiä kirjoitushommia, hiottava seminaari valmiiksi, suoritettava kolme tenttiä, käytävä soveltuvuuskokoeessa ja siinähän niitä olikin. Enää ei tosin haittaa oikein mikään. Seminaarin valmiiksisaaminen oli niin suuri rutistus, että olen siitä ehkä ylpeä vielä syksylläkin. Ajoittain en olisi uskonut, että kykenen, jaksan ja onnistun. Mutta niin se vain tulla tupsahti, 46 liuskaa tutkimusta. Haha.
Nyt, kun mielessäni on tilaa muillekin ajatuksille, sinne tunkevat kaikenlaiset kuolevaisten murheet. Pitäisi hoidella kuolinpesän asioita (ja saada se pirun asunto kaupaksi!), murehtia omaa asuntoa, miettiä tulevaa, järjestellä, tehdä, olla aikuinen. Ajoittain asiat rullaavat, ajoittain eivät. Odotan silti kesää, sillä pitkillä vapaillani aion todella - no, lomailla. Ja lukea kirjoja rannalla, puistossa, kahvilassa, syödä mansikoita ja herneitä kieli kirpeänä, roikkua miehen luona Helsingissä, olla. Ja jotain puistojoogaa voisi kokeilla, tai ihan sisätiloissakin jatkaa astangan kanssa. Hyvä kesä, ainakin näin etukäteen ajatellen.
Ennen sitä on kuitenkin selvitettävä toukokuun mukanaan tuomat haasteet. Niistä ensimmäinen on viikon kuluttua olevaan tenttiin lukeminen. Aloitan sen nyt. (Tai heti pyykkivuoron jälkeen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!