Se olis sitten se aika vuodesta, kun kaivetaan se valkoinen lätsä esiin ja pannaan muovia nenän päälle. Ja juodaan ruskeita juomia ja syödään ruskeita ruokia. Itse tyydyn toistaiseksi kahviin, mutta täytynee ehkä laajentaa valikoimaa iltapäivää kohden. Meillä on tänään viimeinen seminaari-istunto, jossa meikäläisen täytyy vetää opponointi, joten mitään rohkaisuryyppyjäkään en kehtaa ottaa. Tosin proffa mietti eilen, tohtisiko tarjota meille kuohuvaa raskaan rutistuksen päätteeksi, mutta päätyi lopulta kahviin. Eli tänään kilistellään kaffetta ja munkkia 13 valmiin seminaariesitelmän kunniaksi. Itse sain eilisessä istunnossa aika kovaa kyytiä, lähinnä tartuttiin teoreettiseen ja metodiseen puoleen niiltä osin, jotka eivät edes olleet olennaisia. Vähän jäi paskan maku suuhun ohi aiheen menneestä keskustelusta, koska varsinaisesti työn sisältöön ei kommentoitu juuri lainkaan. Mutta menköön näin. Pitäkää tunkkinne. Opponenttini oli kyllä muuten asiaan paneutunut. (Joskin olen silti katkera, että työtäni ruodittiin epäolennaisilta osin, etenkin siksi, että pääsääntöisesti muissa töissä ei ole mainittu teorioita tai metodeita juuri lainkaan. Mur.)
Tästä sitten kohti gradua ja elämää. Huahaha. Niin vissiin. Sunnuntaina alkaa jälleen uusi työsuhde ja tällä kertaa se on sitten se kokoaikainen (joskaan ei edelleenkään normaaleilla asteikoilla oikeaa täysipäiväistä työtä...). Jippii. Kesä kesä tule jo.
Ai niin, ja tuolla pöydällä lojuu nyt sinetillä tai millä lie vesileimalla varustettu paperinpala, jossa lukee, että meikämanne olis nyt humanististen tieteiden kandidaatti. Hihi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!