27. huhtikuuta 2010

HuKkaa!

En lakkaa ihmettelemästä, kuinka nopea olotilan muutos voikaan olla. No, tokihan olen aiemminkin kokenut jos jonkinsorttisia tunnemyrskyjä, kuten nyt normaalit ihmiset kokevat, mutta se, että pitkäkestoinen ankeus ja harmaus kirkastuu yllättävän nopeasti, tuntuu erikoiselta. Ja hyvältä, tietenkin. On taas aikaa hitaisiin aamukahveihin, herätyksiin ilman kelloa, mietiskelyyn... ja urheiluun! Muutama viikko meni vain muutamalla satunnaisella lenkillä, mutta eilen polkaisin hyvillä mielin rääkkäämään lihaksiani poweriin parin viikon pakkotauon jälkeen ja voi pojat mitä nannaa se olikaan. Piruuttani lisäilin painoja ja puhisin menemään. Hyvältä tuntuu edelleen.

Vahingossa ostin eilen myös ihastuttavat Vagabondin sandaalit kesäkengiksi. Hups. Nokunsielläoliloppuunmyynti. Ja alennus kyseisistä popoista hurjat 6 euroa. No, onhan tässä palkkapäivää pukkaamassa ja lomarahoja tuloillaan. Plus olen lopultakin maksanut luottokorttilaskuni pois. Halleluja! Joten ehkä nyt yhdet kengät saa ostaa. Ehkä toisetkin.

Seminaaritoverit ovat tehneet hyvää työtä. Tällä viikolla käsittelemme nimittäin viitenä päivänä kaikki 13 työtä, eilen oli jo vuorossa kolme ensimmäistä. Pelkäsin palauttaa omani, koska mielestäni se oli (ja on) keskeneräinen eikä tarpeeksi kypsä teoreettisesti. Luettuani muiden töitä totesin, ettei se haittaa. Eivät nekään pääsääntöisesti ole keskittyneet teoriaosuuteen juuri lainkaan. Hyviä töitä joka tapauksessa, mielellään niitä lukee. Aivan toista kuin proseminaariaikaan, jolloin ei olisi jotenkin yhtään huvittanut käyttää aikaansa muiden sepustuksien selailuun (vaikka hyviä töitä sielläkin oli, terveisiä vaan Sannalle) etenkään siinä vaiheessa, kun oma esitelmä oli pidetty jo kolme kuukautta aiemmin ja jäljelläolevat tempoilivat ja venyttivät aikataulujaan. Muutenkin syventävien opintojen seminaari on kokemuksena ollut parempi, ryhmä on kivempi ja kaikin puolin asiallisempi ja ohjaaja kannustava ja varsin graduorientoitunut. Tiedän, että olen vannonut, etten kesällä koskekaan opintoihin, mutta ei se tule pitämään paikkaansa. Gradua alan ainakin jo suunnitella, samoin ajattelin yhden pakollisen esseen tempaista kasaan. Mutta se on sitten kesällä se. Mustakantinen gradukirja on jo hankittuna, laadukasta merkkiä ja Hemingwayllakin oli kuulemma samanlainen (uskon mitä tahansa tehokasta markkinointia). Tänään on jännittävä päivä, sillä aion viedä tiedekuntaan hakemuksen tutkintotodistuksen saamiseksi! Olen sen nyt huolella täyttänyt, ja ihan kivalta se näyttää. 228 op. Kolme sivuainetta. Hyvä minä! Neiti HuK. Hämmentävää. Jos pääsen ensi vuodeksi pedagogisiin, aion valmistua maisterisnaisiksi jouluksi 2011. Näin on näreet.

Eilen oli taas palohälytys, ehkä neljäs tai viides tässä talossa. Lähdin ulos, kun kuulin, että tällä kertaa naapuritkin liikkuivat. Yleensä eivät liiku. Syynä hälytykseen oli kolmannessa kerroksessa harrastettu leivänpaahtaminen. Luulen, että hälyttimet ovat liian herkät. Ihan snadisti ehkä.

2 kommenttia:

  1. He hee, tack så mycke vaan! Odotan kans seminaaria ja nyt toivottavasti uskallan sanoakin jotain kun täällä on päähän pinttynyt ajatus: "sanon mitä vaan, niin se on vaan hyvä!". Aina se ei ole niin, mutta ihan sama.

    Mäkin olen alkanut käydä salilla. Harkitsen jopa Elixian jäsenyyden hankkimista syksyksi. Ehkä nähdään siellä? Mut ainakin Minervassa :)!

    VastaaPoista
  2. Meillä on ainakin ollut niin mahtava seminaariporukka, että mitä vaan on kyllä voinut ja uskaltanut sanoa. Pienryhmäopetus rulettaa. Tahdon Huippuyliopistoon!

    Joo, syksyksi sitten vaan Elixiaan. Nokitan sut painoillani sata nolla ;)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!