Olen koko viikon ollut aivan horroksessa seminaariesitelmäni kanssa. Tänään kirjoitin sitä 7 tuntia putkeen, jonka jälkeen pääni meinasi räjähtää. Lenkki auttoi, ja mansikanmakuinen vissy. Vieläkään ei ole valmista, mutta en enää tälle päivälle avaa tiedostoa. Luen printatut matskut läpi punakynän kanssa ja yritän nähdä tekstini opponentin silmin. Tuossa on aukkokohta, tätä ei ole perusteltu, tässä toistat itseäsi, tuo on paskaa.
Pari päivää aikaa vielä ennen palautusta, mutta huomenna siirryn hetkeksi ulos tästä rinnakkaistodellisuudesta matkustamalla Järvenpäähän ja tapaamalla ystäviä. Samalla reissulla haen sen auton. Hui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!