Lueskelin eilen illalla opiskelutavoitteiden kannalta epäonnistuneen päivän päätteeksi uutta Mondoa, joka tällä viikolla oli ilmestynyt postiluukkuuni. Vilkuillen olin ohittamaisillani alkupuolen pikku-uutisosaston, mutta sitten silmät eksyivät tutunnäköisen taulun kuvaan. Kuvan alapuolella ilmoitettiin, että Berliinissä on ensi kesänä, 30.4.-9.8., esillä tähän mennessä kattavin retrospektiivi Frida Kahlon töistä ja lisäksi valokuvanäyttely hänen elämästään. Hupsis. Muutama tekstiviesti läntiselle naapurimantereelle ja lopputuloksena klikkailin tänään omistukseeni kaksi kappaletta lentolippuja Berliiniin heinäkuun loppupuolelle. Ohopsista.
Hei kaverit, minä lähden heinäkuussa Berliiniin neljäksi päiväksi! Maailman parhaaseen kaupunkiin, katsomaan kenties maailman parhaimman taiteilijan töitä, seuranani (nyt menee söpöilyosastoon) maailman paras mies. Oi beibe. Loma. Matka. Lomamatka. Berliini! Oh boy.
Hold my horses, haluaisin sinne heti.
--
Kaunis päivä muutenkin: kirjoitin nelisen liuskaa asiaa seminaariesitelmääni ja jäsentelin kokonaisuutta muutenkin, kävin powerissa ihailemassa habaani ja kirppispöydästä oli jo mennyt tavaraa (sitä en tiedä, ovatko ne kulkeneet kassan kautta, mutta samapa tuolle). Ja nyt marinoin itseäni punaviinillä varmana siitä, että näitä päiviä tulee uusia.
Kevät on!
Saat tuoda näyttelyn yhteydestä tuliaisia, tai ... tai...
VastaaPoistaHei, kuulostaapa totisesti oivalta tuo Bärliinin reissu ja Frida K. Olin mummia katsomassa Joensuussa viikonloppuna ja sovittiin, että lähdetään yhdessä elokuussa samaiseen kaupunkiin. Me tytöt voidaankin sitten herutella alkukesän päivät reissuun lähtöä! Schönes Leben & schöne Welt (wenigstens manchmal)!
VastaaPoista//Linda
Voi kyllä, mikään ei voita Berliiniä eikä Fridaa. Ei, vaikka kuinka yrittäis.
VastaaPoista