Saaressa oli ihanaa. Voisinpa muuttaa sinne. Onneksi mies souti suurimman osan matkoista, haki mukisematta rannasta nuohoojan ja palotarkastajan ja vei ne poiskin, puski läpi tuulen ja aallokon kotimatkalla. Kyllä minäkin soudin, mutten aivan niin paljon, kaikilla niillä lihaksilla, jotka jossain pehmeän olomuotoni alla ovat. Kissa oli ihmeissään, lähinnä pelkäsi ja hienosteli. Mutta kaiketi sekin nautti ympäristön hetkellisestä vaihdoksesta, ainakin se kehräsi kovasti. Saimme neljä ahventa, jotka minä perkasin omin kätösin, kuulemma hyvin. Terassin lepotuolissa makoilu, keskiolut ja mökiltä löytynyt harlekiinikirja (ehtaa brittiläistä 1980-luvun lääkärikirjallisuutta!) pitivät loman mielessä. Teimme me hieman puhdetöitäkin, siinä sivussa. Suosittelen!

Kaupungissa on kylmää ja meluisaa, naamaan pitää maalata väriä ja illalla ottaa unilääkettä. Tänään olen kiertänyt kirpputoreja (varsin hyvällä saaliilla) ja tallaillut kaupungilla muuten vaan. Illan kruunasi kaksilla käyminen ystävän kanssa. Voikohan yhteiskuntaa ymmärtää? Pitäisikö luopua keskiluokkaisista haaveista, olisiko elämä helpompaa? Ei tämä ole meidän vika!

Uudet tuulet puhaltavat ainakin 15 metriä sekunnissa, mieleni tekee vain hymyillä hölmönä (ja sitä teenkin), enkä voi uskoa, että olen ollut lomalla vasta kuusi päivää.

Nyt on vielä salaisuuksien aika.