Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Suomentaja: Eva Siikarla
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
WSOY 2014 (1. painos 1993)
745 s.
The Secret History (1992)
Divariostos.
Ai että. Ai että.
Mikä kirja!
Tänä keväänä on kouhkattu harvoin julkaisevan Donna Tarttin uutuudesta, Tiklistä. Itse en ollut kummemmin koko naisesta kuullutkaan, joskin Jumalat juhlivat öisin -nimi soitti jotain kelloja. Yksi vakkaridivareistani tuli apuun: hyllyssä nökötti pokkariversio tästä kulttikirjasta edulliseen hintaan. Joten olihan se ostettava. Kirja matkasi mukanani Pariisiin, sillä ne tuntui soveltuvan erinomaisesti matkalukemiseksi.
Ja soveltuihan se, monenlaiseksi muuksikin lukemiseksi. Huh!
Kalifornian kasvatti Richard Papen saa stipendin vermontilaiseen Hampden Collegeen, maineikkaaseen ja perinteikkääseen opinahjoon. Richard ei kaipaa työläistaustaista perhettään, vaan haluaa päästä elämässä eteenpäin, kiinni uuteen, kiinni haasteisiin. Hampdenissa hän pääsee vaivannäön jälkeen osaksi eräänlaista eliittiryhmää, jossa karismaattinen ja persoonallinen tutkija ja opettaja Julian ohjastaa viiden opiskelijan porukkaa kohti muinaiskreikan saloja. Muut opiskelijat – Henry, Camilla, Charles, Francis ja Bunny – ovat rikkaita, mahtisukujen vesoja. Valitettavasti varakkuus ei ole tuonut kenellekään heistä onnea, minkä Richardkin pian ymmärtää.
Sen lisäksi, että nuoret opiskelevat kuollutta kieltä, he pyrkivät syvemmälle muinaiskreikkalaiseen kulttuuriin. Tästä intohimosta ja lähes pakkomielteestä seuraa valitettavasti ikävyyksiä, ja Richardkin joutuu osalliseksi, kun muu ryhmä uskoutuu hänelle rikoksesta, jonka he ovat tehneet. Bunny on suulaana ja piikikkäänä ihmisenä kertomaisillaan salaisuuden julkisuuteen, mutta tätä muut eivät voi hyväksyä. Niinpä Bunny kohtaa loppunsa Hampdenin läheisessä metsässä.
Bunnyn kuolema kerrotaan heti kirjan ensimmäisessä lauseessa ja kirjan alkuosa keskittyykin kuvaamaan aikaa ennen murhaa ja selittämään, miksi kävi niin kuin kävi. Bunnyn kuoleman jälkeen ryhmän dynamiikka muuttuu ja nuorten hermot alkavat pettää. Kuinka voi päästä yli ystävän murhasta, kuinka pysyä tolpillaan ja kasassa, kun tehtyä pahuutta selvitellään laajasti? Ehkä jotenkin. Ehkei mitenkään.
Jumalat juhlivat öisin on mehevä, koukuttava ja vähän ahdistavakin kirja. Tarinassa on monta mutkaa, henkilöt ovat jossain määrin kammottavia (ja siksi niin kiehtovia), miljöö on herkullinen ja psykologinen kuvaus kiinnostavaa. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin 1980-luvulle ja opiskelijaelämä itärannikon huippuyliopistossa on kuvattu niin hyvin, että lukiessa tuntui, kuin olisi ollut osa tuota suljettua yhteisöä. Siinä missä koko yliopisto muodostaa yhden yhteisön, kuuden nuoren kreikkajengi muodostaa toisen, vielä tiiviimmän. Kirjassa pohditaankin paljon lojaaliutta ja luottamusta. Miten ihmisryhmä toimii yhteisen mission puolesta? Mitä tehdään, kun asiat menevätkin pieleen? Kehen voi luottaa? Kuka romahtaa?
Henkilöt kiehtovat. He ovat nuoria ja siksi monin tavoin keskeneräisiä. Osa kasvaa ja kehittyy kirjan kuvaamana aikana, osa ei, yksi ei saa siihen edes mahdollisuutta. Erilaiset taustat, persoonat, tavoitteet ja olemisen tavat erottavat ja yhdistävät ryhmän jäseniä. Richard tekee kaikkensa, jottei hänen "rahvaanomainen" taustansa paljastuisi, sillä hänen on vaikeaa kestää sääliä ja vaikeaa ottaa apua vastaan kuin äärimmäisessä hädässä. Kaksoset, orvoiksi jääneet Charles ja Camilla ovat yksi kirjan kiinnostavimmista parivaljakoista. Heidän suhteessaan on jotain outoa, siinä on liikaa kontrollia ja liikaa läheisyyttä. Omalta osaltaan he myös toisintavat kreikkalaisten tragedioiden teemoja. Kuten lopulta muutkin kirjan henkilöt.
Jumalat juhlivat öisin on hieno lukukokemus. Se viihdyttää, kiehtoo, sulkee omaan piiriinsä ja pitää otteessaan loppuun asti. Tarinassa on surua, ahdistusta, huumeita, alkoholia, pettymyksiä ja kehittymisen paikkoja. Siinä on nuoruutta, alkua aikuisuudelle, vapautta ja rajoja, vankeutta. Kuka on taustansa, kuka valitsemansa roolin, kuka tekemänsä rikoksen vanki.
_____
Tätä kirjaa on ymmärrettävästi luettu laajalti. Muutamia muiden ajatuksia: Kujerruksia, A girl of thousand lives, Kirjaurakka, Insinöörin kirjahylly, Jokken kirjanurkka, Koko lailla kirjallisesti.
Julianin kiehtovan persoonan ja yliopisto-opettajan työn vuoksi nappaan tällä yhden pisteen Mikä minusta tulee isona? -haasteeseen.
Oh tämä on yksi lempikirjojani! Muistan kirjan vahvan tunnelman ja miljöön. En tiedä uskaltaisinko lukea tätä uudelleen, ettei lumous rikkoudu. Mutta ihanaa, että sinäkin pidit!
VastaaPoistaTämä jää kyllä mieleen monella tapaa. Lueskelin muiden tekstejä, ja moni oli kiinnittänyt huomiota suomennoksen osittaisiin kömmähdyksiin, mutta minä taisin olla niin kirjan vietävissä, etten huomannut mitään. :D
PoistaLuin kirjan viime vuonna ja tykkäsin kyllä, mutta en lumoutunut niin kuin monelle muulle tuntuu tapahtuneen. Odotin pitäväni kirjaa aivan huikaisevana, sillä idea ja kirjan elementitkin tuntuivat juuri minun jutultani, mutta silti se jokin jäi puuttumaan lukukokemuksestani. En osaa sen paremmin selittää. Hyvä kirja, mutta... The Goldfinch kiinnostaa ja aion lukea sen sitten, kun saan sen kirjastosta käsiini.
VastaaPoistaEi kirjan tarvitse viedä jalkoja alta ollakseen kuitenkin mieluisa lukukokemus. Toivottavasti tuo uutuus kolahtaa sitten paremmin! Minäkin laitoin sen varaukseen, ja olen varausjonossa sijalla 1002. Hetki taitanee vierähtää... ;)
PoistaTämä on aivan viiden tähden kirjan minulle. Mukavaa, että pidit Tarttin esikoisesta! Jumalat-huumastani on kulunut nyt sen verran aikaa, että olen pakannut Pienen ystävän mukaan matkalukemiseksi. Sitä ei ole kehuttu niin hyväksi kuin tätä esikoista, ja siksi se jäi minulta aikoinaan kokonaan väliin. Mutta aionpa kuitenkin kokeilla, kun mielessä ei verrokkina ole aivan tuore lukukokemus Jumalat-kirjasta. :)
VastaaPoistaMinäkin olen ollut lukevinani, että Pieni ystävä ei ole ehkä niin hyvä. Löysin sen edullisesti kirpparilta, joten tuolla se odottaa lukemistaan, mutta en ehkä ihan heti sitä lue. Ja Tikli on tosiaan varauksessa kirjastosta.
PoistaTätä en ole lukenut, mutta Pieni ystävä jäi kesken. Yritin aloittaa kahdestikin, mutta ei vain vetänyt mukanaan. En siis ole ollut erityisen innostunut Donna Tarttista...
PoistaLuulen, että tässäkin kirjassa lukijan täytyy kiinnostua tarinasta ja henkilöistä saman tien, sillä onhan tämä tietysti lopulta aika hidastempoinen ja yksityiskohtainen... Mutta kokeile!
PoistaHuh, hieno kirja kyllä tämä ja mainion tekstin olet siitä kirjoittanut! Myös minut kirja imaisi mukaansa ja kaikessa häiriintyneisyydessään kirja oli oikein mainio. Tartt pitää kirjassa jännitystä hyvin yllä ja henkilöhahmot ovat tosiaan kiinnostavia, vaikkeivät pääsääntöisesti lainkaan mukavia kuten kuvailet. (Mietin, että pitäisikö ladata Tikli Audiblesta äänikirjana, voisi olla tosin aika pitkä rupeama kuunnella :) )
VastaaPoistaPidän myös tuosta pokkarin kannesta! Kovakantisen kirjan, jonka luin, kansi oli mielestäni aika, no, ruma ja ankea, tämä on mielestäni parempi.
Minä hieman arastelin, että kuinkahan kirjan jännite kestää yli 700 sivua, mutta erinomaisestihan se kesti. Hieno lukukokemus! Näkisin mielelläni tästä tarinasta tehdyn elokuvankin.
PoistaHeh, siihen kuunteluun saattaisi tosiaan hetki jos toinenkin vierähtää! Minä laitoin Tiklin varaukseen kirjastosta, ja sitäkin saa kyllä hyvän aikaa odotella. Mutta onhan sitä, aikaa.
Minustakin tässä pokkarissa on hieno kansi, mutta materiaalina se on sellainen vahamainen, johon jäävät kaikki sormenjäljet näkyviin.
Oi, miten paljon pidit tästä! Minä luin reilut kymmenen vuotta sitten ja sain hyvän lukukokemuksen, mutten mitään sen enempää. Tarttin Pieni ystävä oli melkeinpä pettymys, mutta nyt jotenkin olen alkanut ajatella Tikliä niin, että se pitää lukea. Jotain outoa taikaa Tarttissa on.
VastaaPoistaMinäkin innostuin Tarttin muusta tuotannosta, ja aion lukea molemmat muutkin kirjat jossain vaiheessa. Pieni ystävä löytyi halvalla kirpparilta ja Tikliä jonotan kirjastosta.
PoistaEn minäkään aivan myyty ole (siis sillä tavoin, että olisin jonkin The Elämäni Kirjan nyt lukenut). Tai siis olihan kirjassa joitakin ongelmia ja olisi sitä voitu hyvin tiivistää. Mutta tunnelma ja miljöö toimivat ja koukuttivat!
Minä luin tämän pian ilmestymisensä jälkeen englanniksi eli kauan sitten. Pidin kovasti. Kuten tuossa edellä sanoit, niin tästä saisi hyvän elokuvan.
VastaaPoistaTartt on kunnioitettava kirjailija siinä, että julkaisee harvoin. Voi kuvitella, että painostusta kustantajan taholta on tiheämpään kirjatehtailuun.
En sinänsä ihmettele, että julkaisuvälit ovat pitkiä, sillä tällaisten tiiliskivien kirjoittaminen, hiominen ja yksityiskohtien tarkistelu ja miettiminen vievät aikaa. Jonathan Franzenkin kirjoitti Vapautta kymmenisen vuotta, ja sen kyllä huomaa!
PoistaMinustakin tämä oli hyvä kirja oudosta porukasta.
VastaaPoistaTodellakin, outoa jengiä kiehtovassa ympäristössä, siinä on jo melkoisen tarinan ainekset!
PoistaKatjan tavoin luin kirjan kymmenisen vuotta sitten. Pidin, en hurmaanutunut, mutta koukuttava tämä kirja on. Juuri sellainen, joka pitää lukea aikamoista vauhtia. Tunnelmien luojana Tartt tuntuukin olevan vahvoimmillaan. Olin tiirailemassa kirjailijaa hiljattain Akateemisessa, mikä oli kiinnostavaa. Tikli odottelee hyllyssä, mutta nyt vilisee keltaista silmissä.
VastaaPoistaKoukuttavuus on tässä kirjassa parasta, sillä mielestäni se ei ole ihan yksinkertaisinta sellaista, vaan jännitystä ja arvoituksia kasvatetaan vähitellen. Henkilöt ovat aika inhottavia, mutta siksi niin kiinnostavia.
PoistaAah, sinä olit siellä! Kirjailijan kuunteleminen on yleensä aina myös petollista, koska sen jälkeen haluaisi lukea häneltä heti kaiken! ;)
Minullakin keltainen kutitttelee...
Oih, tämä on lemppareitani! Jotain kertoo sekin, että olen lukenut tämän kahdesti. Niin käy nykyään tosi harvoin! Lisäksi pidin tästä toisella kerralla ehkä vieläkin enemmän! Pieni ystävä ei minusta ollut huono romaani, mutta ei lainkaan tämän veroinen. Aihepiirikin on tyystin erilainen. Minuakin kirjassa kiehtoi elävä kampus- ja opiskelijakuvaus. Tikliä odottelen jo kovasti!
VastaaPoistaMinäkin voisin kuvitella lukevani tämän joskus vielä uudelleen. Suurimpia suosikkejani olen lukenut useampaan kertaan etenkin aikana ennen kirjablogin pitämistä. Nyt uusia luettavia kasautuu sitä vauhtia, että jo luettuun palaaminen tuntuu olevan aika ison kynnyksen takana...
PoistaDonna Tartt tulossa lukuun jossain vaiheessa kesää. Olen varastoinut Tarttin kolme muhkeaa kirjaa ja aion ne päästä lukemaan. Sen verran erikoiselta kuulosti kirjailija vierailullaan Suomeen, että kiinnostuin.
VastaaPoistaSamanlaiset suunnitelmat siis kuin minulla! Pieni ystävä ja Tikli ovat lukulistalla, ja jotenkin aika paljon himottaa tuo tiiliskiviformaatti... Liekö tätä kesän rentoutta vai mitä. Hyviä lukuhetkiä, Mari a!
PoistaHienoa, että pidit tästä! Onhan tämä hieno kirja, itse luin sen pari kesää sitten ja pidin kovasti. Sen jälkeen luin melko pian Pienen ystävän, se ei oikein iskenyt, ja nyt talvella luin Tiklin, joka oli taas aivan mahtava. Esikoinen ja viimeisin ovat kyllä melko tasoissa kohdallani, kummankohan niistä nostaisi suosikiksi?! =D Riippuu melkein päivästä. =D
VastaaPoistaSehän on juuri parasta hyvissä kirjoissa – yhtenä päivänä toinen on tärkeämpi ja parempi, seuraavana toinen. Fiiliksen mukaanhan ne suosikit muodostuvat, yleensä, ja fiilikset voivat vaihtua. ;) Odotan kyllä innolla seuraavia kirjaseikkailuja Tarttin seurassa!
PoistaKirja on ehdottomia lemppareitani! Nyt kyllä potuttaa, kun en nähnyt Tarttia esiintymässä. Mikä moka! :-(
VastaaPoistaVoi harmi, että missasit vierailun, Tuija! Täytyy toivoa, että Donna Tartt tulee vielä uudelleenkin Suomeen. Ehkä sitten seuraavan kirjan julkaisun yhteydessä...? Toivotaan, minäkin voisin sitten mennä häntä kuuntelemaan.
PoistaJumalat juhlivat öisin oli lempikirjojani nuorena, nykyään en uskalla sanoa. Ehkä luen sen joskus uudelleen. Pieni ystävä oli suuri pettymys, mutta onneksi Tikli oli sitten todella hieno kirja! Siinä oli jotain samaa kuin Jumalissa.
VastaaPoistaTai sitten annat nuoren Lauran mielipiteen jäädä voimaan, etkä ota riskiä, ettet nyttemmin enää tykkäisikään... ;) Kiva kuulla, että Tikli on hyvä. Odotan sen lukemista.
PoistaKuuluu kirjoihin, joita en uskalla lukea uudelleen, koska ensimmäisellä lukukerralla tämä oli suorastaan räjähdyttävä.
VastaaPoistaNiinpä... Minä olen harkinnut Irvingin ja Westön parhaiden uusintalukua, mutta jokin arastuttaa. Toisaalta suosikki-Irvingini olen kyllä lukenut jo useampaan kertaan, joten todistettavasti niiden taika on tallella. Mutta oman lukijuutensa tuntien kannattaa toimia niin, ettei "pilaa" hyviä lukumuistoja.
PoistaMinulle tämä oli nuorena nimenomaan elämää suurempi ja tajuntakin räjähti. Olen lukenut kirjan monta kertaa, ja miettinyt kirjan henkilöitä ja tapahtumia loputtomasti. Voisi jopa sanoa, että hurahdin tähän kirjaan, sillä olin pari vuotta aivan kiinni kirjan maailmassa.
VastaaPoistaPieni ystävä oli minusta hyvä, mutta ei lukukokemuksena millään tavalla Jumaliin verrattavissa. Tikli odottaa vielä lukemista.
Muistelinkin, että tämä on sinulle Se Juttu. Ymmärrän tuon moneen kertaan lukemisen, sillä tätä kirjaa voi tosiaan lukea monella tavalla, useampaan eri henkilöön tai teemaan keskittyen. Hieno kokonaisuus kyllä. Suosittelin tätä jo yhdelle ystävälleni ja tyrkkäsin oman kappaleeni hänen mukaansa, näin se epidemia leviää... ;)
PoistaEn ole Tarttia lukenut, mutta monet hehkutukset ovat tainneet upota alitajuntaani sillä ostin sekä tämä että toisen Tarttin pokkarina itselleni. Melkoisia tiiliskiviä, toivottavasti tarinat vievät mukanaan :)
VastaaPoistaTämä ainakin vie, ainakin minua, joten uskallan suositella kesälukemiseksi! Pieni ystävä on sitten arvoitus, toiset näköjään ovat tykänneet, toiset eivät. Kokeillahan aina kannattaa. :)
PoistaVoi että, Jumalat on niin hieno. Mahtavaa että pidit tästä myös! Tämä on yksi rakkaimmista lukemistani kirjoista, ja Tartt on muutenkin kovasti mieleeni. (Tällä hetkellä hän on itse asiassa jopa puhelimeni taustakuvana... Mitäpä sitä muutakaan siinä voisi pitää :D) Tikli kannattaa ainakin lukea, itse pidin Pienestä ystävästä myös - vaikkei se Jumalien veroinen ollutkaan - mutta se tuntuu jakavan mielipiteitä sen verran ettei aina tiedä kannattaako sitä suositella vai ei.
VastaaPoistaOoh, niin sitä pitää! Fanityttö asialla! ;)
PoistaKiitos suosituksista, minä otan ne aina ilolla vastaan. Luen kyllä nuo kaksi muutakin Tarttin teosta, kunhan tässä aikaa on ja varausjono kirjastossa lyhenee. Kivaa löytää ajoittain uusia vanhoja kirjailijoita, joiden tuotantoa haluaa lukea.
Minun Tarttiin tutustuminen odottelee vielä, mutta tämä Jumalat juhlivat öisin löytyy omasta hyllystäni ja aikeissa on lukea se tänä kesänä. Arviosi antoi siihen lisää intoa!
VastaaPoistaTämä sopii hienosti kesäkirjaksi. Nautinnollisia lukuhetkiä, Kaisa!
VastaaPoista'Jumalat juhlivat' oli minullekin hieno lukukokemus. Muistan, etten millään olisi malttanut päästää kirjaa kädestäni ennen viimeistä sivua. Tiklin luen myös, mutta ehkä jossakin vaiheessa syksyä vasta.
VastaaPoistaDonna Tartt on huiman taitava!
Sama täällä, kirja melkein kasvoi käteen kiinni. Onneksi luin sitä osin reissussa, niin oli pakko välillä lopettaa ja lähteä katselemaan nähtävyyksiä, mutta muuten – koukuttavaa tavaraa!
Poista