Ah, Pariisi!

Sacre Coeur.

Pariisi! Siellä tuli käytyä, totta maar!

Reissusta on kulunut kuukauden verran, eikä Suomen kesä ole hurmannut kovinkaan suuresti sen jälkeen. Pariisissa oli kesäkuun ensimmäisellä viikolla pääosin epävakaista, lähinnä pilvistä. Tennarit kastuivat kertaalleen kaatosateessa läpimäriksi, mutta toisaalta dekoltee sai seuraavana päivänä rusketusraidat. Kivaa oli, yhtä kaikki. Matkaseurana oli J, Jumalat juhlivat öisin sekä kamera, jonka muistikortti päätti omin päin tuhota kahden ensimmäisen päivän kuvat suurimmilta osin. Onneksi jotain jäi talteen ja eniten tietysti suloisiin muistoihin.


Matkat ja majoitus

Pariisin metro on mainio menopeli.

Lensimme kohteeseen Finnairin siivin, lipuilla oli hintaa reilut 200 euroa per nassu. Pariisiin ei mitään superhalpoja tarjouksia taida oikein ollakaan saatavilla (korjatkaa, jos olen väärässä), joten turha pihistellä liikoja. Finski lentää Charles Le Gaullen lentokentälle, josta pääsee näppärästi junalla kaupunkiin ja sen eri rautatieasemille. Hinta yhdensuuntaiselle junamatkalle lentokentältä keskustaan on vajaan kympin. (Kannattaa varata kolikoita mukaan, lentoaseman automaatit eivät tykänneet setelirahasta.)

Olin buukannut meille majoituspaikaksi Hotel Merrylin läheltä Gare du Nordin juna-asemaa. Oletin sen olevan edes jotakuinkin Montmartren kulmilla. Voi kunpa olisin hieman jaksanut miettiä asiaa etukäteen tai edes harrastaa ihan tavanomaista googlaamista... En nimittäin valitettavasti voi suositella kyseistä majoitusliikettä minkään sortin asusteluun, kellekään. Homeinen kokolattiamatto (johon vesi valui suoraan kylpyhuoneen lattialta), täydellinen ilmanvaihdon puute ja sijainti aika levottoman metroaseman vieressä eivät suoranaisesti hurmanneet. Palvelu oli kuitenkin ihan hyvää, joten se sentään pelasti paljon. Ja edullinen hinta. Ensi kerralla sitten fiksumpia valintoja, opin.

Nähtävyydet

Montmartren hautausmaa, uutta ja vanhaa ja paljon kissoja.

Ensimmäisen maailmansodan nuoren veteraanin
hauta Montparnassen hautausmaalla.

Simone ja Jean-Paul.

Emme olleet tehneet kummoisia suunnitelmia etukäteen reissullemme. Aikaa oli käytännössä kolme ja puoli päivää, joten mitään paniikkia ei myöskään ollut. Itse olin käynyt Pariisissa aiemmin kahdesti, mutta niistä reissuista on sen verran aikaa, ja ne olivat molemmat lyhyitä pyrähdyksiä, ettei mikään kaupungissa ollut tuttua tai tylsää. Joten ei muuta kuin opaskirjat käteen ja haahuilemaan.

Omia suosikkejani olivat hautausmaat. Kävimme sekä Monmartren että Montparnassen hautausmailla ihmettelemässä eurooppalaista hautaustyyliä. Jälkimmäiseltä hautausmaalta bongasimme myös muutaman tutun, siis kivipaasista. Kissoja hiipi joka kulmalla ja hautausmaiden tunnelma oli ylipäänsä jotenkin hyvin seesteinen ja rauhallinen varjoisine sivupolkuineen ja penkkeineen.

Montmartre.

Luxemburgin puisto.

Pariisin kaupunginosat ovat viehättävän erilaisia. Monta reissuahan sinne vaadittaisiin, ennen kuin ne varsinaisesti tulevat tutuiksi tai se oma suosikki löytyy. Me luuhasimme aika kattavasti etenkin 10., 18. ja 19. kaupunginosassa, minkä ohella teimme erinäisiä hyökkäyksiä muualle sen mukaan, missä oli kiinnostavia kohteita.

Torni!

Näkymä tornista!

Toinen näkymä, eri suunta!

Tokihan tarkastimme myös Eiffel-tornin. Kapusimme omin jaloin alimmalle tasanteelle, hintaa lipulle tuli muistini mukaan viitisen euroa. (Sen siitä saa, kun jättää matkapäiväkirjan kirjoittamisen puolitiehen, perhana, toim. huom.) Näkymät olivat hienot ja hintansa arvoiset, mutta alin tasanne oli ehdottomasti riittävän korkealla ainakin tälle arkajalalle. Kaksi ylempääkin olisi vielä ollut mahdollista valloittaa, mutta jätimme sen rohkeammille matkailijoille.

Louvre.

Keskiaika Louvressa.

Tiemme vei keskiviikkona myöhään iltapäivällä Louvreen (joka on keskiviikkoisin auki klo 21.45 asti). Pysyvien näyttelyiden pääsylippu maksaa 12 euroa, ja voin todeta, että siinä on kyllä hinta-laatusuhde kohdallaan. Milläänhän ei voi koko museota yhdellä kertaa ottaa haltuun. Me kävimme vilkaisemassa arvaatte varmaan minkä taulun (ynnä ympärillään parveilevat turistimassat), jonka jälkeen suuntana oli keskiaika-osasto ja hieman myös saksalaisia ja hollantilaisia mestareita.

Minulle tulee näissä valtavissa museokomplekseissa lähinnä ahdistus. Ylettömän suuret talot täynnä taideaarteita ja tavaraa, ei ihminen voi millään kyetä keskittymään niihin kaikkiin. Tämä oli toinen kertani Louvressa, enkä edelleenkään osaa sanoa, mitä olen siellä nähnyt (paitsi sen tietyn taulun, kahdesti, sekä kasan antiikin ajan pyttyjä ja patsaita). Pienemmät museot ovat makuuni, niissä voi rauhassa keskittyä itse asiaan, eikä museon kiertäminen edellytä maratoonarin kestävyyttä.

Hillittyä charmia.

Päämäärätön haahuilu on matkustelussa mukavaa, mutta itse taidan olla liian pinko siihen. Haluan olla selvillä siitä, missä olen ja mielellään siitäkin, minne on suunta. Kiertoreittejä voi tietenkin aina valita, mutta aivan täydelliseen vapaaehtoiseen eksymiseen ja sitä kautta seikkailujen etsintään en taida olla ihan sopiva henkilö.

Tällä reissulla kiertelimme katuja lähinnä pisteeltä toiselle: ensin metrolla yhteen kohteeseen, josta kävelyä pisteeseen A, josta otettiin suunta pisteeseen B ja niin edelleen. Matkan varrella ehti sitten kuikuilla sivukujille ja yllättäen vastaan tulleisiin puistoihin, patsaisiin ja kirkkoihin. Sopiva yhdistelmä suunnitelmallisuutta, kartalla pysymistä ja uteliaisuutta.

Ruoka ja juoma

Soul Kitchen.

Olutta ja vegeburgereita.

Something pink, s'il vous plaît.

Ruokaa ja juomaahan sitä matkalainen tarvitsee väistämättä. Me emme olleet varsinaisen Michelin-safkan perässä, ja perinteisempää ranskalaista keittiötä taisivatkin edustaa vain torstain crêpesit, joita otimmekin sitten varmuuden vuoksi kumpikin sekä suolaisena että makeana. Nam!

Suosittelujen arvoisia kuppiloita ynnä muita ovat ainakin HolyBelly, Bob's Juice Bar ja Tuck Shop (kaikki kolme sijaitsevat lähekkäin Rue Lucien Sampaixilla), Le Gabin (Rue Lambert), Soul Kitchen (Rue Lamarck), East Side Burgers (Boulevard Voltaire) sekä Aux Marches du Palais (Palais de Tokyon vierustalla). Sen sijaan erästä epämääräistä yleiskebupaikkaa La Chapellen metroaseman kulmalla en suosittele. Se kalahampurilainen kummittelee mielessäni vieläkin...

Kuljimme ruokapuolen osalta pitkälti nettivinkkien ja Mondon kevätnumeron vihjeiden perässä, ja kyllä kannatti. Vaikka kaupunki on pullollaan kuppilaa ja ruokapaikkaa, pahimman makeannälän, kahvihampaan kolotuksen, viininhimon tai päivällistarpeen yllättäessä on hyvä tietää, minne suunnata, koska juuri silloin ei yleensä ikinä ole mitään kivaa paikkaa kohtsillään saatavilla.

Pariisi jättää jännän fiiliksen. Kaupunki sykkii kovalla tahdilla, ja silti siellä on paljon rauhallisia katuja, puistoja ja penkkejä. Kaupunginosat eroavat toisistaan aika paljonkin, osa on siirtolaisten kansoittamia, osa hillityn porvarillisia, osa ennen kaikkea turistien valloittamia. Rohkeasti vaan tutustumaan. Itse etsisin ensi kerralla majoituksen Montparnassesta tai Maraisista, molemmista alueista jäi todella hyvä vaikutelma.

Hintataso on säädyllinen, muttei mitenkään erityisen halpa. Budjetti oli toki rajallinen, mutta yllättävän vähän tuli käytettyä rahaa siitäkin huolimatta. Aina löytyi tietysti taskun pohjalta penni jos toinenkin lasilliseen viiniä, kupilliseen espressoa tai pain au chocolatiin.

Suuria pettymyksiä ei ainakaan näin jälkikäteen ajatellen ollut hotellia lukuunottamatta. No, ehkä Shakespeare & Company oli jotenkin laimea (ja täyteen ahdettu, meitä turisteja siis, uhhuh), mutta en tiedä, mitä oikein odotin. Suurista kirkoista kurkkasimme Sacre Coeuriin ja Notre Dameen, joihin molempiin on vapaa pääsy. Kirkkoarkkitehtuuri on massiivista ja vaikuttavaa, mutta liian suositut kohteet kalskaavat aina kaupallisuutta ja pakko nähdä vaikkei edes kiinnostaisi -tunnelmaa. Kauniita kirkkoja, yhtä kaikki.

Kesäkuun alku oli mielestäni hyvää aikaa matkustaa maailman suosituimpaan matkailukohteeseen, sillä emme juurikaan jonottaneet mihinkään ja kaupungissa tuntui muutenkin olevan tilaa olla. Paikallisetkaan eivät olleet vielä paenneet kesänviettoon muualle ja säätila sopi tällaiseen arktiseen kesään tottuneille neitokaisille hyvin.

Kaiken kaikkiaan erinomainen reissu, joka kannatti tehdä. Hotellihuoneen tunkkainen hajukin on vähitellen haihtunut mukana olleista tavaroista.

Paris, c'est magnifique!