1. heinäkuuta 2014

Thornton Wilder: San Luis Reyn silta



Thornton Wilder: San Luis Reyn silta
Suomentaja: Valfrid Hedman
Karisto 1958 (1. painos 1928)
170 s.
The Bridge of San Luis Rey (1927)

Kirjastosta.


Perjantaina keskipäivällä heinäkuun 20:ntenä vuonna 1714 murtui Perun valtion siroin silta, syösten viisi matkustajaa alhaalla ammottavaan kuiluun...


Nämä viisi onnetonta ovat ainoan tyttärensä Espanjaan menettänyt Montemayorin markiisitar palvelustyttönsä Pepitan kanssa, nuori mies Esteban, monessa mukana oleva setä Pio sekä don Jaime, setä Pion entisen suojatin, näyttelijätär Camila Pericholen poika. Sillan murtumista tai onnettomuuden uhreja ei kukaan voinut ennustaa. Oliko kaikki sattumaa vai itse tarkoitus?

Thornton Wilderin San Luis Reyn silta on usean palan mosaiikki, joka muodostaa kuvan 1600- ja 1700-lukujen vaihteen Perusta, espanjalaisten valloittajien ja alkuperäiskansan kohtaamisesta sekä siirtomaaelämästä. Keskeisintä on kuitenkin siltaonnettomuuden uhrien elämä: keitä he olivat, mistä tulivat, mikä oli johtanut siihen, että he 20.7.1714 olivat tuolla sillalla?

Olen ottanut tavoitteekseni lueskella Pulitzer-palkittuja romaaneja, ja tämä vuoden 1928 voittajateos tuli vuoroon nyt. Varasin ja lainasin ison pinon vanhempia palkittuja teoksia, ja San Luis Reyn silta sai luvan aloittaa sen kasan lyhentämisen siitä proosallisesta syystä, että se oli kaikkein ohuin.

Ohut kirja onkin, ja nopealukuinen, mutta ei aivan yhdentekevä. Tarina on koostettu kiinnostavasti, sen selkärankana ja taustana kulkee yksinäisen Montemayorin markiisittaren varsin yksipuolinen kirjeenvaihto Espanjaan naitetun ainoan lapsensa kanssa. Tytär ei ole lainkaan niin riippuvainen äidistään kuin äiti ehkä toivoisi, mutta sitkeästi markiisitar kertoilee kaupungin tapahtumia ja ihmisten kuulumisia kaukaiseen Eurooppaan. Hänen kirjeissään ehtii vilahtaa jokainen siltaonnettomuuden uhreista.

San Luis Reyn silta on historiallisessa ja kulttuurisessa mielessä monella tasolla kiinnostava kirja. Ensinnäkin se on modernin lukijan näkökulmasta jo aika vanha, melkein 90-vuotias romaani ja siten tietenkin oman aikansa ajattelun kuvaaja – vieläpä palkittu sellainen. Toisaalta se on historiallinen romaani, sillä tapahtumat sijoittuvat usean sadan vuoden taakse, aikaan, joka on kirjoittajalle vieras ja eksoottinen. Lisäksi tapahtumaympäristö on Etelä-Amerikka, espanjalaisten valloittama Peru, jonka uudisasukkaat, vierailijat ja alkuperäiskansa kohtaavat toisensa kirjan sivuilla ja rivien välissä.

Wilder kirjoittaa kiehtovasti kaukaisesta ajasta ja sen ihmisistä. Hän kuvaa heidät jossain määrin varsin moderneina, mutta se vain lisää kiehtovuutta: vieraina ja etäisinä he pysyvät joka tapauksessa – ja kiinnostavina. On näyttelijätär, orpolapsia, yksinäinen rikas nainen, eräänlainen oman aikansa manageri, merimiehiä, valloittajia, papistoa, tavallista kansaa. Jokaisella on omanlaisensa elämä, oma taustansa, haaveensa, tavoitteensa.

Viehätyin kirjan yksinkertaisesta ja eleettömästä kerronnasta. Toisaalta hieman turhaannuin joidenkin henkilöiden nyhjäilyyn, eivätkä kaikki aivan lunastaneet paikkaansa tarinassa. San Luis Reyn silta on huolellinen ja siisti kokonaisuus, tarinan pohjavire on melankolinen – kukaan kirjan henkilöistä ei tunnu olevan aivan onnellinen tai tyytyväinen – ja tekstinä lukijan on helppoa kohdata se.

Taitaa kuitenkin olla niin, että tämä perulainen tragedia haipuu mielestä aika nopeasti, enkä säilö sitä toistaiseksi parhaiden Pulitzer-kokemusteni joukkoon. Mutta ihan mukiinmenevä vilkaisu 1920-luvun kirjallisuuteen silti.

_____

Ruksaan tällä yhden kohdan Pulitzer-listastani sekä etenen Kirjallisessa maailmanvalloituksessani Peruun.

2 kommenttia:

  1. Kyllä voisin tämän lukea. Peruun sijoittuva kirja viehättää jo ihan ajatuksena, mutta myös kirja kuulostaa kiintoisalta (vaikkei se mieleen syvästi painuisikaan). Kiitoksia vinkistä!

    VastaaPoista
  2. Tässä kirjassa on sekä eksotiikkaa että jotain tosi tuttua. Henkilöissä on kiinnostavia piirteitä ja sivuhuomautuksissa tuodaan esiin sekä historiaa että kaikkea sitä, mikä on ihmisissä aina samaa. Kannattaa kokeilla!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!