Raymond Radiguet: Paholainen ruumiissa

Raymond Radiguet: Paholainen ruumiissa
Suomentaja: Helena Anhava
Ulkoasu: ?
Tammi 1987 (1. painos 1958)
160 s.
Le diable au corps (1923)

Kirjastosta.


Ensimmäisen maailmansodan jyly kantautuu Pariisin liepeillä olevaan pikkukaupunkiin. Nuori poika, hädin tuskin teini-ikäinen, tuntee sodan, muttei joudu sinänsä osalliseksi siihen. Sen sijaan hän päätyy osaksi jotain henkilökohtaisella tasolla paljon suurempaa: intohimoiseen ja järjettömään suhteeseen itseään vain muutamaa vuotta vanhemman, vasta-avioituneen 19-vuotiaan Marthen kanssa. Marthen mies on lähtenyt rintamalle, joten hänen uusi kotinsa tarjoaa mahdollisuuden sivusuhteelle nuoren rakastajan kanssa. Poika jättää lukio-opintonsa ja lähes hylkää perheensäkin. Hänen maailmassaan on tilaa vain Marthelle.

Sota ja maailmanpolitiikka kulkee painollaan, mutta nuoret huomaavat vain toisensa. Heidän maailmassaan ei ole muuta kuin repivä rakkaus, kalvava himo ja epätoivoiset yritykset ratkoa tekojen moraalisia ongelmia. Sillä ei ole helppoa olla nuori ja rakastunut – ja tehdä samalla väärin. Teoilla on väistämättä seurauksensa.

Mitähän tästäkin kirjasta oikeastaan sanoisi? Taidan tyytyä ranskalaisiin (heh) viivoihin:

– Kirja on usein kummitellut kirjaston hyllyssä ohi kulkiessani. Siinä on ruma kansi, mutta nimi on aiemminkin kiinnostanut. Nyt päätin antaa sille armon, onhan meneillään Keltainen kesä ja kaikkea.

– Se on nopealukuinen. 160 sivua sujahtivat helteisessä iltapäivässä kuin huomaamatta.

– Tarina ei ole kovin kiinnostava. Nuoren miehen järjetön rakkaus naiseen, jonka pitäisi olla periaatteessa tavoittamaton ja mitä sitten tapahtuukaan: hupsista, suhde on syntynyt ja synnintunto painaa. Hohhoijaa, tämä on niin nähty.

– Kirjan kantava teema on tietenkin syyllisyys. Nuori kertoja pohtii tekojensa moraalisia vaikutuksia ja painiskelee omatuntonsa kanssa, mutta ei se vain jotenkin jaksa kiinnostaa ihan hirveästi. Samalla poika on mustasukkainen Marthen aviomiehelle, mikä on jossain määrin irvokasta.

– Naispäähenkilö on aika avuton tallukka. Toisaalta hänet kuvataankin vain kertojan silmien kautta, joten ehkä osasyy sille on pojan halu nähdä rakkautensa kohde herkkänä ja haavoittuvaisena, omaa tahtoa vailla olevana neitokaisena.

– Maailmansota jyskää taustalla, mutta sitähän ei rakastanut pari huomaa. Mitäpä sitä.

– Lopulta teosta seuraa rangaistus, tavalla jos toisellakin. Tietenkin.


Olen varmaan liian kyyninen ihminen heittäytyäkseni tällaisten tarinoiden vietäväksi. Siksi kai tästäkin kirjasta jäi nopealukuisuudesta ja näennäisestä keveydestä huolimatta tympeä ja hieman raskas jälkimaku. Ainoa kiinnostava puoli kirjassa on sen kirjoittaja, koulunsa kesken jättänyt, journalismille omistautunut ja vain 20-vuotiaana kuollut Raymond Radiguet. Tällaiset surullisen hahmon ritarit jossain määrin kiehtovat – he ylittävät kyynisyyteni suojamuurin leikiten.

_____

Kirjasta on kirjoittanut myös Marile.

Osallistun tällä haasteisiin Keltainen kesä (kirja on sarjan 19. teos), Ihminen sodassa ja Vive la France!.