21. heinäkuuta 2014

Slavenka Drakulić: Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään – Sotarikolliset tuomiolla



Slavenka Drakulić: Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään – Sotarikolliset tuomiolla
Suomentaja: Petri Stenman
Ulkoasu: ?
Like 2005
176 s.
They Would Never Hurt a Fly, War Criminals on Trial in the Hague (2004)

Oma ostos divarista.


Kroatialaissyntyinen ja sittemmin Ruotsiin muuttanut kirjailija ja toimittaja Slavenka Drakulić otti suuren haasteen vastaan osallistuessaan tarkkailijana Haagin Kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeudenkäyntiin Bosnian sodan aikaisista rikoksista syytettyjä vastaan. Kirja Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään – Sotarikolliset tuomiolla on kirjoitettu vuonna 2004 ja kuvastaa kirjoitusajankohtansa tilannetta tarkasti ja viiltävästi.

Drakulić on kirjoittanut Balkanin kriisistä sekä fiktiota että tietokirjallisuutta. Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään on reportaasi ja raportti, jonka sivuilla lukija pääsee – tai joutuu – osaksi Bosnian sotaa, joka käytiin vuosina 1992–1995. Sodassa kuoli yli 100 000 ihmistä ja sen aikana tehtiin valtavasti törkeitä sotarikoksia, ihmisoikeusrikkomuksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään on jaettu lukuihin, jotka käsittelevät vuorollaan syytteeseen nostettuja henkilöitä. Samalla, kun Drakulić kuvaa oikeudenkäynnin kulkua, syytettyjen reaktioita ja tuomioita, hän taustoittaa niin henkilöitä itseään kuin sotatapahtumia. Lukija ei pääse helpolla etenkään Srebrenican joukkomurhan kohdalla, muttei kyllä muutenkaan. Drakulićin tyyli on kiinnostava: se on samaan aikaan etäännyttävä, analyyttinen ja tunteisiin vetoava. Toisaalta aihepiirikin on sellainen, ettei se jättäne kylmäksi.

Kirjaa varten on tehty paljon taustatyötä ja -tutkimusta, mutta samalla Drakulić pohtii Bosnian sotaa syineen ja seurauksineen myös oman henkilö- ja sukuhistoriansa kautta. Hän miettii, miten oli mahdollista, että tällainen sota syttyi alueelle, jossa oli vuosisatoja eletty rinta rinnan eri kielten, kulttuurien ja uskontojen kanssa. Miksi päädyttiin kiihkonationalistiseen ja äärimmilleen vietyyn vihaan, kuinka etniset puhdistukset saattoivat tapahtua? Ja ennen kaikkea: kuinka aivan tavalliset ihmiset muuttuivat sotarikollisiksi, raiskaajiksi, sadisteiksi ja teloittajiksi?

Tematiikka on kiinnostava ja samalla raskas. Sotiin ei koskaan ole aivan yksinkertaista syytä, ja modernin sodankäynnin raakuus tuntuu olevan aivan omaa luokkaansa. Vaikka Bosnian sota on päättynyt jo parikymmentä vuotta sitten ja Balkan monin tavoin rauhoittunut, teemat, joita Drakulić käsittelee, eivät valitettavasti vanhene. Keskeisten henkilöiden osalta moni asia on kuitenkin kymmenessä vuodessa muuttunut. Esimerkiksi keskeisenä syytettynä ollut Serbian entinen presidentti Slobodan Milošević on kuollut ja kirjan kirjoittamisen aikaan edelleen pakoillut kenraalieversti Ratko Mladić saatu kiinni ja Haagiin vastaamaan teoistaan. Selvää kuitenkin on, että Bosnian sodan jälkipyykki on edelleen likaista ja sitä tullaan pesemään vielä pitkään.

_____

Tämän ovat lukeneet myös Mia/Kirjojen lumo ja Hreathemus/Nulla dies sine legendo.

Valloitan tällä kirjalla Maailmanvalloituksessani Kroatian sekä lisään kirjapottiani Ihminen sodassa -lukuhaasteessa (Moderni sota ja sodankäynti).

4 kommenttia:

  1. Luin ennen blogia, oli kyllä vaikuttava. Juuri tuo tavallisten ihmisten päätyminen kauheisiin tekoihin jäi kirjasta parhaiten mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se oli aika karmivaakin. Ja samalla niin ymmärrettävää. Kukapa muu sen pahuuden maailmassa tekisikään kuin tavallinen ihminen?

      Poista
  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja ehdottomasti lukemisen arvoiselta. Bosnian sota kun on omaa lähihistoriaa, joka olisi syytä tuntea.

    Samoin pitäisi lukea Drakulić Aivan kuin minua ei olisi, mutta en ole uskaltanut tarttua kirjaan, koska olen kuullut sen olevan hirvittävän rankka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on lisäksi yllättävän nopealukuinen ollakseen sisällöltään niin raskas. Drakulic kirjoittaa sujuvasta, kuten odottaa sopiikin. Bosnian sota kuuluu syvästi minun lapsuusmuistoihini, ja siksikin olen kiinnostunut lukemaan siitä.

      Aivan kuin minua ei olisi olen lukenut vuosia sitten. Se on totisesti rankka, aivan kamala kirja. Mutta juuri siksi se kannattaa kyllä lukea.

      Poista

Kiitos kommentistasi!