20. heinäkuuta 2014

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta



Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta
Ulkoasu: Maria Mitrunen
Johnny Kniga 2012
319 s.

Kirjastosta.


Pohjois- ja Etelä-Suomi ovat jo jonkin aikaa olleet vähintäänkin henkisillä tukkanuottasilla: on huonosti suunniteltua aluepolitiikkaa, rajoituksia ja määräyksiä, nokkapokkaa ja ärsyyntymistä. Helsinkiin ei maalaisilla ole enää edes asiaa, vaan muuttaminen sinne on kaupungin ulkopuolelta kielletty. Onko siis ihmekään, että Pohjois-Suomen pinna paukahtaa poikki ja alue julistautuu itsenäiseksi. Syttyy sisälllissota.

Vastakkain ovat siis Etelä-Suomen joukot, "citykanit" ja Pohjois-Suomen joukot, "potut" – molemmat porukat saavat osansa tarinassa ja äänensä kuuluviin. Lisäksi on eräs jyväskyläläinen toimittaja Aino Riski, joka onnistuu kuin vahingossa ujuttautumaan saamelaisten vapautusrintaman sisäpiiriin. Ainon ura lähtee nousukiitoon yhtä vauhdilla kuin pohjoinen valuu kohti etelää kamikatze-henkisten moottorikelkkajoukkojensa johdolla. Samaan aikaan helsinkiläinen alikersantti Jesse Purola yrittää pitää omat miehensä kurissa ja nuhteessa, mikä ei kuitenkaan ehkä luonnistu yliopiston koulutussuunnitelijalta yhtä hyvin kuin Tuntemattoman sotilaan Koskelalta.

Kiinnostuin Terveiset Kutturasta -kirjasta jo kun se ilmestyi 2012, mutta jostain syystä otti aikansa ennen kuin se päätyi kirjastosta mukaani. Tämä lukemani pokkaripainos on varsin tuore ja siinä on mukana lukunäyte myös tulevana syksynä ilmestyvästä Heikkisen seuraavasta romaanista. En kylläkään lukenut sitä.

Olen vähän pettynyt Kutturaan. Odotin jotain hervotonta, mutta lopulta kirja ei herättänyt kovin kummoisia tuntemuksia suuntaan eikä toiseen muutamaa vinoa hymyä lukuunottamatta. Jesse Purola on toki mainio hahmo: plösö valkokaulustyöläinen, aivonsa sotaviihteellä turruttanut ja Koskelan kunniaan fiksaation kehittänyt helsinkiläistynyt maakunnan poika, jolla on suuria vaikeuksia motivoida tai hallita joukkoja organisaatiouudistuskokemuksistaan huolimatta, tai juuri siksi.

Muuten kirjassa on jotenkin hieman pinkeä tunnelma. Aivan kuin tarinan ei uskottaisi kannattelevan itse itseään loppuun saakka, vaan varmuuden vuoksi on venytetty vitsejä ja oiottu koukkuja. Saamelaisista annettu kuva on aika tylsä, juuri sellainen kuin voi odottaakin. Poikkeuksen tähän tekee hulvaton Toni Morottaja, Napapiirin Ice Cube, (yli-)innokas rap-musiikin ystävä. Morottajan ja etelän joukoissa taistelutiensä aloittaneen somalialaistaustaisen Abdin kohtaaminen on yksi kirjan parhaita kohtauksia.

Ongelmana taisivat olla sekä omat ennakko-oletukseni että väärä kohderyhmä. Olen kyllä olettanut diggaavani kotimaisesta mieskirjallisuudesta, eikä sotakaan (enää) ole aiheena punainen vaate, mutta jotenkin minulla oli lukiessa koko ajan vähän vaivaantunut olo. Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu ihan minulle, näin se vain on. Ja miksipä olisi pitänytkään, en minä sillä. Mutta satuin vain luulemaan, että olisi.

Teksti on jouhevaa ja Heikkinen tykittää menemään vauhdikkaasti ja turhia kursailematta. Voin hyvin kuvitella tämän kirjan uppoavan moneen lukijaan ongelmitta. Terveiset Kutturasta on omalla tavallaan, kaiken huumorinsa ja nenäkkyytensä alla myös kantaaottava ja erittäin napakasti ajan hermolla oleva teos.

____

Luettu myös näissä blogeissa: Nenä kirjassa, Sallan lukupäiväkirja, Taikakirjaimet, Luettua elämää, Kirjanurkkaus, Savannilla, Lopunajan lauseet, Booking it some more, Tarinauttisen hämärän hetket, Kirjojen keskellä ja Kulttuuri kukoistaa.

Terveiset Kutturasta kasvattaa kirjapottiani Ihminen sodassa -haasteessa.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli Akateemisen loppualessa, mutta annoin jäädä kauppaan. Jotenkin en jaksa uskoa, että asetelmasta saa kovinkaan paljon uutta ammennettua, eikä lukemieni blogikirjoitusten perusteella tuo mitään ihmeellistä uutta keskusteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin tätä aika pitkään, vaikka kirja on näennäisesti aika kevyt ja jouheva. Jotenkin en vain jaksanut pitkiä pätkiä kerralla, kun juonikaan ei vetänyt minua ihan niin kovaa kuin monesti saattaa käydä. Lue jos sattuu sellainen väli, mutta ilmankin voit varmasti olla. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!