Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä

Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
Ulkoasu: ?
Otava 2014
E-kirja.

Kirjastosta.


Eletään kuohuvaa 1920-lukua Helsingissä. Sisäasiainministeriön virkamiehenä puurtava Karl Axel Björk pitää laadukkaista vaatteista, esteettisistä asusteista, kylvyistä, naisseurasta – ja salapoliisin työstä. Hän on hankkiutunut avustavaan asemaan Helsingin poliisiin, epävirallisesti totta kai, ja päätyy poliisivoimien kanssa selvittämään Vesilinnanmäeltä vesisammiosta löytyneen murhatun jääkärin tapausta.

Juttu on – tietenkin – monimutkaisempi kuin päälle päin näyttää, ja pian Björk huomaa sotkeutuneensa kuvioon, johon liittyy sisällissodan haamuja, kostoa, heimosotien pauhua ja vieraan vallan vakoilua. Samalla Björkin omat perhesuhteet vaativat hieman selvittelyä: hän on köyhtyneen aatelissuvun vesa, isänsä on kadonnut Kaukoitään tutkimusmatkoilleen, toinen veli kuollut sisällissodan "marttyyrina" ja toinen aiheuttaa päänvaivaa intomielisenä Suur-Suomi-haaveilijana, äiti suree menetettyjä perheenjäseniä. Ja olisihan Björkin, 27-vuotiaan, vakaassa asemassa olevan valkokaulustyöläisen, jo aika asettua aloilleen ja perustaa perhe.

Ajurikyydeiltä, kävelyretkiltä, laukauksilta, salakapakoilta ja hämyisten asuntojen nurkilta ei seikkailussa vältytä. Kuka on syyllinen ja mitä muuta kuvioon liittyy?

Olen aina silloin tällöin lueskellut Virpi Hämeen-Anttilan kirjoja ja pitänyt niitä hyvänä nollausviihteenä. Viimeisimmäksi taisin lukea Sokkopelin muutamia vuosia sitten, ja koska pidin sitä ihan höpönä, en ole sen koommin Hämeen-Anttilan tuotantoon tarttunut. Nyt en voinut vastustaa kiusausta, kun Yön sydän on jäätä oli HelMetin "Koko kaupunki lukee" -kampanjan sisäänvetokirjana. HelMetin asiakkaat saivat siis kahden viikon ajaksi rajattoman määrän tätä nimenomaista e-kirjaa käyttöönsä.

Kyllähän tämän kanssa muutaman illan vietti, ja jokusen työmatkan myös. 1920-luku iskee aina, ja sadan vuoden takainen kotikaupunkini Helsinki on varsin mehevä tapahtumaympäristö. Kun kyse on dekkarista, odotin vetävää juonta ja hurjia tapahtumia. Tulihan niitä jokunen vastaan, mutta pääosin kirja on aika tylsä. Jotenkin junnaava.

Toki lähes sata vuotta sitten rikosten ratkaisu ja elämä muutenkin on ollut hitaampaa, mutta kärsimätön 2010-luvun lukija olisi halunnut jo mennä asiaan, kun Björk vielä hajusti kylpyvettään. Sivujuonteita on aika paljon, eivätkä kaikki saa tarinassa selitystä. Kyse onkin kaiketi sarjasta, jonka avausosa Yön sydän on jäätä on. Tämä selittänee tietynlaista hitautta, sillä kokonaisuushan muodostuu vasta kaikista osista yhdessä.

Voi tosin olla, ettei kiinnostukseni riitä seuraaviin osiin. Periaatteessa kirjan tarina on aika mainiosti rakennettu, ja ajan henki puhaltaa monen kerroksen läpi. Mutta. Jokin kerronnassa estää heittäytymästä mukaan, pitää etäällä ja välinpitämättömänä. Osin ehkä Björk, joka on vähän ärsyttävä hahmo tehdessään perinteiset "enpä mainitse kellekään lähteväni tarkistamaan sen yhden asian hupsis jouduinkin vaikeuksiin" -päätökset, jotka lähinnä haukotuttavat. Toisaalta kuten olen ennenkin todennut itselleni: elleivät jännityskirjojen ja dekkareiden hahmot olisi tyhmänrohkeita pösilöitä, moni herkullinen juonenkäänne ja tapahtuma jäisi käyttämättä. (Björk ei tosin ole mikään vaikeuksienkerjääjä, mutta aika omaehtoinen ja samalla tylsä kylläkin.)

Aika ja miljöö ovat kuitenkin uskottavan oloiset: tunsin kulkevani 1920-luvun Helsingin katuja, kuulin hevosvaunujen ja harvassa olevien automobiilien äänet ja mukulakivien kolkkeen, tunsin vastaitsenäistyneen nuoren valtion syntymätuskat ja ihailin näyttäviä asuja ja ulkomuotoja. Ei tämä kirja missään nimessä ajanhukkaa ole, mutta jotenkin irtonainen olo siitä jää. Tässäkö kaikki?

______

Muualla: Kirsin kirjanurkka, Kirjainten virrassa, Kirjavuori, Hemulin kirjahylly, Kaisa Reetta T., Kirjakaapin kummitus, Ja kaikkea muuta

Nappaan tällä kirjalla ja sen kuvaamalla virkamiehen ammatilla 20. suoritukseni Mikä minusta tulee isona? -haasteeseen ja siirryn Mestari-tasolle. Lisäksi saan toisen ruksin Talven lukuhaasteeseen.