Jani Saxell: Sotilasrajan unet

Jani Saxell: Sotilasrajan unet
Ulkoasu: Timo Mänttäri
WSOY 2014
589 s.

Kirjastosta.



Hupsista. Kävi jotenkin niin, että tulin lukeneeksi vuoden parhaan kotimaisen romaanin. Kuinka sopivasti, juuri vuoden lopulla. Sija ja ansiot ovat kiistattomat, ja lukija hiljaa ja tyytyväinen.

Vaikken kyllä aio olla hiljaa: tässäpä kirja, joka ansaitsee kehunsa ja huomionsa.

Sotilasrajan unet on suurtyö, lähes 600-sivuinen järkäle, joka pakottaa lukijan intensiiviseen suhteeseen kanssaan koko tarinan ajaksi. Kyse on sotakirjasta, mutta myös viiltävän terävästä yhteiskuntakritiikistä ja historiallisesta romaanista, jossa on ripaus spekulatiivista fiktiota.

Kirja on itsenäinen jatko-osa Unenpäästäjä Florianille, ja (onneksi!) keskimmäinen osa trilogiasta. Eli jatkoa sopii odottaa, halleluja! Minulle tämä oli ensimmäinen lukemani Saxellin romaani, ja Florian on jo haettuna kirjastosta. Lukujärjestys ei tässä vaiheessa ainakaan tunnu olevan ongelma, Sotilasrajan unet antaa jo omana itsenään niin paljon.

Eurooppaa vaivaa unikato, josta hädin tuskin puhutaan, vaikka se leviää yhä laajemmalle. Ihmiset eivät saa oikein nukuttua, eivätkä ainakaan näe enää unia. Joillakin on taito auttaa unen tuloa kosketuksen kautta, ja Suomeen päätynyt romanian romani Florian Tímar on yksi heistä. Florian on muuttanut Helsingin sykkeestä pohjoiselle Uudellemaalle vanhaan kansakouluun yhdessä puolisonsa Ann-Stinen ja sekalaisen seurueen kanssa. Kaikki he ovat siunauskirottuja, eri puolilta maailmaa tulleita, unenpäästäjän taitoisia ja siksi perus-kristillisten hallitseman Suomen pohjasakkaa.

Turun saaristossa tapahtuu outoja asioita. Ryhmä entisiä rauhanturvaajia Hollannista on lähtenyt perinteikkäälle metsästysretkelleen, mutta tapahtumat kääntyvät verilöylyksi. Hengissä selvinneet ovat sekavia, puhuvat kostaja Flaviuksesta ja salaperäisestä Osattomien armeijasta. Samat nimet nousevat esiin muuallakin outojen tapahtumien yhteydessä.

Florian lähtee pyynnöstä mutta vastentahtoisesti Balkanille selvittämään sen, minkä selville voi saada. Hän uppoutuu yhä syvemmälle alueen veriseen historiaan. Missä sotilasraja vuonna 2016 kulkee? Voidaanko siitä koskaan päästä eroon?

Sotilasrajan unet on juoneltaan monitahoinen, eikä tiivistys tee sille oikeutta. Keskushenkilönä on Florian, mutta yhtä tärkeään asemaan, ohikin, nousee Balkanin alue ja sen historia. Aivan kuin Balkan olisi oma henkilönsä, ristiriitojen ja väkivallan repimä, jatkuvasti rauhaton vaeltaja, sijaton ja osaton. Kirjan sivuilla kuljetaan aina keskiajan itä-länsi-taisteluista Itävalta-Unkarin aikaan, maailmansotiin, Titon Jugoslaviaan ja 1990-luvun hajoamissotiin ja kansanmurhiin. Kirjailijan ote ei herpaannu hetkeksikään, hän tietää mitä tekee.

Kirja on vimmainen ja raaka. Saxell kirjoittaa kuin hengenhädässä, eikä lukija saa hetken rauhaa. Tapahtumat vyöryvät eteen niin menneisyydessä kuin lähitulevaisuudessakin, tarjolla on historiallinen oppitunti Balkanista ja ihmisen raivokkaasta tuhovoimasta. Samalla Saxell rakentaa kuvaa tiukentuvan kontrollin ja vierauden pelon saastuttamasta yhteiskunnasta, jossa poikkeuksellinen on pahuutta ja oma napa aina lähempänä kuin muut.

Sotilasrajan unet kertoo ihmisistä, jotka sota ja väkivalta repii sijoiltaan. On joukkoraiskausten uhreja, perheensä menettäneitä, itsekin liipasinta painaneita. On niitä, jotka on tapettu uskontonsa vuoksi ja niitä, joilla oli vain huono tuuri. Saxell hallitsee sekä laajakulman että yksityiskohdat: tarinan ja historian puitteet kulkevat omaa rataansa moitteettomasti, ja samalla kaivaudutaan syvälle yksittäisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Kokonaisuus on hallittu ja vaikuttava.

En muista lukeneeni mitään vastaavaa koskaan aiemmin. Tässä kirjassa on paljon, muttei liikaa, ja vaikka olisikin, kaikki on perusteltua. Taustatyö on ollut valtava ja lopputulos on hiottu. Kiitän ja kumarran.

Sotilasrajan unet pakottaa katsomaan historian rumille lehdille, näkemään virheitä ja laiminlyöntejä, miettimään tapahtumakulkuja ja ihmisen paikkaa maailmassa. Usein on pienestä kiinni, selviytyykö vai tuhoutuuko. Ja valitettavan usein se pieni tekijä on toinen ihminen.

____

Muualla: Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Kansan Uutiset, Tiedonantaja, Kulttuuri kukoistaa -blogi

Voimakkaalla Sarajevo-keskeisyydellään ruksaan tällä kirjalla Bosnia-Hertsegovinan Maailmanvalloitus-haasteestani.