Kirsi Kunnas 90 vuotta -runohaaste

Kirsi Kunnas ja Leena Kirstinä Joni Strandbergin haastattelussa
Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2014.

Valkoinen Kirahvi Opuscolo-blogista lähetti eteenpäin Kirsi Kunnaksen 90-vuotissyntymäpäivän kunniaksi haasteen, jonka säännöt ovat:

1. Kerro, mikä Kirsi Kunnaksen runoista on sinulle tärkeä ja miksi. Voit myös kertoa, miten olet tullut tutuksi runoilijan tuotantoon. Tekstin tyyli on vapaa.

2. Kirjoita aiheesta blogiteksti, jonka yhteydessä mainitset haasteen alkuperän. Liitä tekstiisi haasteen säännöt.

3. Lähetä haaste 3-5 Kirsi Kunnaksen runoihin tutustuneelle.

4. Kerro osallistumisestasi vastaamalla tähän viestiin. Teen jälleen koosteen vastausten pohjalta.

5. Aikaa vastaamiseen on joulukuun kuudenteen päivään saakka.

Kiitän haasteesta, vaikka olenkin jumittanut sen kanssa jo viikkoja. Nyt, päivää ennen haasteen määräaikaa, on viimeinen hetki siihen tarttua.

Kirsi Kunnaksen osalta minun on todettava, että löysin ensin hänen poikansa. Eppu Normaali on ollut minulle tärkeä bändi varhaisteini-iästä asti, ja alusta alkaen ihastelin Martti Syrjän kekseliäitä sanoituksia. Mikä sanankäytön, kekseliäiden riimien ja tunnelmanluonnin taito! Eppu Normaaliin liittyy paljon valtavan hyviä muistoja, sillä se oli partioreissujen Virallinen Yhtye. Kasetteja kuunneltiin metsään raahatusta, rapisevasta mankasta aina uudelleen ja uudelleen. Ja sanat osattiin ulkoa, tietenkin.

Kun jossain vaiheessa tajusin, että Syrjän äiti on runorouva Kirsi Kunnas, en ihmetellyt enää mitään.

Minulla ei ole selkeitä muistoja Kirsi Kunnaksen runoista omasta lapsuudestani. Luulen, että meillä luettiin vähän toisenlaisia kirjoja, pikemminkin proosaa kuin runoja. Astrid Lindgreniä ja sen sellaista. Kunnas ei siis tarkoita minulle lapsuusmuistoja.

Olen myöhäisherännäinen Kirsi Kunnaksen suhteen.

Onneksi tiedän, ettei ainakaan Kirsillä ole mitään sitä vastaan. Kirjamessuilla hän puhui kauniisti ihmisluonnon halusta kauneuteen ja yhdessä lukemisen ilosta. Kaikkeen, mitä hän sanoi, oli helppo yhtyä. En tule koskaan unohtamaan, miten hienoa oli kuunnella Kunnaksen lukevan runojaan Messuhallin hälinässä. Ympäristö hiljeni, ja oli vain runoilija ja hänen sanansa. Se oli hienoa.

Minulla ei ole yksittäistä suosikkirunoa Kunnaksen tuotannosta, mutta haluan päättää tekstini runoon, jossa on haikeutta, kauneutta ja lohtua. Ihmisen elämä on parasta, kun on joku, joka huolehtii.

Nuku nuku

Nuku nuku lapsikulta,

isäs menee metsään.

Hakee sieltä pupujussin,

pupun taskusta paperipussin

ja pussiin pannaan surut sulta.

Nuku nuku lapsi kulta,

äitis menee tarhaan.

Hakee sieltä päkälampaan,

lampaan leuasta itkuhampaan

ja siihen pannaan itkut sulta.

-Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu (1956)

Kiitos Kirsi Kunnas kaikista sanoistasi!