Philip Teir: Talvisota. Avioliittoromaani
Suomentaja: Jaana Nikula
Ulkoasu: ?
Otava 2013
347 s.
Vinterkriget. En äktenskaproman (2013)
Kirjamessuostos.
Lukuharrastus on monessa mielessä mahtavaa, mutta yksi erityisen päräyttävä asia on, kun kohtaa täydellisiä yllätyksiä. Pahaa-aavistamaton lukija a) hankkii b) alkaa lukea kirjaa, josta ei paljoa tiedä, ja sekin vähä on jotain ennakkoluuloista. Sitten siinä lukiessaan huomaa, että hemmetti, luenpa nokkelaa opusta, miksei kukaan kertonut tästä aiemmin?
Vaikka onhan tästä toki kerrottu, Helsingin Sanomia myöten. Blogeissa sitä on pidetty runsaana ja elämänmakuisena, näppäränä ja helpohkona, fiksuna ihmissuhdeviihteenä sekä miellyttävänä, hienostuneena ja etäisenä. On myös todettu tyynesti, että "tätähän se on".
Max Paul on 60 vuotta täyttävä sosiologian professori, entinen maalaispoika kaupungissa. Hänen vaimonsa Katriina painaa pitkää päivää Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin hallintotehtävissä. Tyttäret Helen ja Eva ovat löytäneet ainakin jotain elämäntynkää: Helen ydinperheisenä äidinkielenopettajana Espoossa ja Eva ikuista nuoruutta elävänä taideopiskelijana Lontoossa.
Kun kiinnostava nuori toimittaja haluaa tehdä Maxista syntymäpäivähaastattelun Helsingin Sanomiin, moni tapahtumakulku lähtee liikkeelle. Ja niin, seuraa erinäisiä säröjä, kolhuja ja sen semmoista.
Kaikki kerrotaan raikkaasti, sujuvasti ja taidolla. Vau.
Philip Teir on "siviiliammatiltaan" toimittaja. Toivon, että hän viitsii ottaa jatkossakin siitä vapaata ja kirjoittaa lisää proosaa. Tätä tällaista lukee niin mielellään.
En nyt sanoisi, että kyse on mistään maailmankirjallisuutta mullistavasta teoksesta, mutta Teirin tyylissä (ja suomennoksessa) on jotain niin pakotonta, että se ilahduttaa. Ei mitään kikkailua, annetaan mennä vaan.
Paulin perheen elämä on aika kaukana omastani, ja ei sitten kuitenkaan ole. En ole töölöläisen kivitalon kasvatti, enkä vietä viikonloppuiltoja pariskuntaillallisilla, en pyöritä lapsiperheen arkea, enkä pakene odotuksia ulkomaille (vaikka mieli tekisikin). Silti kaikissa perheenjäsenissä on jotain, mitä syvästi ymmärrän.
Vaikka Talvisota kertoo kriiseistä ja risteyksistä, se ei lannista. Se viihdyttää lukijaansa, saa unohtamaan arjen (vaikka fiktiivistä sellaista kuvaakin) ja muistuttaa, että hyvä kirjallisuus voi olla myös näennäisen kepeää ja antaa silti kokemuksena paljon.
_____
Osallistun kirjalla Talven lukuhaasteeseen.
Mukava lukea arviosi. Tämä on ollut lukulistallani, luultavasti nimenomaan Hesarista bongattuna. Sitten on tullut aina jotain muuta väliin. Se on tietenkin tämän blogimaailman syytä ja ansiota, niin paljon innostavia kirjoituksia.
VastaaPoistaBlogeista saa välillä liikaakin lukuvinkkejä. Osa tosin unohtuu alkuinnostuksen myötä. Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä, oikein sujuva opus.
PoistaOstin tämän syksyllä, sillä muistelen, että tästä supistiin paljon hyvää jossakin vaiheessa. Nähtävästi pitää ottaa myös lukuun pian.
VastaaPoistaMinäkin muistelin epämääräisesti, ja nappasin edullisesti kirjamessuilta. Kannattaa lukea!
PoistaMinäkin muistan tämän olleen kepeä, ei mullistanut maailmoja, mutta oli ilo lukea. Nyt jo tosin unohtanut kirjasta kaiken muun paitsi sen hamsterin!
VastaaPoistaToisaalta eipä kaikki kirjat voi jäädä tarkasti mieleen. Riittää, että ne antavat lukuiloa lukemisen hetkellä. Ei tämä minullekaan mikään The Kirja ole, mutta antoi paljon juuri tässä hetkessä.
PoistaAluksi totean, että rakastan tuota kirjankansikuvaasi! Ihana, niin kauniit valo ja värit. ♥
VastaaPoistaJa sitten, että tämä kirja pitää kyllä lukea. Kuulostaa sellaiselta, mitä nyt juuri kaipaan: raikasta, sujuvaa, taidokasta ja pakotonta. Vau.
Kiitos kehuista, Sara! Aurinkoinen talvipäivä on kiitollinen kuvausajankohta.
PoistaSuosittelen tätä kyllä. Sopii hyvin kevyemmäksi välipalaksi, viihdyttää ja ilahduttaa.