11. tammikuuta 2015

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat



Kiitos, Kim Leine, tästä kirjasta. Kiitos Martin Falckista, eksyneestä papista, kiitos grönlantilaisista ja Tanskan siirtokunnista, kiitos Kööpenhaminan saastaisista kaduista, kiitos jäästä, merestä ja tuntureista.

Hieno kirja, kerta kaikkiaan.

Osasin aavistaa sen, mutta varmuuden saa tietenkin vasta itse lukemalla. Ikuisuusvuonon profeetat on romaanina aivan kaikkea, mitä haluan. Siinä on kiehtova päähenkilö, jonka elämäntarina kiinnostaa alusta loppuun. Siinä on miljöö, useampikin, joka vie jalat alta. Ja se kuvaa sellaista aikaa menneisyydessä, jossa on paljon olennaista: valistuksen henkeä, modernisaation portailla olemista, uuden ja vanhan törmäämistä, kyseenalaistamista.

Martin Pedersen Falck on norjalainen nuori mies, joka lähtee 1700-luvun loppupuolella valtakunnan pääkaupunkiin Kööpenhaminaan opiskelemaan papiksi. Hän on koulunpitäjän poika maaseudulta ja haaveilee – kaiketi lopulta kuolemaansa asti – lääkärin urasta. Mutta isänsä mieliksi ja pakosta hänestä tulee teologi ja pappi. Falck epäilee itseään ja uskoaan, ja huomaa jo opiskeluaikanaan olevansa väärä mies Jumalan sanan levittäjäksi. Hän haluaisi olla vapaa, mutta onko ihminen koskaan sitä?

Epäonnistuneen kihlauksen jälkeen Falck etsiytyy lähetyssaarnaajaksi Tanskan siirtomaahan, Grönlantiin. Siellä hänen tehtävänään on ennen kaikkea käännyttää alkuperäisasukkaita kristinuskoon, mutta toisaalta myös ylläpitää moraalia tanskalaisten siirtolaisten keskuudessa. Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin, kun Falck itse on kaikkea muuta kuin yksiselitteisen suoraselkäinen mies.

Ikuisuusvuonon profeetat on täyteläinen, suuri kirja. Se kertoo raadollisista ja julmista asioista, sen kuvaama elämä ja ympäristö on raaka ja jopa kauhea. Leine kirjoittaa taidolla: hyvin toteavasti, silti pientä huumorin pilkettä unohtamatta. Etenkin tanskalaiset siirtomaaisännät saavat kyytiä – ansaitusti. Tekopyhyys ja kaksinaismoraali kukoistavat viinatynnyreiden, irstailun ja julmuuksien äärellä.

Kirja kuvaa sekä Kööpenhaminaa, Grönlantia että Norjaa. Pohjoismainen karuus tulee liki, mutta samalla luonnossa ja ympäristössä on kauneutta, jota paatuneinkaan pahantekijä ei voi pilata. Grönlanti on ympäristönä hurja, mutta samalla se antaa toivoa. Lähes kaikkialla ihminen voi selvitä, hyvin vähällä, joskus pelkällä tuurilla ja onnenkantamoisella.

Ikuisuusvuonon profeetat käsittelee ihmistä sekä yksilönä että yhteisön jäsenenä. Siinä missä Morten Falck kierii omassa henkilökohtaisessa uskonkriisissään, moraalinsa ja mielenterveytensä rippeiden äärellä, Ikuisuusvuonolla omaa lahkoaan ylläpitävät alkuperäisasukkaat tekevät kaikkensa saadakseen aikaan yhteistä hyvää. Käärme tosin kiemurtelee siinäkin paratiisissa, eikä kruunu katso kerettiläisyyttä suopeasti.

Kirja ottaa kantaa siirtomaapolitiikkaan ja omahyväisyyteen, jolla valloittaja iskee kohteeseensa. Julmaa on peli, vaikka grönlantilaiset eivät sentään joudu aivan orjiksi, joskaan eivät koskaan tavoita tasavertaista asemaa tanskalaisten kanssa. Ihmeteltävää riittää, kun toisilleen vieraat kulttuurit kohtaavat. Väärinymmärryksiltä, virheiltä ja väkivallalta ei vältytä.

Ikuisuusvuonon profeetat on yksiselitteisesti hieno kirja. Lukiessa tuntee luteiden kutittavan päänahkaa, haistaa hylkeenrasvan ja ihrakeittämön, aavistaa juoppohulluuden lähestyvän, tuntee hyisen tuulen ja meren liikkeen kajakin alla, näkee veren ja saastan valuvan.

Ihminen on syntynyt vapaaksi, ja kaikkialla hän on kahleissa!  


Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat
Suomentaja: Katriina Huttunen
Ulkoasu: Jussi Kaakinen
Tammi 2014
631 s.
Profeterne i Evigshedsfjorden (2012)

Saatu lahjaksi.

_____

Muualla: Lukuisa (Huom! Kommenteissa käsitellään tarinan käänteitä avoimesti!), Lumiomena, Jokken kirjanurkka, Ullan Luetut kirjat, Tuijata, Lukuneuvoja, Hengityskeinu

Osallistun kirjalla Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen (Tanska) sekä Kirjan vuoden lukuhaasteeseen, josta ruksaan kohdan 43. Kirja, jossa on yli 500 sivua.

10 kommenttia:

  1. Rujo ja niin hieno. Minulle tämä taitaa olla vuoden 2015 paras käännösromaani. (Tällainen kipsikäden pikakommentti, mutta piti jotain sanoa. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jacob de Zoetin tuhat syksyä on minun ykköseni, mutta tämä on heti sen kannoilla. Näköjään historialliset romaanit ovat nyt lyöneet läpi minulle, taidanpa jatkaa tällä tiellä, kun se kerran näin hyvin uppoaa.

      Paranemisia kädelle!

      Poista
  2. Arvelinkin, että sinäkin pidät tästä! Hieno, taitavasti kirjoitettu teos, joka on mielessäni vieläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnellinen, että ennakko-oletukseni toteuttivat itsensä. Tämän voisi hyvin lukea uudelleen, tarinassa on monta kerrosta ja näkökulmaa. Tätä ei hevin unohda.

      Poista
  3. Tämä vaikuttaa kyllä todella hyvältä ja kiinnostavalta, menee ehdottomasti lukujonooni :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret suositukseni! Ei tämä tietenkään kaikkiin uppoa. Kuvaus on paikoin inhorealistista.

      Poista
  4. Olen kuullut tästä kirjasta niin paljon hyvää, että pakkohan tämä on lukea. Sinunjuttuiusi vain vahvisti ajatuksia.. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raaka, mutta hieno. Niin tiivistäisin. Kokeile, Kaisa Reetta!

      Poista
  5. Luin Ikuisuusvuonon profeetat vasta nyt, mutta olipa upea kirja ja kirjailija! Minusta kiteytit sen, miltä kirjan lukeminen tuntui, niin hienosti tuohon loppuun, että oli pakko sitä lainata http://keltainenkirjasto.blogspot.fi/2017/05/kim-leine-ikuisuusvuonon-profeetat.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikeaa, että sinäkin pidit siitä! Lukemisesta on jo aikaa, mutta edelleen muistelen tätä kirjaa suurella lämmöllä, upea lukukokemus kerta kaikkiaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!