Jani Saxell: Unenpäästäjä Florian

Florian on Romanian romani, repaleisen menneisyyden läpikäynyt entinen lääketieteen opiskelija. Hän päätyy Suomeen ja huomaa olevansa pian tunnettu, pelätty, mutta taajaan apuun tilattu "unitohtori". Euroopan ihmiset ovat menettämässä unensa, mutta Florianilla on unenpäästäjän taito. Hän osaa avata mielen lukot kosketuksellaan.

Taito on myös taakka, sillä Florian näkee hoitojensa aikana asiakkaidensa uniin, muistoihin ja mieleen. Aina se ei totisesti ole kaunista katseltavaa. Hän hoitaa poliitikkoja, perheenisiä, päähänpotkittuja, menetyksiä kokeneita. Ihmisyyden kasvot ovat alati vaihtuvat. Joskus muiden unet jäävät Florianin omaan mieleen kuin liima.

Jani Saxellin Sotilasrajan unet oli loppuvuoden 2014 päräyttäjä, tiiliskivi, joka vei minulta jalat alta. Oli heti saatava käsiin tämä trilogiaksi tarkoitetun sarjan aloitusosa, joka on seuraajaansa tiiviimpi. Siinä missä Sotilasrajan unet tekee laajan katsauksen Balkanille, Unenpäästäjä Florian kuvaa tarkemmin Romaniaa, Florianin kotimaata, ja etenkin maan 1900-luvun loppupuolta kommunismin ja Nicolae Ceaușescun rautaisessa otteessa. Ja romanien historiaa siinä.

Kuvaus ei ole kaunis.

Kirja tuo esiin raadollisella tavalla, millaista on elää ikuisesti vähemmistössä. Miten mahdottomaksi yhteiskuntaan kiinnittyminen tulee, kun ei lähtökohtaisesti kelpaa sen osaksi. Florianin asiakkaisiin kuuluu esimerkiksi romanimies Tenho, jolla on hyvin huonoja kokemuksia siitä, miten vähemmistön edustajaa kohdellaan. Mustalaislasten pakkosiirtäminen lastenkoteihin ja erottaminen sisaruksista ja perheestään on totinen osa Suomenkin historiaa, mikä Tenhon kautta kuvataan raadollisesti.

Unenpäästäjä Florian on kantaaottava, rujo ja ravisteleva kirja. Se ei kuitenkan ole mikään pamfletti, vaikka Saxell kirjoittaakin vimmatulla tyylillään ja panee tapahtumat vyörymään monella eri tasolla yhtä aikaa. Kirjassa kuvatut ihmiset ovat kuka milläkin tavalla tuuliajolla, ja heidän kohtaamiaan kolhuja jää pohtimaan. Miten pienestä moni asia on kiinni toisinaan. Miten vähäisellä horjahduksella voi kaatua kauas tieltä, jota oli tarkoitus kulkea.

En osaa ihan tarkalleen sanoa, mikä minut niin suuresti vakuuttaa Saxellin kirjoissa. Nyt nämä kaksi Florianin tarinaa luettuani olen mykistynyt. Millaisella taidolla voikaan kirjoittaa isoista asioista ilman, että hukkuu niihin! Ja miten hienosti lukijan saa koukkuun: hämmentymään, suremaan, ahdistumaan, suuttumaan.

Historia on paikoin niin rumaa, että sitä ei haluaisi katsoa.

Onneksi Saxell pakottaa.


Jani Saxell: Unenpäästäjä Florian
Ulkoasu: Jussi Jääskeläinen
Avain 2010
209 s.

Kirjastosta.

_____

Muiden mietteitä: Kirjamielellä, Villasukka kirjahyllyssä, Erjan lukupäiväkirja, Booking it some more, Kiiltomato.