China Miéville: Toiset

Milloin viimeksi olit aktiivisesti näkemättä jotain, mitä et halunnut nähdä? Mitä se oli? Romanikerjäläinen take away -kuppinsa ääressä polvillaan loskassa? Alleen laskenut alkoholisti bussipysäkillä? Feissari? Naapurissa riitelevä pariskunta?

Eikö onnistunutkin hyvin, se näkemättä jättäminen? Kuinka helppoa se on, kun vain päättää niin.

China Miévillen Toiset on kertomus näkemättä jättämisen taidosta ja sopimuksesta, jonka kokonainen yhteiskunta voi tehdä – tai pakottaa tekemään. Bészelin ja Ul Quoman kaupungit sijaitsevat samassa paikassa, mutta ovat toisistaan erillään. Kadut, torit, jopa talot on jaettu näiden kaupunkien kesken. Rajaa ei ole piirretty, mutta se on olemassa. Toiseen kaupunkiin ei voi katsoa, sitä ei voi nähdä. Rajaloukkauksia valvoo salaperäinen järjestelmä, Rikko. Joka kerran rikkoo, ei koskaan palaa. Pelko pitää asukkaat varuillaan, ja tottumus.

Kirjan päähenkilönä on bészeliläinen komisario Tyador Borlú, joka joutuu selvittämään murhaa. Nuori nainen on tapettu ja ruumis hylätty skeittirampille. Tutkimuksissa selviää, että hän on ulkomaalainen arkeologian jatko-opiskelija Mahalia Geary, joka on elänyt ja tehnyt väitöskirjaansa Ul Quomassa. Borlún on matkustettava siis rajanaapuriin tekemään yhteistyötä paikallisen poliisin kanssa.

Mitä syvemmälle Borlú työssään pääsee, sitä pahemmalta totuus alkaa vaikuttaa. Ovatko murhan taustalla kapinallisryhmä vai äärinationalistit vai joku ihan muu? Mitä kaikkea Mahalian murhan taakse kätkeytyy?

Loppuvuosi 2014 oli mahtavien lukukokemusten tykitystä. Jani Saxellin Sotilasrajan unet ja David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä räjäyttivät potin. Toiset liittyi oikeutetusti samaan ryhmään.

Kirjan maailma on kiehtova ja monitasoinen. Se kertoo paljon ihmisluonnosta ja olemisen tavoista: uteliaisuudesta ja silmien sulkemisesta, pelosta ja kapinoinnista. Bészelin ja Ul Quoman vastakohtaisuudet peilaavat yhteiskuntien monimutkaisuutta. Mikä lopulta on rappiota ja mikä menestystä?

Lukija joutuu niksauttamaan oman ajattelunsa kaksoiskaupungin maailmaa varten. Kirja ei kerro, mistä jakautuminen johtuu, mutta aavistuksia se esittää. Yhtä kaikki tilanne on kestänyt jo kauan. Tarina kuvaa kiehtovalla tavalla tabuja, niiden rikkomista ja ymmärtämistä. Sekä Bészelin että Ul Quoman suurin tabu on tunnustaa kaupunkien yhteisyys. Niin ei saa käydä.

Toiset on kirja, josta on mahdotonta saada oikeaa kuvaa lukematta sitä itse. Tarina jää kytemään mieleen, ja lukemisen jälkeen alkaa väistämättä tarkkailla itseään ja muita uusin silmin. Mitä seuraa, kun aktiivisesti on näkemättä jotain? Tuskin ainakaan mitään hyvää.


China Miéville: Toiset
Suomentaja: J. Pekka Mäkelä
Ulkoasu: Ilkka Kukko
Karisto 2011
365 s.
The City and the City (2009)

Kirjastosta.

_____

Muualla: Kujerruksia, Kirjamielellä, Booking it some more, Taikakirjaimet, Aamuvirkku yksisarvinen, Luettuja maailmoja, Tuntemattomiin maailmoihin, Kasoittain kirjoja, Oksan hyllyltä, Sivullinen