Ovat viime aikoina uutisoineet, kuinka kirjalla ei ole enää juuri arvoa. Oikeastaan viime vuoden lahjakirjat kelpaavat enää korkeintaan paperinkeräykseen. "Kirjoista on tullut ongelmajätettä", kirjoittaa Yle.
Olen pyrkinyt vähentämään kirjojen hankkimista. Se on onnistunut huonosti. Alennusmyynnit, kierrätyshyllyt, kanssabloggaajien tapaaminen ja muu vastaava puuhastelu pukkaa kirjaa sisään vauhdilla, joka heikompaa (tai kirjahamsterin pitkämielistä puolisoa) hirvittää.
Hankkimani kirjat eivät edes mahdu minnekään! Ne täyttävät hyllyt, ikkunalaudat, pöydät ja nurkat. En ole tilanteeseen tyytyväinen, mutta minkä vietilleen voi. Poisto on liian hidasta, vaikka sitäkin jatkuvasti teen. Sitäpaitsi työ haittaa lukuharrastusta, ja lukuaika on varmaan maaliskuulle asti suuresti kortilla.
No niin. Tänään menin jälleen kerran pyörimään kirjakauppaan, Akateemiseen. Itse asiassa odottelen Tiina Raevaaran uuden romaanin Yö ei saa tulla ilmestymistä. Ei näkynyt vielä.
Sen sijaan alennusmyynneissä oli meneillään loppurysäys. Taistelin hetken houkutusta vastaan, puhtaasti näön vuoksi. Se taistelu oli nopeasti hoideltu.
Tietenkin menin penkomaan esillä ja jäjellä olevat pinot.
Huomasin, että Akateemisen alepinoissa oli melko lailla samoja kirjoja kuin Suomalaisen Kirjakaupan alessakin. (Jep, sielläkin on käyty. Pari kertaa.) Ehkä hieman tylsää? Mikään ei oikein napannut, ainakaan niin paljoa, että olisin tehnyt edes alustavia hankintasuunnitelmia.
Sitten huomasin Mooses Mentulan vuonna 2013 ilmestyneen Isän kanssa kahden. Sen kansisuunnittelua olen ihastellut ennenkin, joten päätinpä vilkaista.
Kirjan hinta oli 45 senttiä. 0,45 euroa. Ja siitä sai vielä lisää alennusta.
Nappasin samalla vaivalla pokkarihyllystä Christos Tsiolkasin Barracudan, kun sattui pokkaripassikin olemaan täynnä. Kassalla maksoin siis kahdesta kirjasta yhteensä kolmekymmentä senttiä. Sanoin myyjälle, että tuntuu oikeastaan vähän pahalta. Hän hymähti ymmärtäväisesti.
Mutta onhan tuo nyt melkoista. Kolmekymmentä senttiä kovakantisesta, toissavuotisesta kirjasta kirjakaupasta ostettuna. Tuntuu jotenkin, no, likaiselta.
Mikä on kirjan arvo tällaisilla markkinoilla?
Minulle henkilökohtaisesti kirjojen arvo on lähes mittaamaton. Ensinnäkin käsitteenä ja kulttuurisena konseptina kirja on yliveto, voittamaton. Historia-alan ihmisenä arvostan kaikkea kirjallisena säilynyttä todella korkealle. Paljon ihmisyyttä on sidottu kirjoihin vuosisatojen aikana ja säilynyt muissa muodoissa vielä kauemmin.
Toisekseen kirjalla on minulle itseisarvo esineenä, omaisuutena ja persoonani jatkeena. Vuosien aikana koostamani kirjakokoelma on minulle tärkeä – ajatuskin siitä luopumisesta tekee kipeää. En malta odottaa, että mieheltä kaksi vuotta sitten valmistujaislahjaksi saamani exlibris muuttuu pian lopultakin konkreettiseksi ja pääsen liimailemaan kokoelmaani merkkejä. Minun. Ja on ihanaa yrittää bongailla uusia aarteita kokoelmaan, metsästää ja kokea löytämisen riemua.
Kuluttajana olen kyllä hieman nihkeä. Ostan kirjoja varsin paljon (ainakin keskimääräistä kansalaista huomattavasti enemmän), mutta pyrin toki edullisiin ratkaisuihin. Käytän paljon divareita, suosin alennusmyyntejä. Uutena täysihintaisena ostan kirjoja harvoin.
Olen siis mukana viemässä kirja-alaa alaspäin, vaikka kirjaihminen henkeen ja vereen olenkin. En kuluta (uutuus)kirjallisuuteen läheskään "tarpeeksi". Eikä tilanne luultavasti tästä juuri muutu, sillä kuten mainittua pyrkimykseni on vähentää kirjojen hankkimista entisestään. Heti kunhan kasvatan selkärangan.
Mitä haluan sanoa? 0,30 euroa kirjakaupasta ostetusta kirjasta on liian vähän. Se on niin naurettava hinta, että se kääntyy jo itseään vastaan. En halua maksaa uudehkosta kirjasta niin vähäistä hintaa, ettei se kata yhtään mitään. Tuntuu pahalta.
Toisaalta: ihminen on tarpeidensa tyydytystä ja mielihyvää etsivä eläin. Kirjalöytöjen tekeminen vastaa omalta osaltani siihen. Vaikka vähän kirpaiseekin.
Että ihan hyvin käytetyt kolmekymmentä senttiä. Kuitenkin.
Mielestäni kirjalla on aina arvonsa. Kirjojen suuri ystävä olen ikäni ollut.
VastaaPoistaMinunkin kirjakaappi alkaa olla täysi, vaikka jotain olen heittänyt pois.
Eilen viimeksi ostin kirja- alesta klassikkoteoksen muutamalla eurolla.
Mutta kirjojen ystävänä minä luen niitä ja ostan kun kohdalle sattuu.
Kyllä, kirjalla on aina arvonsa.
Poista30 senttiä kirjasta vain tuntuu siltä, että mitä ihmettä kaikille kirjan tekoon ja myyntiin osallistuneille voi siitä jäädä käteen. Vaikka toki kyse on markkinataloudesta ja kirjakaupan tekemistä myynnillisistä valinnoista.
Onneksi meitä kirjojen ystäviä kuitenkin riittää!
Tästä olen jupissut minäkin: miksi uutena kirja on niin kallis, jos sitä on varaa myydä vuoden kuluttua naurettavaan hintaan? Voisiko hinnoittelumallia jotenkin muuttaa niin, että hinta olisi heti alkuun edullisempi - toisiko se lisää myyntiä ja pidentäisikö myynnin elinkaarta? Ehkä ei, kai tämä alalla on tarkkaan laskettu juttu, mutta samaa mieltä, jotenkin väärältä tuntuu näinkin. Mooseksen soisi saavan mainiosta kirjastaan jotain myös, mutta 35 sentistä ei taida olla paljon jaettavaa.
VastaaPoistaTätä samaa olen jupissut ja muistaakseni iha julki kirjoittanutkin, mutta kuulemma ei voi. Ei mene minun vaatimattomaan kaaliini silti. Uudesta kovakantisesta maksan 20-25 euroa vielä vain lievästi manaillen, mutta hinta pyörii nykyään yleensä 25-40 eurossa. Kunnes romahtaa sinne alle kymppiin.
PoistaKirjan hinnan lopulta määrää markkinoiden kysyntä ja tarjonta. Voitto määräytyy hinnan ja kustannusten erotuksena.
PoistaJos ihmiset kokevat kirjan uutuuden olevan niin arvokasta niin uutuuskirjojen hinta ei laske. Kuten alempana totesin, tämä ilmiö on ollut jo pitkään, enemmän musiikki- ja pelikonsolipuolella. Netti mullisti tai nakersi näiden markkinoita.
Se henkilö, jolle tuotteen "uutuus"-arvo ei ole tavoiteltava ominaisuus, hyötyy. Myös erikoisliikkeet voivat hyötyä.
Onko vanhalle uudelle kirjalle markkinoita?
Kirjabloggarit itse ottavat luullakseni paljon uutuuskirjoista arvostelukappaleina, eli kuinka moni bloggari maksaa kirjoistaan täyden hinnan.
Olen joskus 1980-luvulla itse arvostellut kirjoja opiskelijalehtiin. Kustantamot lähettivät kirjoja pyynnöstä, ja joskus pyynnöttä. Tämä oli läpinäkyvää toimintaa, jonka pelisäännöt kaikki tiesivät. Emme rutisseet kirjan hinnasta emmekä alennusmyynneistä. Kirja jäi toimitukseen saatettiin arpoa erilaisissa ristikoissa ym ja kaikki tiesivät pelisäännöt. Se oli ennen nettiaikaa se.
Arja, minäkin ajattelisin, että hinnanalennus uutuuskirjoihin voisi lisätä myyntiä. Mutta minä en ole markkinanainen, enkä alaa sinänsä ymmärrä. Kyllä aihetta varmasti paljon paljon paljon pohditaan ja pureskellaan.
PoistaKirsi, minulla on aika samansuuntaiset ajatukset noista kipurajoista. 25 euroa on siinä rajalla.
Deekoo, netti on tosiaan muuttanut paljon. E-kirjoista en missään nimessä maksaisi tuota uuden paperikirjan hintaa.
Toivottavasti et kommentillasi kuitenkaan vihjaa, etteivät kirjabloggaajat olisi arvostelukappaleiden suhteen avoimia? Arvostelukappaleet vaikuttavat omassa lukemisessani siihen, että luen ja kirjoitan enemmän uutuuskirjoista. Jos kustantajat eivät niitä antaisi, en lukisi uusia kirjoja yhtä paljon, sillä hankkisin uutuusluettavani silloin pääsääntöisesti kirjastosta. Kaikkihan eivät niitä edes vastaanota.
"Rutina"-sanasta en myöskään pidä. Aihetta saanee nostaa esiin ja pohdiskella ilman, että se on määriteltävissä rutinaksi? Minusta liian halpa hinta on väärin. Siinä on aina jotain epäeettistä, vähintään henkisellä tasolla, usein myös käytännössä (esim. halpatyövoimalla teetetyt halvat vaatteet). Toisaalta liian korkeaa hintaa en vain maksa. En sentään tarvitse (uutuus)kirjoja elääkseni. Ei ole kuluttajan elämä helppoa.
Tämä ilmiö on kirjojenkin tasolla hyvinkin vanha. Kun kurssimuotoinen jaksotettu lukio alkoi, alkoi vanhojen lukiokirjojen myynti. Hinta oli muutamastakymmenestä sentistä markkaan. Kirja ale-myyntejä on ollut vuosikymmeniä, uutta on että ne ovat nykyisin jo joulun jälkeen, ennen ne olivat helmikuussa. Myöskin kirjakerhojen ylimääräkirjoja on aiemmin myyty reippaalla alennuksella.
PoistaMarkkinat ovat vapaat, joten kirja-ala myy täyteen hintaan lukiolaisille kurssikirjoja, ja isoja sesonkeja tulee isänpäivälle, jouluksi ja Finlandia palkinnon puitteissa.
(Kannattaa pohtia, lisääkö bloggareiden ilmaisten arvostelukappaleiden voimin tapahtuva uutuuksien rummutus ilmiötä, vai ei :)
Varmaan arvostelukappaleena saadut uutuudet ja niiden näkyvyys vaikuttavat johonkin. Oletettavasti kustantamot ainakin uskovat niin, markkinointimateriaaliahan ne niille ovat, eikä niitä aivan vastikkeetta lähetellä bloggareillekaan. Toisaalta miksipä uusista kirjoista ei saisi pitää rummutusta yllä. Itse tosin tyytyisin vähäisempään määrään uusia kirjoja vuosittain. Ei niitä kaikkia kuitenkaan ehdi lukea (eikä siis tietenkään haluakaan, mutta edes niitä, jotka haluaisi).
PoistaJuuri näin, kukaan ei lähetä mitään vastikkeetta tai paremminkin odotuksetta.
PoistaOlin työmatkalla Hesassa ja kävin seminaarin jälkeen ostamassa yläkuvan kirjan, maksoi tosiaan 30 senttiä. Luin sen paluumatkalla ja oli ok-kirja, mutta ei minusta ole "suunnattu" kenellekään, ei ole lasten, eikä nuorten kirja eikä myöskään aikuisten kirja.
Vastaan vanhaan bloggaukseen, mutta olen – ulkomailla asuvana – järkyttynyt tuosta kirjan hinnasta. En ole tiennyt asian olevan noin surkeassa jamassa. Todellakin, jos uuden kirjan nykyistä ylihinnoittelua järkevöitettäisiin, tasapainoittuisi kirjan myyntikin. Nyt toistellaan mantran lailla tätä kirjamarkkinoiden lyhytikäisyyttä, ikään kuin asialle ei voisi tehdä mitään. Voi tehdä. Kun vaan tehdään, se on meistä ihmisistä kiinni.
PoistaMitä Deekoon kommentteihin tulee, ne ovat täysin käsittämättömiä. Kirjablogit ovat kirja-alan piristysruiske ja ennakkoluulottomampia kuin perinteiset kanavat. Kirjablogeissa tuodaan esiin myös muutama vuosi tai monta vuotta sitten ilmestyneitä kirjoja. Kuinka moni lehti tai muu media tekee samaa? Ja on vähintään erikoista lytätä rutinaksi tämänhetkisen epäterveen tilanteen kritisointi, tilanteen, johon uusliberalistinen vapaa markkinatalous, jossa vain rahan tekemisellä on merkitystä, on meidät suistanut.
Olipa hieno kirjoitus, ihan samat aatokset. En nyt valitettavasti ehdi vastaamaan pidemmin, kun täytyy rientää töihin (tosiaan, työt haittaavat harrastuksia), mutta laitan tämän jakoon, niin hyvin asiasta kirjoitit. Komppaan myös Arjaa: mitä järkeä pitää uutuuskirjat niin kalliina? Kyllä minäkin voin myöntää, että 30 euroa kirjasta kuin kirjasta on todella paljon rahaa. Täytyy olla kyse suosikkikirjailijasta tai sitten muuten täytyy olla täysin varma kirjan laadusta, että sellaisen investoinnin tekee. Ja tosiaan, parin vuoden päästä saman kirjan voi ostaa taskunpohjalla pyörivillä hiluilla. En käsitä.
VastaaPoistaJossakin somepyörteessä muuten näin tänään ilmoituksen, että Raevaaran uusin on tullut painosta. Ehkä siis kohta myös kaupoissa!
Näinhän se on, uutuuskirjan ostaminen on eräänlainen sijoitus, koska siihen käytettävälle rahasummalle löytyisi ilman muuta muitakin käyttökohteita. Minä mietin huolella, mitä uusia kirjoja ostan itselleni. Suosikkikirjailijoiden teokset ilman muuta, mutta siihen se usein jääkin. No, ehkä kiinnostavia tietokirjoja myös.
PoistaJee, huikeaa! Pitää olla haukkana liikkeellä nyt loppuviikosta.
Itse olen kierrättänyt kirjoja pitkään. Olen myös lainannut omia kirjoja ja edellisessä työpaikassani meillä oli kirjakaappi, jonne jokainen sai tuoda omia kirjoja muille luettavaksi ja itsekin sai välillä lukea hyviä kirjoja. Olen kirjaston suurkuluttaja. Varaan yli sata kirjaa vuodessa, joka on siis yli 100 euroa vuodessa, sillä varausmaksu on euron. Jos jostakin kirjasta on monen sadan varauslista, saa kirjasto kirjojen hankintahinnat takaisin. Kirjasto maksaa kirjailijalle lainausten perusteella maksua, joten senkin perusteella kannatan lainaamista. Hukkuisin kirjoihin, jos ostaisin kaiken minkä luen. Ostan kuitenkin varsinkin lahjoiksi uusia kirjoja. Hellin itseäni muutamalla uudella kirjalla vuodessa. Myyn ja ostan kirppareilta kirjoja. Olen myös lahjoittanut päiväkodeille ja vanhuksille hyväkuntoisia kirjoja. Lisäksi olen ostanut kirjastoista poistokirjoja.
VastaaPoistaKirjat ovat aivan liian kalliita ja kirjailija saa siitä ihan mitättömän summan. Kirjailija Kirsti Ellilä kertoo avoimesti omassa blogissaan Kirjailijan mielenhäiriöitä miten köyhästi kirjailija elää Suomessa ja muutakin kirjailijan elämään kuuluvaa.
Sinä todella tuet kirjastotoimintaa, Mai. HelMetistä varausmaksu poistui vuoden alussa, mutta minuun se ei juuri vaikuta, sillä aika harvoin varaan mitään. Nyt kynnys toki muuttui olemattomaksi. Toisaalta voisin ihan mielelläni maksaa jotain vapaaehtoista kannatusvarausmaksuakin...
PoistaSepä se, minusta tuntuu, että hukun kirjoihin, sillä homma on lähtenyt taas ihan lapasesta. Pakko nyt vetää jarrut pohjaan ja lukea oman hyllyn kirjoja. Minäkin laitan kirjoja paljon kierrätykseen lukemisen jälkeen, harva on lopulta niin vaikuttava, tärkeä ja hyvä, että se olisi pakko pitää omana. Voisi varmaan ajatella, että tällä periaatteella kirjojen ostaminen on minulta hölmöä, mutta toisaalta käytän pennosiani niihin ihan mielelläni etenkin divareissa.
Ja lahjaksi annan minäkin melkein aina kirjoja. Niiden ostaminen tuntuu aina erityisen hyvältä.
Ostin itse monia kirjoja Akateemisesta ensin hintaan 1 e ja sitten 0,45 e. Tämä ei ole kirjan "arvon" vaan hinnan alentamista ja markkinataloutta. Isoista painoksista jää aina yli, hyllyt ja varastot tyhjennetään ennen seuraavaa isoa painosta. Sama ilmiö toimi aiemmin c-kaseteissa, vinyyleissä, CD-levyissä, DVD-elokuvissa ja myös vaatteissa. Tämä on myös kuluttajan etu.
VastaaPoistaEn ehkä omassa tekstissäni pyrkinyt taloustieteellisesti tarkkoihin termeihin. Minusta kirjan arvo alenee, jos sitä myydän aivan törkeällä polkuhinnalla. Olkoonkin, että tuo varastojen tyhjennys on aivan totta ja validi syy isoille alennuksille. Silti tuollaisessa hinnassa on minusta jotain väärää, niin kuluttajan etu kuin se onkin. (Ja vaikka olen sen vietävissä itsekin.)
PoistaErittäin hyvä kirjoitus sinulta jälleen kerran! Meillä on käyty myös puolison kanssa keskustelua aiheesta "onko tarpeellista olla seinällinen kirjoja pölyttymässä hyllyssä, eihän niitä kukaan kuitenkaan yhtä aikaa voi lukea." No ei toki, mutta jostain syystä (ehkä olen vain niin sentimentaalinen) jonkun tutun takakannen näkeminen aamuteetä juodessa valaisee heti päivän. Kirjoja on ihana katsoa ja koskettaa, ja etenkin perintönä tai muutoin vanhoina hankitut, tai sitten jotkut erikoisessa tilanteessa ostetut tai lahjaksi saadut ovat älyttömän tärkeitä ja rakkaita.
VastaaPoistaViime vuosina puolisokin on lieventänyt mielipidettään, kun on alkanut tutustua lähemmin minun parisuhteeseen mukanani tuomaan kirjalastiin. Annan myös mielelläni hänelle luettavia lahjoja, ehkä vähän itsekkäistä syistä, mutta toisaalta haluan ajatella, että avarran hänen maailmaansa ja voimme yhdessä sitten taas peilailla heränneitä ajatuksia. On kuitenkin usein harmitellut sitä, ettei nuorena juuri tullut luettua, jolloin moni kulttuuriviittaus tai pohdiskeleva maailmankuva on jäänyt vieraaksi, kun taas itse olen elänyt nenä kirjassa 4-vuotiaasta.
Toisaalta itse olen nyt sellaisen dilemman edessä, että olisiko Kindle tai vastaava sittenkin seuraava askel kirjahulluudessa. Kovin helpoksi on tehty e-kirjojen osto, lainaaminen ja käyttö - eikä tarvitsisi vallata enää yhtään uutta hyllylevyä. Jokin siinä sivujen kääntelyssä kuitenkin vielä kiehtoo sen verran, etten ole ainakaan itse uskaltanut moista laitetta ostaa. Äidiltä sellainen kuitenkin jo löytyy (lukee paljon matkustaessa, joten on sikäli myös käytännöllinen), joten ehkä tämäkin lukuperinne siirtyy lopulta myös itselleni. Jää nähtäväksi!
Minulla on myös todella suuria vaikeuksia vastustaa pitkään odottamani kirjan ostamista sen julkaisun hetkellä. Tälläkin hetkellä hyllystä löytyy kaksi opusta, joita varroin koko viime vuoden, ostin nyt vuodenvaihteessa (sentään jouluksi saamallani lahjakortilla, mutta lähes täysihintaisina), ja todellisuudessahan en gradun, muiden kurssien, töiden ja muiden harrasteiden takia tule niitä todennäköisesti avaamaan ihan hetkeen... tosin lupasin itselleni talvilomalla lukupäivän, jolloin ei saa tehdä mitään muuta kuin lukea kirjaa, ja välillä vähän syödä, jos muistaa. :)
Kuulostaa niin tutulta! Samantyyppisiä keskusteluja meilläkin käydään, mutta puoliso on kai jo alistunut vallitsevaan tilanteeseen. Välillä uhkaa kyllä alkaa tyhjentää hyllyjä toisesta päästä sitä mukaa, kun tuon uutta tilalle... Ja minäkin yritän suositella luettavaa, joskus siinä jopa onnistuen.
PoistaMinun on tarkoitus hankkia lukulaite kevään aikana. Olen kautta rantain vihjaissut läheisille, että siitä saisi oivan 30-vuotislahjan minulle, ehkä toive on jopa kuultu. E-kirjoissa on hurjasti etuja, tuo helppous yksi niistä. Olen lueskellut jonkun verran e-kirjoja puhelimelta, mutta se on pidemmän päälle rasittavaa. Onneksi lukulaite ei poissulje paperikirjoja. Molempi parempi, uskon minä.
Minulla on myös hyllyssä kirjoja, jotka olen melkein juosten lähtenyt ostamaan painotuoreina, ja, no, edelleen ne keräävät pölyä hyllyssä...
Tsemppiä graduntekoon! Ja iso peukku lukupäivälle!
Minäkin olen postannut tästä esim. toissa kesänä:
VastaaPoistahttp://elamankrestomatia.blogspot.fi/2014/07/suomalaisen-kaunokirjallisuuden.html. Yhtenä ongelmana sekä kustantajilla että kaupoilla on se, että kirjojen varastointi on niin kallista, että ylimääräisistä kappaleista halutaan jo sen vuoksi eroon. Jos tietää, ettei ehdi juuri uutuutena lukea jotain kirjaa, ei sitä kannata uutuushintaan ostaa hyllyyn odottamaan. Seuraavana vuonna sen voi saada jo niin paljon edullisemmin... Usein ostan näitä surkean halpoja kirjoja hieman "säälistä", eli tiedän niiden muutoin joutuvan makulatuuriksi. Muutaman euron hinta tulee halvemmaksi kaupalle kuin tuotteen hävittäminen.
Terve tämä ilmiö ei ole. Mutta voiko sille tehdä mitään?
Juu, tämä taitaa olla kestoaihe monellakin tapaa. Hyvä vain, että keskustelua syntyy!
PoistaKirjat vievät tosiaan hurjasti tilaa ja se on hintavaa. Painosmäärien järkevää kokoa taitaa toisinaan olla vaikeaa ennustaa, ja toisaalta aina ei tiedä, mitä kirjaa menee hurjasti ja mikä jää kaupan hyllyyn pyörimään.
Pidän aika ikävänä tosiaan sitä, että kirjan elinkaari on niin lyhyt. Miksi tosiaan ostaa uutena, kun pian sen saa alelaarista kuitenkin?
Jotenkin sitä ajattelisi, että nykyaikaiset painomenetelmät ovat jo niin kehittyneitä, että uusia kirjoja voisi painaa lyhyelläkin varoitusajalla, eikä tarvitsisi tehdä isoja painoksia kerralla. Eli painettaisiin ikään kuin tilauksesta ja suoraan tarpeeseen ko. kirjan haluavalle kuluttajalle?
Kolmekymmentä senttiä on kyllä todella vähän. Minä 14-vuotiaana en kyllä siitäkään tykkää, että uusi kovakantinen kirja maksaa kolmekymmentä euroa, kun ei sitä rahaa ihan valtavasti kirjoihin ole. Ja sitä vaikeutta ei minulla ole, että ostaisin liikaa kirjoja, kun äiti ei kauheasti tykkää siitä että tavaraa kertyy lisää ja lisää ;)
VastaaPoistaSe hyöty on vielä kotona asumisesta, että joku muu asettaa rajat selkeämmin. ;)
PoistaKirjat ovat tosiaan hurjan kalliita, 30 euroa on paljon rahaa. Alennusmyynneillä on paikkansa ja tarpeensa, ehdottomasti, mutta milloin alennus on jo liian suuri ja kääntyy jo itseään vastaan...
On totta että muutama kymmenen senttiä on käyttämättömästä ja uudesta kirjasta liian vähän. Se on sitä jopa käytetystäkin kirjasta.
VastaaPoistaMinustakin tuollainen hinta on lähinnä jonkinlaista v*ttuilua. Mielummin sitten kokonaan ilmaiseksi syystä tai toisesta.
PoistaTämä lienee sitä deflaatiota.
VastaaPoistaKirjojen kanssa muuttaminen on fyysinen kokemus, joka etäännyttää ihmisen kirjoista. Notkuvia, kahteen riviin ahdettuja kirjahyllyjä alkaa katsella kylmästi hiilinieluina. Olen toipumassa, ikävä kyllä.
Muistan saman tunteen vuoden takaa. Kyllä siinä muuttolaatikoita kantaessa muutaman kerran mietti, että MIKSI. Toisaalta päätin, että seuraavan muuton saa joku hoitaa sitten joskus rahaa vastaan. Siinä ei sitten kirjat enää paina. ;)
PoistaTunsin jonkinlaisen syyllisyyden iston sydämessäni, sillä olen itse radikaalisti pyrkinyt vähentämään kirjojen ostoa. Ihan kaikkien, en pelkästään uutuuskirjojen. Sen sijaan olen löytänyt kirjaston ja varailen kirjoja lähes koko ajan. Ja ihan ilmaiseksi, Porvoossa ei peritä varausmaksua, ainoastaan hakemattomasta kirjasta peritään euro. Minä siis olen yksi niistä, jotka ovat viemässä kirja-alaa alaspäin :(
VastaaPoistaEn istoa, vaan PISTON.
PoistaSyyllisyyttä ei ollut tarkoitus herättää. Itsekään en pyri lisäämään vaan vähentämään kirjojen ostoa, mutta toisaalta pitäisi miettiä, haluanko mielummin ostaa uuden kotimaisen alle 30 eurolla kuin melkein uuden 30 sentillä...
PoistaTuo on muuten ihan tehokas systeemi, että hakematta jääneestä varauksesta jotuu maksamaan. Kirjastot <3
En tarkoitakaan, että sinä herätit syyllisyyden. Se on olemassa muutenkin jonkinlaisena epä-älyllisenä tunteena. Ajattelen, että jos minäkin, joka pidän itseäni kuitenkin lukijana, lopetan kirjojen oston, niin kuka muukaan niitä ostaa. Ja jos kukaan ei osta, niin se ei tiedä hyvää kirja-alalle.
PoistaMinulle suurin syy, etten osta edes niitä 30 sentin kirjoja tai ota vastaan ilmaisia arvostelukappaleita on se, että oikeasti haluan vähentää kodin tavaramäärää. Tästä syystä harkitsen tarkkaan, mitkä kirjat tästä lähtien päätyvät hyllyyni. Nyt kun olen tätä trendiä seuraillut muutaman kuukauden ajan, niin huomaan, että kaunokirjallisuus saa usein väistyä tietokirjallisuuden tieltä hankinnoissani. Lukuunottamatta muutaman suosikkikirjailijan teoksia.
Osaisinpa olla yhtä harkitseva. Uutuuksia ostan täysihintaisena tarkkaan miettien, mutta muilla tavoin kotiin ajautuvat kirjat eivät saa osakseen yhtä suurta syyniä. Olisi syytä, sillä ne vievät ihan turhaan tilaa ja keräävät pölyä hyllyssä, koska en ikinä kuitenkaan saa niitä luettua (ja osin siten poistettua) samaa tahtia kuin uutta tulee sisään.
PoistaVälillä paasto on onnistunut. Nyt pyrin siihen jälleen.
En minäkään tätä valaistumista kokenut kun vasta viidenkympin kypsässä iässä, joten sinulla on vielä paljon toivoa :)
PoistaHieno ja ajatuksia herättävä kirjoitus! Olen ollut aina melkoinen kirjahamsteri, ja vaikka sitä kirjojen ostelua olisi todellakin syytä vähentää jo tilanpuutteen takia, niin eipä siitä vaan mitään tule. :( Ja koska raha ei kasva puissa, olen minäkin ostellut enimmäkseen alekirjoja ja kolunnut antikvariaatteja. Olen myös ollut kirjaston suurkuluttaja ihan ekaluokalta asti, ja sitä olen yhä edelleen. Viime vuodesta lähtien olen yrittänyt ajatella niin, että yrittäisin ostaa vähän useammin myös niitä uusia kirjoja, muutenkin kuin joulu- ja synttärilahjoiksi. Tavoite olisi ostaa yksi uusi kirja kuussa, vaikka sekin on jo näillä palkoilla aika paljon. Tämän kuun kirjaostos oli helppo päätös, kun ostin itselleni myöhäiseksi joululahjaksi uuden Downton Abbey -kirjan. Mutta se olikin sellainen pakko saada -hankinta, jonka kohdalla ei paljoa hintalappuja katseltu. :D
VastaaPoistaNo joo. Eksyin sivupoluille, mutta joka tapauksessa: nostit esille tärkeän aiheen, jota on syytä pohdiskella aika ajoin!
Kai sitä pitäisi ajatella niin, että se lukeminenhan se tärkein juttu on. Mutta toisaalta, jos pidemmän päälle kirjoja ei osteta (uutena), niin miten kirja-alan käy? Minäkin aion kyllä hankkia uutena suosikkieni teoksia. Olkoon se minun panokseni.
PoistaMustakin tässä on ajattelun paikka. Mistä muusta taideteoksesta maksaisin vain euron? Öh, en mistään. Tuntuu ihan typerältä ajatukselta, että marssisin johonkin galleriaan ja sanoisin että hei, ostan ton taulun nyt tiukkaan hintaan vitosella tms. Mutta toki kirja on nykyään massatuotettu, joten eihän sitä voi verrata.
VastaaPoistaJa toisaalta taas - kirjailijat ovat oikeita ihmisiä, romaaneita saatetaan kirjoittaa useita vuosia.
Toimisiko e-kirja vastauksena tähän? Ei tietenkään vielä, vaan joskus tulevaisuudessa, kun Suomessakin vihdoin ymmärretään että niistä ei voi kiskoa niin älyttömästi veroa. Painoksia ei jäisi yli, jätettä ei syntyisi, hintojen ei tarvitsisi heitellä.
En muuten usko, että kuluttuja/lukija voisi tehdä paljonkaan. Jos sinulla on rahaa 35 euroa, voit joko ostaa yhden kirjan tai alesta useamman. Millä perusteella on parempi maksaa siitä yhdestä teoksesta koko summa? Eikö silloin pitäisi valita hyvinsupereettisesti, että minkä teoksen ostaa? Pitäisikö suosia pieniä kustantamoja? Suosikkikirjalijaansa? Kiinnostavaa uutuutta? Kriitikkojen kehumaa & kieltä uudistavaa esikoista? Häh? Ongelma on rakenteellinen.
Toisaalta taas monet museot ja muut kulttuurikohteet ovat maksuttomia. Tosin ne eivät ole kenekään henkilökohtaista tuotosta eikä niiden tarkoitus ole olla tekijänsä tulonlähde.
PoistaOlen toiveikas e-kirjan suhteen. Varmasti hinta vielä laskee (ja verot). Samoin eräänlainen print on demand -ideologia voisi toimia. Tästä on joskus jossain ollut keskusteluakin (ah, minä ja ihastuttavan tarkka lähdeluetteloni!).
Niinhän se on, että kuluttaja tekee päätöksensä jollakin perusteella. Niitä voi tosin olla monta. Minä maksan joistakin asioista mieluusti enemmän, vaikka halvemmallakin saisi vastaavaa, jos tarjolla on tavalla tai toisella minun silmissäni eettisempi vaihtoehto. Mutta paljon ei pieni ihminen voi tehdä. Itselleen siinä varmaan eniten kustantaa "hyvää omatuntoa".
Minäkin olen tätä asiaa miettinyt monesti ja monesta eri näkökulmasta. Itse kun olen tällainen kirjarakastaja ja haluaisin voida tukea vähän kaikkia ja kaikkea kirjoihin liittyvää. Käytän kirjastoa (tietenkin!), mutta omat lempparit haluan ostaa omaan hyllyyn, toisaalta keräilen joitain harvinaisuuksia, joita tarvitsee metsästää sieltä täältä ja kirpparilta teen edullisia löytöjä, joskus ostan kirpparilta sellaistakin, mitä en täyteen hintaan tai muutamaa euroa kalliimmalla varmastikaan ostaisi.
VastaaPoistaMutta tosiaan, mikä on se, joka uuden kirjan hinnan noin romahduttaa?
Ymmärrän, että joku myy kirpparilla kirjojaan pilkkahintaan ne luettuaan, vaikka siksi ettei ole pitänyt ja haluaa niistä eroon. Itsekin teen samaa, sillä en halua varastoida kotihyllyyni kirjoja, joihin tuskin palaan. Silloinhan kirjojen arvo ns. romahtaa, kun kirja on luettu, ehkä saanut osumaa ja ei ole lukijaansa miellyttänyt. Kirjakaupassa tilanne on eri, vaikka eihän sielläkään voida ikuisuuksia kirjoja säilyttää, etenkään jos niitä ei saa myytyä. Mutta tuohon hintaan? Voi herttinen!
Minusta(kin) uutuuskirjojen hinta on liian kova täällä Suomessa. Uskallan väittää, että jos uutuuskirjoja saisi vähän halvemmalla, niitä myytäisiin enemmän. Minä esimerkiksi ostan tosi harvoin uutuuskirjoja, koska budjetti ei riitä mitenkään 25-40 euron kirjoihin. Sen sijaan pikkusiskoni ostelee samalla budjetilla uutuuskirjoja ja täysihintaisia kirjoja englanniksi paljon, sillä hinnat ovat usein alle 20 euroa.
Ja toisaalta, aina on vielä ne kirpparit. Kirjoittelin tästä aikoinani blogiin, mutta kun Kani nimeltä jumala ilmestyi suomeksi, sen hinta oli noin 30-35 euroa. En millään raaskinnut ostaa, vaikka halusin. Kun jaksoin odotella pari kuukautta, löysin kirjaa KOLME KAPPALETTA kirpparilta 3 ja 4 euron hintaan. Ostin itselleni ja siskolle. Kaupassa kirja maksoi edelleen 35 euroa. Vain tyhmä olisi tuossa tilanteessa ostanut kirjan täyteen hintaan. Sen sijaan jos kirja olisi uutena maksanut vaikka sen 20 euroa, olisin ostanut empimättä.
Sitäkin olen miettinyt, että julkaistaanko kirjoja yksinkertaisesti liikaa? Jos jokaiselle ei enää löydy lukijaansa (eli ostajaa), ja niiden hinnat tipahtelevat? Tuleeko kirjaa liian nopeaan tahtiin markkinoille? Minusta tuntuu, että joka kerta kun menee kirjakauppaan, valikoima on elänyt. Pakkohan jostain päästä on siis laittaa kirjoja pihalle ja halvalla.
Kuten Noora kirjoitelee, että minäkään usko, että kuluttaja voi tehdä suuriakaan asian eteen. Ja tarvitseeko hänen? Minä ostan, lainaan ja luen kirjoja, nykyään esittelen niitä blogissani. Koen tekeväni aika paljon. Kirja-alalla pitäisi vain tarttua härkää sarvista ja uskaltaa tehdä uusia, radikaalimpia ratkaisuja saadakseen kirjoista kestäviä ja niiden hinnoista siedettäviä - ei liian korkeita, mutta ei myöskään naurettavan alhaisia.
Kierrätettyjen kirjojen osalta en jostain syystä pode huonoa mieltä. Ostan todella mielelläni divareista ja kirppareilta uusiakin kirjoja, ja se tuntuu ainoastaan fiksulta juuri tuon hintaeron vuoksi. Mutta tämä, että kirjakauppa myy näin halvalla uudehkoa kirjaa, on jotenkin hankalaa niellä.
PoistaMinä olen ainakin sitä mieltä, että kirjoja julkaistaan liikaa. Kuka niistä pysyy edes kärryillä, vaikka valveutunut harrastaja olisikin? En minä ainakaan. Nyt olen itse asiassa vetänyt ihan tietoisesti jarrut pohjaan, enkä kauheasti edes vilkuile katalogeja tms. Ovat ne kiinnostavat uutuudet ennenkin korviini jotain kautta kantautuneet. (Siis e.k.b. = ennen kirjablogia.)
Itseäni kirpaisee kirjojen hinnat ylipäätään. Jos kirja maksaa yli 20.00 euroa se jää useasti ostamatta, koska 20 euroa on iso raha opiskelijalle. Mutta jos sen saa muutamalla kymmenellä sentillä kirjakaupasta, ei sekään tunnu hyvältä. Koska jää juuri se olo että kirjailija ei saa työstään mitään. Ja koska lukutoukka olen toivon että uusia kirjoja julkaistaisiin, mutta jos kirjailijat saavat työstään vain vähän käteen, ei se kannusta ehkä julkaisemaan omia kirjojaan.
VastaaPoistaNiinpä, kirjailija tai muukaan taiteilija ei elä pyhällä hengellä ja taiteen voimalla. Olen valmis maksamaan taiteilijan työstä, mutta en enempää kuin kipuraja sietää. Uutuuskirjojen kohdalla se on siinä 25 euron hujakoilla. Ja siitäkin menee toki kirjailijalle vain murto-osa.
PoistaLiian halpa hinta tuppaa olemaan jonkin sortin hälytysmerkki. Se mietityttää. Jotain on pielessä, jos tuotetta saa liian halvalla.
Miten kirja-alan käy? Todella aiheellinen kysymys.
VastaaPoistaLuen parhaillaan Mika Waltarin matkakirjaa Lähdin Istanbuliin vuodelta 1947. Ostin sen antiikki - ja keräilytapahtumasta 25 eurolla. Myyjä pyysi 45 euroa, mutta suostui alentamaan. Maksoin ilmeisesti "liikaa", kun huomasin kotona, että kirja olisi löytynyt kirjastostakin.
Olen pohtinut Waltaria lukiessani, että hän on pystynyt elämään kirjoittamisellaan - tosin hän oli hyvin tuottelias - jopa matkustelemaan kotirouva-vaimo mukana muusana. Nykyään harva suomalainen kirjailija elää kirjoittajan työllä. Mutta kuka jaksaa kahta työtä? Ja mitä se vaikuttaa laatuun? Ja jos yhä harvempi jaksaa, niin kuka meille ne tulevaisuuden kirjat kirjoittaa?
Kirjastosta varatusta kirjasta voi mielestäni ihan hyvin maksaa euron, pohjoisessa (pitkät kuljetukset) se on kaksi ja kolmekin euroa. Siinä voisi kyllä yhtenäistää käytännön. Tämä menee tietenkin kirjastolle eikä kirjailijalle vaikka hänkin kyllä pientä kirjastokorvausta saa.
Marjatta, hyvä näkökulma tuo: kuka tosiaan jaksaa kahta työtä, ja miksi pitäisi jaksaa? Kyllä lähtökohtaisesti yhteiskunnan pitää toimia niin, että laillista työtä tekevä ihminen pärjää yhdellä työllä. Useinhan erilaisia taidetukia ja apurahoja vastustavat ihmiset argumentoivat siten, että taiteilijan tulee saada tulonsa myymistään taideteoksista. 30 sentistä ei totisesti kostu ollenkaan. Eli vaikka minäkin "tuin" Mooses Mentulaa ostamalla hänen teoksensa, kirjailija itse ei siitä kyllä hyödy mitään.
PoistaMinä voisin hyvin maksaa varausmaksuja. En ollut koskaan ajatellutkaan vaihtoehtoa, että niitä ei olisi. (Paitsi yliopiston tenttikirjoissa.)
Kirjastokorvaus kirjailijalle on tietääkseni noin 0,03 euroa eli 3 senttiä/lainattu kirja. Ei paljon!
VastaaPoistaWaltarin kirjat ovat hyvissä hinnoissa divareissakin - jopa Mäntyharjun torilla. Mutta monet muut eivät. Mooses Mentulan kirja on laadukas kirja, joten Suketuksen kanssa samaa mieltä, että 30 senttiä on v**tuilua. Sekä alentaa kirjallisuuden arvoa ja imagoa yleensä. Näemmekö levyjä tai leffoja tai mitä vain (hengen)tuotteita myytävän tuohon hintaan? Mihin niistä myymättömät joutuvat? Kirjojen myynti on luku sinänsä, mutta kirjastokorvaukset ovat myös Suomessa naurettavan pienet, verrattuna muihin Pohjoismaihin. Lukuja voi vertailla esim. www.kirjaelää.fi sivulla: http://www.xn--kirjael-cxaa.fi/lainauskorvaus.html Kirjasto on alan toimijana Suomessa jopa suurempi kuin kustantamomaailma, joten tällä on iso merkitys. Suomalaiset silti lukevat tai ainakin lainaavat paljon enemmän kuin pohjoismaiset naapurinsa. Eikö tätä voisi kääntää vahvuudeksi markkinoinnissa? Jotain käännettä tosiaan tarvittaisiin kirja-alalla, että lukuhullut suomalaiset saisivat kirjansa kohtuuhintaan, kirjailijat työstään korvauksensa ja kaupat ja kustantamot katteensa. Mitä bloggaajien vapaakappaleisiin tulee, käytän esimerkkinä itseäni: luin viime vuonna 165 kirjaa, sain 24 lukukappaletta, joista bloggasin ehkä vajaasta puolesta. En pitäisi taloudellisesti kovin merkityksellisenä. Bloggaajien tapa on merkitä, jos kirja on lukukappaleena saatu, lukija ratkaiskoon suhtautumisen. Lukukappaleita saavia bloggaajia lienee satakunta, kaikki eivät niitä halua, koska blogi on harrastus, josta ei elä. Toimittajat saavat kirjoja merkittävästi enemmän maksutta, vaikka kirjoittavat niistä työkseen, jolloin työvälineen voisi olettaa olevan yritykselle maksullinen. Jos se on ilmainen, tätä ei kerrota, toisin kuin kirjablogeissa.
VastaaPoistaKäännettä odotellessa. Koetan ajatella niin, että pakkohan sellaisen on tulla jossain vaiheessa. Tilanne ei ole stabiili.
PoistaArvostelukappaleasia nousee aina aika ajoin esiin. Mielestäni bloggaaja ei voi muuta tehdä kuin merkitä, että kyse on arvostelukappaleesta ja antaa palaa vaan. Minun vastaanottamani a-kappaleet eivät ole pois myynnistä, koska en missään nimessä ostaisi niitä kaikkia kirjakaupasta. Sitten en vain lukisi uutuuksia niin paljon tuoreeltaan.
Olen samaa mieltä, että kirjan hinnan tai arvon määrittely 0,45 euroksi on tökeröä ja halventavaa. Parempi olisi antaa ilmaiseksi, ei tuntuisi likaiselta.
VastaaPoistaMinulla ei ole alekirjojen suhteen minkäänlaista hamstrausviettiä, mutta sen sijaan englanninkielisten pokkareiden suhteen ostovimmani on aktivoitunut. Syytän tästä pokkaripassia, joka viekoittelee ostamaan lisää, jotta saisi 8. pokkarin ilmaiseksi!
Muutoin minulla ei ole yleensä tarvetta omistaa kirjaa, vaan pelkästään lukea. Paitsi tietysti jos kirja on ehdoton suosikki, silloin se on pakko saada omaksi. Yleensä kirjastokirjat sopivat minulle vallan mainiosti.
Olen tyytyväinen, ettei minulla ole hamstrausviettiä myöskään suhteessa bloggaajien arvostelukappaleisiin. Jos olisin saanut arvostelukappaleen, kokisin velvollisuutta lukea kirjan ja blogata siitä. Kun en saa (enkä edes pyydä) arvostelukappaleita, en koe kustantamoiden mitenkään ohjaavan lukemistani, vaan voin tehdä itse omat ratkaisuni. Minusta (todellinen tai kuvitteellinen) kiitollisuudenvelka kustantamoita kohtaan tuntuisi henkisesti kuluttavalta.
Oi voi, pääsisinpä kohti hamstrausvietitöntä elämäntapaa. Onneksi se sentään omalla kohdallani koskee vain kirjoja, eikä ihan kaikkea mahdollista... Kirjasto on tosiaan mahtava laitos. Minulla on kylläkin tällä hetkellä henkilökohtaisesti asettamani kielto käyttää sen palveluja, että tulisi joskus edes luettua näitä omaan hyllyyn hankittuja teoksia.
PoistaMinä en koe kiitollisuudenvelkaa a-kappaleasiassa, mutta sen sijaan kyse on mielestäni kahteen suuntaan pelaavasta sopimuksesta: kustantamo tarjoaa vapaakappaleen luettavaksi tuoreeltaan, minä lukijana luen sen ja kirjoitan siitä jollain aikataululla. Mutta onneksi tähän ei ole pakko lähteä, jos se ei tunnu omalta.