Siri Kolu: PI – Pelko ihmisessä

16-vuotias Pilvi on sairastunut. Testi näyttää, että hän on saanut P-influenssan ja tullut osaksi maailmanlaajuisen pandemian uhreja. Suomen valtiolla on selkeä linja: sairastuneet eristetään armeijan vanhoihin luolastoihin, jotta taudin leviäminen laajemmalle saadaan estettyä.

Pilvi muuttaa siis parinsadan muun pihmisen kanssa luolaan. Alkaa sopeutuminen suljettuun tilaan, yhteisön muodostaminen, sääntöjen ja vapauksien luominen. Ja ihmissuhteet, niitäkin syntyy.

Pilvin veli Petri ei toivu siskon lähdöstä. Hän joutuu kokemaan, kuinka puhtauden perään huutavat kodinturvajoukot alkavat ahdistella sairastuneiden omaisia ja ketä tahansa, joka voi olla uhka puhtaalle Suomelle.

Pilvin entinen poikaystävä Tuomas taas häärää omalla tahollaan jonkinasteista kapinaa. Hän ei voi hyväksyä yhteiskunnan vallitsevaa tilaa ja pelon levittämistä, vaan on valmis radikaaleihin tekoihin muuttaakseen suuntaa.

Siri Kolun PI – Pelko ihmisessä on laadukasta kotimaista nuortenkirjallisuutta selkäpiitä karmivalla dystopiasävyllä. Se on yhtä aikaa nuoruuskuvaus ja kertomus yhteiskunnasta, johon pelko hivuttautuu yhä hallitsevammaksi elementiksi.

P-influenssan saaneiden erottelu eristetyksi ali-ihmisjoukoksi on pelottavan tuttua. Poissa silmistä, poissa mielestä tuntuu toimivan heidän "ongelmansa" hoitamisessa. P-influenssan oireet ja sen aiheuttamat muutokset sairastuneessa ovat mielenkiintoiset. Ihmisen aistit terävöityvät ja hänestä tulee jollain tapaa eläimellisempi, mitä pidemmälle tauti ehtii. Erilaisuus pelottaa, tietenkin.

Kirjan tarina kertoo sekä yksilöstä että yhteiskunnassa. Itsessä tapahtuvat muutokset ovat iso juttu jokaiselle, ja niiden tarkastelu selittämättömän sairauden kautta on sekä traagista että hyvin tuttua. Emmekö me kaikki muutu joskus joksikin toiseksi?

West Side Story ei ole minulle tuttu, ja koska se on aika keskeisessä osassa PI:n tarinaa, joudun jättämään sen merkityksen sivuun. Laulunsanat tekstissä eivät yleensäkään oikein uppoa minuun, ja ne tulee useimmiten ohitettua vain silmäillen. Siinä jää varmaan jokin intertekstuaalinen osuus tajuamatta, mutta ei mahda mitään.

Kielellisesti PI – Pelko ihmisessä pitää otteessaan. Siinä vaihtelevat puhekieli, normaali yleiskieli ja eräänlainen "raporttikieli". Kokonaisuus on toimiva ja uskottava. Hieman turhan paljon etenkin Pilvi jää pohdiskelemaan ja jopa jaarittelemaan asioita, mutta kun tarina kuitenkin vetää mukanaan, sekään ei suuremmin häiritse.

Vakuuttavaa kotimaista nuortenkirjallisuutta, ehdottomasti. Tällaista on aiheen raakuudesta huolimatta ilo lukea. Suosittelen lämpimästi muillekin.


Siri Kolu: PI – Pelko ihmisessä
Ulkoasu: Safa Hovinen
Otava 2013
285 s.

Kirjastosta.

______

Muualla: Kirjaneidon tornihuone, Kirsin kirjanurkka, Taikakirjaimet, Rakkaudesta kirjoihin, Morren maailma, Nannan kirjakimara, Sonjan lukuhetket, Mustetta paperilla, Yöpöydän kirjat, Kujerruksia, Kannesta kanteen, sivuista sivuille.  

Avaan tällä kirjalla Kirjan vuoden lukuhaasteen ja ruksaan listalta kohdan 27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja.