Ei valoa putken päässä

Son kuulkaa helmikuu. Ja ulkona on pimeää.

Opinnoista aiheutuva stressi puskee niskaani kovalla painolla. Luulin jo selviytyväni voittajana, kun sain suoritettua tammikuun tentit ja luennot. Vielä mitä. Ylihuomenna on seuraava tentti (johon olen lukenut neljä sivua vajaasta kahdestasadasta), ensi viikon torstaina sitä seuraava, seuraavalla viikolla perjantaina, pari esseetä pitäisi raapustaa, seminaaria tehdä... Ymmärtänette pointin? Sen siitä saa kun haahuilee toimettomana kolme vuotta ja luulee, että kyllä musta jotain tulee näilläkin sivuaineilla ja ylimääräisillä kieliopinnoilla. Sitten kun havahtuu siihen, että haluaakin ehkä teinien haistateltavaksi ja henkisesti murjomaksi kansankynttiläksi ja mielellään siihen oikeuttavaan koulutukseen heti ensi vuonna, että valmistuisikin joskus... Sitten tulee sellainen häse ja pudotus todellisuuteen, että napsahtaa. Mä olen opiskellut ihan vääriä juttuja, miksi jätin silloin toissa keväänä sen yhden hallintotieteen kurssin kesken, miksen mä saanut sitä kansantaloustiedettä suoritettua, onko tän kaiken pakko olla kasassa huhtikuun lopussa, tuleeko musta koskaan mitään, mitä jos en pääsekään pedagogisiin?

Kasvatustieteen perusopintojen kasaaminen vajaassa lukuvuodessa on mielestäni liikaa vaadittu, mutta perusopintojen kokonaismerkinnän tulee olla opintorekisterissä hakuajan umpeutuessa huhtikuun lopussa. En ymmärrä. Ei siis voida antaa mahdollisuutta kesätentteihin. Ootin mukaan tilanteessa ei ole mitään epäreilua, eikä sillä yritetä hankaloittaa opiskelijoiden elämää (siis nimenomaan vanhempien opiskelijoiden, jos on kelpuutettu hakemaan siinä toisessa kiintiössä, tästä ei tarvitse huolehtia, mutta se koskee vain ensimmäisen vuoden opiskelijoita). Minä taas nyt en näe, mitä järkeä on siinä, että tiedekunnan on sitten väen vängällä kehitettävä vaihtoehtoinen suoritusmuoto niille, jotka hakevat siinä jämäkiintiössä, koska viimeinen perusopintojen kahden eri laitoksen erikseen järjestämä luentosarja kestää toukokuulle, eikä sen suorittaminen siten ole vaihtoehto. Voi hyvää päivää.

No, tiedänhän minä, että olen tehnyt kaiken väärin, en ole valmistunut putkessa määrätyssä ajassa ja tehnyt asioita niin kuin on säädetty. En ole tiennyt yliopistoon ilmoittautuessani, mitä haluan tehdä tasan viisi vuotta myöhemmin maisterinpaperit kouraan saadessani (en tiedä vieläkään, mutta eihän niitä papereita vielä näy kouran lähimaillakaan), en ole opiskellut mitään kieltä sivuaineena, vaikka kielet ovat kuulemma se ase, jolla FM tiensä raivaa (hah), olen tehnyt töitä opiskelujen ohessa (ja tämän lukuvuoden ajan oikeastaan opiskellut työn ohessa) ja muutenkin pyrkinyt, Luoja varjelkoon, kasvattamaan lähinnä tiedonintressiäni ja sivistymään. Olen pahoillani tästä, ja häpeän itseäni siellä filosofian ylioppilaiden yhteisellä häpeäpaalulla yhdessä muiden kaltaisteni kanssa. Olen pahoillani, ettei minua kiinnosta teknologia (paitsi sen historia), tuotantotalous, kauppatieteet, oikeustiede tai sairaanhoito niin paljon, että koskaan näkisin vaivaa saadakseni niistä palkkaa. Olen pahoillani, että uskon sivistysyliopistoon ja siihen, että humanististen tieteiden ammattilaisilla on annettavaa työelämälle sen kaikilla sektoreilla.

Lienee tarpeetonta todeta, etten ole ajatuksieni kanssa yksin. Joskus vaan tuntuu liian raskaalta jälleen kerran selittää jollekin tusinainsinöörille, että kyllä mäkin hei osaan juttuja. Ihan varppina osaan.