Stay out of trouble

Luennolla oli jälleen päräyttävää, perjantai-iltana! Mikä minua vaivaa? Kirjoitin muistiinpanoja kuin hullu ja kävin luennon päätteeksi erikseen kiittämässä luennoitsijaa kiinnostavasta setistä ja pahoittelin, etten pääse huomenna pidettävälle viimeiselle luennolle, jolla (luennoitsijan mukaan) "vasta päästään asiaan!". Mutta ei se mitään, kaikkeen ei ehdi. Huomisen istun nimittäin autossa matkalla kohti Lappia. Mistä tulikin mieleen, että pitäisi kai pakata. Anorakkini etsin jo kaapista (aiomme hiihtää, edelleen), samoin vastapesty lenkkeilykerrasto on valmiina, mutta muuten olen vasta alkutekijöissäni. Tosin matkakohteemme ei ole niin sykkivä keskus, että sinne tarvitsisi mitään erityistä vaatekertaa mukaan - koko kylässä ei esimerkiksi ole ainoatakaan säällistä kahvilaa huoltoaseman lisäksi, ja siellä on yksi ainoa kaljabaari, johon en suvun kunnian nimessä aio koskaan jalallani astua. Sitäpaitsi mehän olemme menossa reippailemaan ja viihdyttämään mummia, emmekä snobbailemaan mihinkään kuppiloihin. Tosin aion ohjastaa tiemme ulkomaille - mummolareissujen perinteisiin kuuluu käydä ostamassa elintarvikkeita Ruotsin puolelta, ICAsta, muuten matka menee pieleen. Näin on asia.

Viikkoni on ollut hieman apea ja alakuloinen. Hetkellistä ilottelua koin eilen, kun kävimme leffakerhon tyttöjen kanssa katsomassa Avatarin. Olihan se hieno! Ja tarinakin oli kaikessa kliseisyydessään oikein viihdyttävä. Kyllä minäkin haluaisin asua Pandoralla, ei siinä mitään, varsinkin jos Sielujen puu kuulisi todella ajatuksia. Tosin se elokuvan pahis pilasi fantasiailottelun alkuunsa, ei niin daijua hahmoa voi vakavissaan elokuvaan kirjoittaa! Suoranainen rikos satumaailmaa kohtaan! "Tämä ei ole ohi niin kauan kuin minä hengitän!!!" Anteeksi teille kaikille Plevnan iltanäytöksessä olleille, jos pilasin keskittymisenne, mutta pokkani ei vaan pitänyt loppuun saakka. Sorry. Ja ne lasitkin painoivat vähän ikävästi, varsinkin kun minulla on nenälläni omat ruudut jo valmiiksi.

Tänään hoitelin asioita, olen ylpeä itsestäni. Asun keskustassa, mutta se ei silti tarkoita, että ehtisin noin vaan asioille Stockaa ja pääpostia kauemmas. (Ei kellään voi olla Stockalla asioita, vai voiko?) Tänään, kun luento oli vasta illalla, ehdin puuhastella. Ja siivosinkin, sopivasti kun olen lähtössä matkalle. Tiskit tosin odottavat vielä, aika jännä. Ja se pakkaaminen.

Huomenna suunta kohti pohjoista torstaihin saakka, heippa hei ja hellät tunteet!