Tunnelmia tiistaille

Huh. Lihakset huutavat leipää. Käytin vast'ikään kaksi tuntia elämästäni kiduttamalla itseäni power-tunnilla ja matkalla sinne ja sieltä kotiin. Enpä olekaan ennen tärissyt kiloittain rautaa pään päällä ja pukertanut vielä yhtä ranskalaista punnerrusta. Näemmä painojen lisääminen auttaa. Ai tää tosiaan tuntuukin jossain? No, hyvältähän se tuntuu - nyt.

Menen huomenna töihin paikalliseen sairaalaan, vaikka hommasta tulee jäämään käteen noin 50 euroa (sivutuloverotus, perkele) ja hukkaan menevä tenttiinlukupäivä (seuraava tentti on torstaina. Lukematta on vielä 120 sivua ja kaksi lakia). Mutta ei se mitään. Kyllä minä jaksan, antakaa lisää vaan! Vielä vähän!

Asioita olisi hoidettavana vino pino, sellaisia byrokraattisia ja virka-aikaisia. Enhän minä sellaisiin ehdi tällä elämäntyylillä. Voisin ottaa assistentin itselleni, mielellään jonkun nuoren ja hyvännäköisen kundin. Siinähän sitten juoksisi pitkin kyliä kilpailuttamassa kiinteistövälittäjiä, sulkemassa kuolinpesän tilejä ja ostamassa uusia meikkejä. (Miten voi olla mahdollista, että kolme viikkoa sitten ostamastani puuterista näkyy jo pohja? En mä sentään herranjumala niin paljoa paklaa itseäni!) Kai se on pärjättävä ilman assaria ja tyynesti hoidettava jutut siinä vaiheessa kun ehtii. Lauantaina tämä tyttö tosin heittää vapaalle, sillä lähdemme V:n kanssa kohti Laplandiaa viiden päivän teholomalle. Tai työleirille, miten sen nyt ottaa.