23. toukokuuta 2013

Tänään jäljellä 7



Vain puolen vuoden "vakaan harkinnan" (so. laiskuuden ja saamattomuuden) jälkeen sain lopultakin vietyä viime syksynä ostamani Obvious State -printin kehystettäväksi. Ja hienohan siitä tuli! Nyt voidaankin sitten vain arvailla, kuinka kauan kestää, että saan sen seinälle saakka. Paikka on ollut kyllä katsottuna jo pitkään...

Lupasivat ensi viikolle hellettä. Siitä seurannee muikeita hetkiä koululaitoksessa, sillä vielä kuusi päivää täytyisi kyetä pitämään Suomen toivot jotakuinkin säällisesti koulunpenkillä. Siihen päälle sitten kevätjuhla, ja lukuvuosi on ohi. Silloin alkaa minunkin ensimmäinen lomapätkäni, joka tosin keskeytyy kuun puolivälissä, jolloin annan kolmeksi päiväksi aikani niiden käyttöön, joita yhteishaku kohtelee kaltoin. Ja sen jälkeen: vapaus.

Vapautta on monenlaista. Yhden vapauden muodon sain osakseni eilen esimiehen virallisen ilmoituksen muodossa: viransijaisuuteni ei jatku syksyllä, vaan viranhaltija palaa työhönsä. Harmittaa, mutta samalla olen helpottunut, sillä epävarmuus ja odottelu on ollut kuluttavaa. Nyt on ryhdyttävä työnhakuun vielä voimallisemmin kuin tähän saakka. Yhdessä työhaastattelussa tosin olin viime viikolla, ja sen tuloksista ilmoitetaan ensi viikon alussa. Työ ei ole sitä, mihin olen koulutettu, mutta opetusalalla kuitenkin ja kiinnostavan kuuloista ja haastavaa (toki, miksi muuten olisin sitä hakenut). Katsotaan, miten käy... En ehkä ollut ihan parhaimmillani haastattelussa.

Vielä ei siis ole paniikkia mistään. Tuskin tässä sillan alle päädytään. Sitäpaitsi tätähän tämä on monelle kollegalle vuodesta toiseen ja epäilemättä minullakin kyse on vasta ensimmäisestä epävarmuuskeväästä monien tulevien joukossa. Mutta aivan vielä, puoli vuotta valmistumisen jälkeen ja ensimmäisen varsinaisen työsuhteen päättyessä, en suoranaisesti puhku itsevarmuutta.

Olen siis hiljaksiin alkanut siivota työhuonettani (snif, sitä tulee ikävä!) ja järjestellä tavaroita, jotka otan mukaani sekä niitä, jotka jäävät. Ainakaan en joudu lähtemään tyhjin käsin, sillä mukaani saan puolen vuoden työt, joiden tekemisen aloitin käytännössä tyhjästä. Jos tässä vielä samoihin hommiin myöhemmin päädytään, en ole ihan yhtä takki auki kuin viime marraskuussa.

Mutta ne oppilaat. Niitä tulee ikävä. Kaseja, joiden kanssa on tässä tultu tutuiksi, ja joiden viimeistä peruskouluvuotta ja tulevaisuuden juttuja olisi ollut mukavaa olla seuraamassa ja ohjaamassa. Seiskoja, joihin en vielä ehtinyt edes kunnolla tutustua. Ja kaikkia niitä alkuopetuksen termiittejä, joiden luokkatilojen kanssa samalla käytävällä olen puoli vuotta nököttänyt. Taidanpa jossain vaiheessa ikävöidä heleä-äänisesti päivästä toiseen laulettavaa Gangnam styleakin, vaikka välillä on tuntunut, että korvista vuotaa verta.

Ja entäs sitten ysit! Ne mussukat, joiden kanssa ollaan pohdittu elämää ja tulevaisuutta, suunniteltu lukion ainevalintoja ja ammatinvalintaa, täytetty lomakkeita ja katsottu kauas eteenpäin! Tai vastaavasti räpiköity päivä ja viikko kerrallaan, ihan pienin askelin kohti kunnialla loppuun saatettua oppivelvollisuutta.

Ensi viikon lauantaina täytyy siis varautua vedenkestävällä ripsivärillä, etten aivan häpäise itseäni ysiluokkalaisten kevätjuhlassa. En ikinä kouluaikoinani voinut käsittää, miksi jotkut opettajat herkistelivät kevätjuhlissa niin paljon – eivätkö ne muka olleet onnellisia loman alkamisesta ja taas yhden ikäluokan heivaamisesta pois jaloista pyörimästä?

Nyt ymmärrän. Tämänkin. Ja koetan muistaa myös sen nenäliinan.

10 kommenttia:

  1. Voi, miten ihana kirjoitus! Olen ihan samassa tilanteessa kuin sinäkin, vaikka itselläni ensimmäinen työpätkä kesti vuoden. Opettaja, jota sijaistin, palaa myös syksyllä, ja niinpä minä olen tuulispäänä mapittanut vuoden aikana keräämiäni ja laatimiani tuntimatskuja (ja mietin, että gaah, olisinpa järjestänyt paperit heti kansioihin enkä vasta nyt). Minullakaan ei ole vielä mitään tietoa ensi syksystä: Missä olen ja mitä teen. Haastatteluihin ei ole tullut pyyntöjä, vielä. Ja voih, minullakin tulee valtaisa ikävä oppilaita ja kollegoita, joista olen saanut hyviä ystäviä. Tsemppiä sulle viimeiseen viikkoon ja toivotaan, että tärppää työnhaussa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli myös mielessä jo marraskuussa, että pitäisiköhän ihan olla järjestelmällinen ja järkevä heti alusta alkaen kaiken materiaalin ym. kanssa... No, ensi viikko aikaa pakata ja järjestellä.

      Minullakin tulee ikävä kollegoita ja jo tutuksi käynyttä työympäristöä. Mutta ei auta, eteenpäin on mentävä. Tsemppiä sinnekin työnhakuun!

      Poista
  2. Voi, miten ihana teksti. Melkein tämän lukemisessakin tarvittiin sitä nenäliinaa. Meikäläistä varmaan vähän herkistää tuo oma 9-luokkalainen mussukkani. Hän niin haluaisi jäädä tänne Moskovaan ja ahdistuu kun kuulee sanan muutto. Meidän kevätjuhlat koululla on varmaan myös herkistävät, viimeistä kertaa siellä, koskaan. Luulen, että nenäliinaa tarvitan sielläkin, ainakin siinä kohtaa kun 9-luokkalaiset pitävät puheensa. Peukkuja, että työpaikka löytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ahdistus helpottaa ja ensi syksyn uudet haasteet piristävät jälkikasvua! Ja hänhän voi aina palata Moskovaan sitten myöhemmin. Onnekas nuori mies!

      Herkistely on jotenkin ihanaakin, tällaisessa hyvässä hengessä siis. Kiitos tsempeistä, eiköhän tässä jotain keksitä!

      Poista
  3. Mä olen viettänyt koko lukuvuoden yhden ja saman ryhmän kanssa, mutta vielä ei ainakaan ole mitään muuta tunnetta kuin loman odotus =) pinnalla.

    Oikeastaan tosi iso huoli, mutta pitää vain toivoa, että joku kannattelee näitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olet sen verran minua kokeneempi, että taitaa olla ihan luonnollista se loman odotus päällimmäisenä tunteena. Kyllä minullekin kesä kelpaa!

      Ymmärrän tuon. Minullakin on monesta huoli, etenkin siksi, etten kesäkuun jälkeen voi heidän peräänsä enää katsoa. Jos olisin jatkanut, olisin voinut vielä elokuussa tehdä jonkin tsekkauksen. Mutta näin se vaan menee. Toivottavasti pysyvät pinnalla.

      Poista
  4. Kuulostaa siltä, että et lopeta työtä takki tyhjänä vaan täynnä uusia ihania kokemuksia :) Onnea uusiin haasteisiin ja nauti kesästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä juuri, on ollut hieno alku työuralle! Kiitos. :)

      Poista
  5. Toivon suuresti että löydät jotain entistä parempaa tulevaisuudessa, työn saralla. :) Eli onnea haasteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Krista. Toivotaan ja odotellaan, mitä kaikkea tuleman pitää!

      Poista

Kiitos kommentistasi!