Carol Shields: Kivipäiväkirjat
Suomentaja: Hanna Tarkka
Otava 2001
395 s.
The Stone Diaries (1993)
Omasta hyllystä.
Kun Daisy Goodwill syntyy helteisenä heinäkuun päivänä vuonna 1905, kukaan ei osaa odottaa sitä. Hänen äitinsä Mercy ei tiennyt edes olevansa raskaana, eikä vaimoonsa hullun lailla rakastunut Cuyler-isäkään arvannut mitään. Mercy kuolee synnytyksessä, ja siitä alkaa Daisyn rosoinen elämä.
Lähes koko 1900-luvun mittainen elämä on pitkä ja mutkikas. Sen käänteistä ja suvannoista kerrotaan sirpaleisesti, vähitellen tarinan kaarta kasvattaen ja laajentaen. Leikkaukset Daisyn elämään tehdään noin kerran vuosikymmenessä, ja esiin nousevat teemat ovat "niitä perinteisiä" lapsuudesta avioliittoon, rakkauteen, äitiyteen, työhön ja elämän ehtooseen.
Daisy kokee kaksi avioliittoa, synnyttää kolme lasta, elää kotirouvana, menestyy työssään lehtikolumnistina, saa ja menettää ystäviä, kokee surua ja iloa, masentuu, löytää harmonian. Yhtenä massana kuulostaa ehkä tylsältä ja tavanomaiselta, muttei todellakaan ole sitä. Tarina etenee sekä terävien huomioiden, pidempien proosallisten jaksojen että pienten fragmenttien kautta, koko ajan lukijaa koukussaan pidellen.
Kivipäiväkirjat on aivan uskomattoman hyvä kirja. Se on ensimmäinen Carol Shieldsin kirja, jonka olen lukenut, muttei taatusti viimeinen. Ensimmäiseltä sivulta alkaen Shileds imaisi minut mukaansa, sai rakastumaan tapaansa rakentaa tarinaa ja terävöittää sitä. Tämän kirjan lukeminen oli puhdasta nautintoa taitavan kirjallisuuden äärellä.
Daisy jää päähenkilönä lopulta hieman syrjään omassa tarinassaan. Kaikki kietoutuu ja liittyy häneen, mutta kirjan hahmona hän on etäinen. Vaikka sisäistä monologia kuullaan, myös ulkopuolista tarkkailua on luvassa paikka paikoin. Daisy jää lopulta arvoitukseksi sekä jälkeläisilleen että lukijalle. Niin kuin taidamme kaikki jäädä, oikeassakin maailmassa.
Jaksan ihmetellä, miten upea kokonaisuus Kivipäiväkirjat on. Sen sivuilla kohdataan kiinnostavia, outoja ja aitoudessaan hyvin tuttuja henkilöitä, miljöö on herkullinen ja täyteläinen, tarina vie mukanaan, vaikkei kaikkea paljasta. Sivuja on yksinkertaisesti ahmittava yksi toisensa jälkeen, sillä lopettaa ei voi. Keskiviikkoiltana olin jo käymässä nukkumaan, mutta ajattelin lukea "vielä muutaman sivun". Luin kahdeksankymmentä.
Miten tällainen aarre on pysynyt minulta piilossa? Ja onko tästä pääteltävissä, että vastaavia herkkupaloja on jossain vielä vaikka kuinka paljon? (ON!)
Rouva Shields, onneksi tapasimme lopulta. Yhteinen matkamme on vasta alussa.
___
Lue myös Leenan hengästyttävä kirjoitus Kivipäiväkirjoista.
Osallistun Kivipäiväkirjoilla Lukemattomat kirjailijat -haasteeseen sekä Pulitzer-listani lyhentämiseen.
Suketus, aloitin tutustumisen Shieldsiin Kivipäiväkirjoilla ja olen nyt tähän aloitukseen tytyväinen, sillä sytyin ikuisesti hänelle.
VastaaPoistaHieno kirjoitus sinulta ja juuri tuo etäisyys, jossa Daisy itse liikkuu tässä tarinassa...siitä ehkä se jännite ja lumo.
Minulla on menossa projekti lukea kaikki Shieldsit uudelleen blogiini ja ihan kuukauden sisällä tulee seuraava.
Kiitos♥
(Jännä kuulla mitä pidät Viikonlopusta, sillä siitä on ollut ristiriitaista lausuntoa. Minä, Tuula-Liina Varis ja Tuure pidimme, mutta...)
Etäisyys pitää Daisyn kiinnostavana alusta loppuun, hieno valinta kirjailijalta. Oih, minulla on nyt myös into lukea muut Shieldsit, muutama onkin hyllyssä odottamassa ja loput löytyvät tietysti kirjastosta. Odottelen sinun seuraavaasi!
PoistaEn oikein syttynyt Viikonlopulle lopulta, mutta siitä lisää huomenna tai tiistaina. :)
Kivipäiväkirjat oli myös minun ensimmäinen shieldsini, ja olin tosi vaikuttunut. Lainasin heti perään kirjastosta monta muuta kirjaa häneltä. Toden teolla rakastuin Shieldsiin kuitenkin niiden muiden kirjojen myötä, ja Kivipäiväkirjat on jäänyt lopulta henkilökohtaisesti etäisimmäksi kirjaksi. Se on hiukan erilainen kuin muut Shieldsin kirjat, ehkä kokeellisempi ja taiteellisempi, kun taas muut kirjat ovat arkisempia ja pienimuotoisempia. Mutta juuri se Shieldsin tapa kuvata arkea ja tavanomaista on minusta aivan lumoavaa ja taianomaista.
VastaaPoistaPitäisi lukea Kivipäiväkirjat joskus uudestaan ja kokeilla miltä se vaikuttaa, kun on lukenut muita shieldsejä. Toisillehan juuri Kivipäiväkirjat on se tärkein Shieldsin kirja, ja taitaapa se olla myös palkituin.
Hyvää ja nautinnollista matkaa Shiedsin parissa!
(Liisa, kaikki mitä kirjoitit olisi voinut olla minun kirjoittamaani! Juuri noin koin Kivipäiväkirjat ja samalla tavalla rakastan enemmän Shieldsin arkisempia kirjoja <3 )
PoistaLiisa, minulla on muutama seuraava Shields omassa hyllyssä jo, odottamassa. Näköjään niiden alitajuinen haaliminen on ollut oikea teko, kai sitä osaa aavistaa toisinaan makunsa niin hyvin. :)
PoistaSaas nähdä, mitä pidän arkisemmasta Shieldsistä. En usko, että pahasti mennään metsään siinäkään, mutta tämä on kyllä pitkään mielessä.
Ihanaa, että löysit Shielsin. Kivipäiväkirjat oli myös minun ensimmäinen Shieldsini ja olin aivan myyty. Kirja sai minut huokailemaan, että jos olisin kirjailija, haluaisin osata kirjoittaa kuin Shields. Mikään Shields ei ole ollut pettymys, mutta tämä on edelleen ykkönen. Tosin Sattumankauppaa on lähes yhtä hieno. Ja muutama on vielä lukematta... Sekin tuntuu ihanalta.
VastaaPoistaEikö vaan, minäkin olen nyt onnellinen :) Hienoa kuulla, että sinun Shields-matkasi on ollut onnekas – eiköhän omastanikin sellainen tule. Seuraava jo mielessä...
PoistaUskomatonta, mutta Kivipäiväkirjat oli minunkin ensimmäisen shieldsini! Onpa meitä monia!
VastaaPoistaKirja vei minut mukanaan sikäli, että löysin yhden kaikkien aikojen suurimmista kirjailijasuosikeistani, mutta nyt kaikki suomennetut Shieldsin kirjat luettuani, huomaan etten muista Kivipäiväkirjoista juuri mitään. Ehkä olisi uudelleenluennan paikka - uusi Shields-kierros. :)
Olen niin iloinen, että löysit Shieldsin.
Aikamoista! Onhan se toisaalta kaikesti se palkituin, läpimurtoromaani. Hauskaa löytää yhdistäviä tekijöitä tästäkin. :)
PoistaUusi Shields-kierros kuulostaa minusta hyvältä, koska aion itse aloittaa ensimmäisen sellaisen. Tai siis olen tietysti aloittanut jo.
Minäkin olen tästä iloinen.
Hei, kiva tietää että tällainen herkku odottelee myös minua kirjahyllyssä! Shieldsiltä olen toistaiseksi yrittänyt lukea vain novellikokoelman, joka oli liian kova pala. Paksusta pokkariversiosta ehdin lukemaan noin 100 sivua ja kaikki siihen mennessä luetut olivat hyviä, mutta kun jäljellä oli kuitenkin vielä 400 sivua, oli pakko luovuttaa. Ei kukaan voi jaksaa lukea miljoonaa novellia putkeen... :)
VastaaPoistaVoi kyllä!
PoistaMinäkin olen sen novellikokoelman ottanut joskus mukaan kirjaston poistomyynnistä, mutta se on tosiaan aivan valtava järkäle, enkä vielä ole koskenutkaan siihen. Jossain vaiheessa kenties, tai siis ilman muuta.
Minulla on Shields yhä kokematta, vaikka monesti olen miettinyt lukea jotain häneltä. Nyt viime aikoina olo on varmistunut siitä, että johonkin kirjaan tulen vielä tarttumaan, ehdottomasti, kun näkee näitä ihastuneita arvioita. =D
VastaaPoistaSinä onnekas, pääset vielä kokemaan tämän hullaantumisen. ;)
PoistaSuosittelen suurella sydämellä nimenomaan tätä kirjaa. Ja palan itse halusta päästä tarttumaan Shieldsin muihin kirjoihin.
Minullakin on Shields kokonaan kokematta, mutta ehkäpä vielä jonakin päivänä. Tosin on kokematta kokonainen joukko kaikkia ihania kirjailijoita, joiden olemassa olon tajuaa vasta näin blogien kautta. Mutta tosin - työttömänä ei ole mitään muuta kuin aikaa, niin fiktiiviseen maailmaankin on aikaa ihan eri tavalla. :)
VastaaPoistaKyllä sinun Krista on yksinkertaisesti pakko kokeilla Shiledsiä!
PoistaTuo on blogien ihanuus ja kamaluus, ihan koko ajan saa niin hyviä kirjavinkkejä, että niistä tulee ähky – ja siltikään ei voi olla niitä vastaanottamatta. Minulla on vielä pari hassua päivää töitä jäljellä, ja sitten liityn samaan kerhoon, ja aion todella nauttia kaikesta siitä ajasta täydellä sielulla! :)