Suoritin haasteen 7. luokan Sinuhe-kirjatarjottimen mukaisesti. Luin siis kymmenen eri kategoriaan kuuluvaa kirjaa, kirjoitin niistä bloggaukset ja tein kuhunkin kategoriaan liittyvän tehtävän. Täytyy erikseen kehua tehtäviä: ne ovat mielestäni hauskoja ja tuovat lukukokemukseen ihan uusia puolia.
En tarkkaan muista, millaisia lukujuttuja meillä oli ala-asteella. Jollain luokalla taisimme kerätä luokan seinälle lukutoukkaa, joka kasvoi pituutta uudella osalla aina, kun joku oli lukenut yhden kirjan. Kuudennella luokalla teimme isohkot kirjaprojektit, jossa piti lukea jokin kirja ja tehdä siitä jonkinmoinen sekä kirjallinen että suullinen esitelmä. Itse muistan tehneeni omani Philip Pullmanin Universumien Tomu -trilogiasta, ehkä Salaperäisestä veitsestä. Ainakin muistan innolla piirrelleeni omia näkemyksiäni kirjan tapahtumista jonkin tehtävän innoittamana.
Yläasteella tehtiin joka vuosi yksi kirjaesitelmä. 7. ja 8. luokan opettajanani oli todellinen wanhan ajan äidinkielenopettaja, joka ei suoraan sanoen erityisesti arvostanut oppilaiden kirjavalintoja. Vaikka olisi tehnyt kuinka hienon esitelmän, mutta jos kirja ei vastannut opettajan näkemystä kunnollisesta kirjallisuudesta, kiitettävää arvosanaa ei ollut luvassa. (Kyseinen opettaja oli todella pelottava persoona ja piti ainakin meidän luokkamme todellisessa herran kurissa ja nuhteessa, tunneilla istuttiin todellakin kusi sukassa.) Samaisen opettajan tunnilla muistan joskus tehdyn jonkin todella vaikean novellianalyysiharjoituksen (muistaakseni) Teuvo Pakkalan Makuusäkki-nimisestä novellista. Kyllä meni maku lukea novelleja sen tehtävän jälkeen pitkäksi aikaa. Huoh. 9. luokalla opettaja vaihtui edellisen jäätyä eläkkeelle, mutta hänestä minulla ei ole erityisiä muistoja.
Lukuharrastukseni on joka tapauksessa aina jatkunut innolla, olivat opettajat tai koulutehtävät olleet millaisia tahansa. Missään nimessähän koulu ei ole ainoa tekijä lukuharrastuksen muodostamisessa tai muodostumatta jäämisessä. Yksi syy omalle innolleni on toki ollut se, että kotona lukemisiini ei ole koskaan puututtu. Äitini on lukutoukka, joten ainakaan minua ei ole ikinä "syytetty" liiasta lukemisesta, päinvastoin. Itse olen saanut vapaa-ajan harrasteeni päättää ja niistä myös pitää kiinni. Tällaiset Kunnarit ja muut lukuharrastuksen innoittajat ovat minusta tärkeitä juuri siksi, että kaikkia ei kannusteta lukemiseen kotona. Ja mielestäni siihen pitäisi jokaisella olla mahdollisuus, jotta ainakin tietää, mistä kieltäytyy, jos lukeminen ei koskaan ala maittaa.
Lienee selvää, että minulle lukeminen on elämäni tärkeimpiä asioita. Blogin hivuttaminen yleislätinöistä kirjablogimaisempaan suuntaan on ollut mahtava päätös, josta jaksan itseäni edelleen taputella selkään. Kirjoista ja lukemisesta kirjoittaminen tuo harrastukseen aivan uuden näkökulman ja kaikkein parasta on keskustella muiden kanssa kirja-aiheista. Siksi kirjabloggaus ja kirjablogit on mainio harrastus, joka toimii ainakin minulla erinomaisena vastapainona työlle. En vaihtaisi tätä mihinkään.
Mutta vielä itse Lukudiplomiin.
Luin siis kymmenen kirjaa, joista jokaisesta kirjoitin blogitekstin ja tein tehtävän. Luin
- ikisuosikkini iskeviä runoja, joista suunnittelin sananselityspeliä
- klassikkosadun, johon etsin kuvitusta
- tylsän nuortendystopian, josta piirsin aikajanan
- kiinnostavan novellikokoelman, josta etsin mietelauseita
- fantasiaa, jonka kirjoittajaan rakastuin
- brittihuumoria, jonka innoittamana rohkaistuin piirtelemään pitkästä aikaa
- rankan koulukotikuvauksen, josta vaikutuin
- oudosta miehestä, joka haluaa olla ruotsalainen
- lähes hajoamispisteessä olevan perintökirjan, jonka tarinaa jatkoin kirjeellä
- botswanalaisen arjen kuvauksen, jossa oli aineksia etsintäkuulutukseen
Kiitos haasteen isännöinnistä hdcanisille. Kiitos myös muille mukana olleille kanssabloggaajille: Lukudiplomin haastesuorituksia on ollut hauskaa seurata!
Onnittelut diplomin loppuun saamisesta!
VastaaPoistaItsekin pohdiskelin, jos saisi tämän toteutettua, mutta toistaiseksi aikaa ei ole ollut paneutua.
Koulumuistot vaikuttavat valitettavan paljon omaan suhtautumiseen eri aiheisiin.. :/ Esimerkiksi oma puoliso ei ollut vielä pari vuotta sitten lukenut yhtään romaania oma-alotteisesti opettajan "huonojen" valintojen takia, kunnes vain löysi oikeat kirjat :) Samoin itselleni liikunta oli pahin painajainen koulun takia, kunnes kokeilin vapaa-ajalla ryhmäliikuntatunteja. Ei joukkuelajien paineita tai arvosanoja!
Onneksi sinua on kotona kannustettu kirjallisuuteen!!
Pitäisiköhän jossain vaiheessa toteuttaa tämä sittenkin. Noita tehtäviä voisi olla hauska tehdä :)
Kiitos kiitos, voisin askarrella itselleni vaikka ihan fyysisen diplomin ;)
PoistaTätä saa varmasti tehdä omaan tahtiinsa myöhemminkin, tuo Kunnari-sivusto antaa hyviä lukuvinkkejä lähes mihin tahansa makuun. Ja ne tehtävät ovat tosiaan hauskoja!
Koulu voi tosiaan aiheuttaa ikäviäkin muistoja ja vähän turhia "traumoja". Toki on jokaisesta itsestään kiinni, miten niistä pääsee yli. Onneksi se on monesti ihan mahdollista. :)
Onnittelut, ja tehtävät olivat tosiaan hauskoja vaikka en joka kirjasta niitä sitten tehnytkään, mutta muiden suorituksia olen kyllä ihastellut.
VastaaPoistaJa kohta pitää varmaan laittaa blogiin se suoritustenhuutelupostaus kun deadline lähestyy...
Omissa kouluajoissa on samaa, lukutoukkaa kerättiin jollain luokalla ja jokunen esitelmä tehtiin. Minulla oli tosin varsin mainiot opettajat jotka katsoivat enemmän harrastuneisuutta ja suoritusta, itsehän tein esim. pari esitelmää sarjakuvista ja sain hyvät numerot...
Olivat todellakin, tuli mukavaa haastetta tavanomaisiin blogikirjoituksiin verrattuna. Ihan kaikkia ei kyllä olisi mitenkään voinut blogin puitteissa toteuttaa, mutta onneksi aina oli vaihtoehtoja.
PoistaMinulla oli ala-asteen lopulla hyvä luokanope, kannustava. Ja lukiossa sitten melkoisia persoonia. Tuo yläkoulun ope on vaan jäänyt mieleen niin vahvasti, että menee oikein jäinen tunne selkärangassa kun edes muistelen hänen tuntejaan. (Ja samalla pohdiskelen, miten sellaisen auktoriteetin saa...)
Hienoa Suketus, hyvä postaus ja mukavaa muistelua. Itse en kouluaikana kirjojen luvusta stressannut, opettajat kyllä enemmän :)
VastaaPoistaTotta myös tuo suosikkikirjailija-teema, muistan yhden äikän open käyttäytyneen hieman samalla lailla, luetutti vain suosikkikirjojaan, joista oli hyvä pitää.
Heh, minä olin tosiaan jo kouluaikoina kova lukutoukka, mutta sitten osaltani ehkä kapinoin pakotettuja kirjoja vastaan: minusta oli tylsää lukea jotain satunnaista open määräämää kirjaa, kun kuitenkin luin niin paljon (parempia) kirjoja vapaaehtoisestikin. Tajusin jo silloin, että niitä pakkokirjoja luetettiin niiden oppilaiden vuoksi, jotka eivät muuten lukeneet mitään. (Eivätkä tainneet lukea niitäkään.)
PoistaMutta pysyviä traumoja ei jäänyt, novellejakin olen lukenut jo monta vuotta ihan onnistuneesti. ;)
Onnea suorituksesta! Minulta jäi tämä haaste harmillisesti kesken. Päätin kyllä, että ensi vuonna minun oppilaani lukevat diplomeja. Ehkä jatkan esimerkin vuoksi sitten itsekin tätä kesken jäänyttä suoritustani.
VastaaPoistaAika kurjia muistoja sinulla (ja monella muullakin) koulun äikäntunneista ja -opeista. Minä yritän kannustaa lukemiseen oppilaiden omien kiinnostuksen kohteiden kautta. Osan saa silti pakottaa. Huoh.
Tee rauhassa loppuun. Ja minun tehtäviäni saa ilolla käyttää esimerkkinä, jos sellaiseen on halua. Jalo kasvatustehtävä minunkin mielessäni aina on. ;)
PoistaOlisi pitänyt kehuakin: ala-asteen loppupuolen openi oli huippu (myös äikässä) ja lukion opet samoin. Ja pakottamistakin on aika ajoin tehtävä, mutta tosiaan lukuharrastajalle ne "pakkokirjat" tuntuivat aina vähän tyhmiltä. Joskus tuntui, että eikö tuo ope muuten usko, että luen ihan vapaaehtoisestikin. Mutta ei tästä mitään yletöntä traumaa ole jäänyt. :)
Paljon onnea lukudiplomin suorittamisesta täältäkin. :) Tuollaisen muistelun lukeminen on aina mukavaa.
VastaaPoistaKiitos. Tämä on yksi kivoimmista lukuhaasteista, joissa olen ollut mukana. Tehtävien tekeminen oli etenkin superhauskaa, vaikka tämä blogiformaatti (tai oma mielikuvitukseni) ei ihan kaikkea mahdollistanutkaan.
Poista