7. huhtikuuta 2013

Teemu Keskisarja: Kyynelten kallio – Kertomuksia seksistä ja väkivallasta



Teemu Keskisarja: Kyynelten kallio – Kertomuksia seksistä ja väkivallasta
Kansi: Matti Berg
Siltala 2011
396 s.

Oma ostos.


Kyynelten kallio on Taivassalon pitäjässä sijaitseva paikka, jossa Suomen ensimmäiset nimeltä tiedetyt homoseksuaalit, pappilanrengit Heikki Pekanpoika ja Heikki Mikonpoika teloitettiin vuonna 1665 sodomiittisesta synnistä syytettyinä. Muun muassa heidän tarinaansa historiantutkija Teemu Keskisarja avaa teoksessaan Kyynelten kallio – Tarinoita seksistä ja väkivallasta.

Kirjassa on seitsemän päälukua, jotka käsittelevät erilaisia seksuaali- ja väkivaltarikoksia 1600–1700-luvuilta. Puhutaan siis nyky-Suomen alueesta, tuolloin Ruotsin valtakunnan itäosasta. Lähteinään Keskisarja on käyttänyt pääasiassa oikeusistuinten tuottamaa materiaalia, joka kertoo nimenomaan niistä hetkistä, kun asetetut normit on ylitetty niin, että on paljastuttu.

Mielikuvitusta on menneisyyden suomalaisilla tosiaan riittänyt. Vaikka Kyynelten kallio on toki eräänlainen kuriositeettien kokoelma, omilla tavoillaan hairahtuneiden yksilöiden elämäntarinoiden koonti, se kertoo paljon kuvaamastaan ajasta ja todellisuudesta, jossa Suomen alueella elettiin. Kirjan sivuilla päästään muun muassa seuraamaan 1700-luvun alun sukupuolineutraalia avioliittoa siinä missä varsin härskejä muotoja saavaa naapurusten kolmiodraamaa.

Eläimiinsekaantuminen oli Ruotsin valtakunnassa itäosiensa perukoita myöten hyvin tavallista, joskin kuolemanrangaistuksen uhkaamaa. Harvaan eivät todellakaan jää ne tapaukset, joissa rengit ja isännät ovat sortuneet tähän syntiin. Kun tapaukset tulivat ilmi, oli tapana tappaa myös uhriksi joutunut eläin, oli se sitten yksi lauman lampaista tai talolle ehdottoman tärkeä hevonen. Valtiovalta pyrki estämään eläimiinsekaantumisen esimerkiksi kieltämällä miespuoliset paimenet. Korpimailla käskyt olivat tietenkin pelkkää sanahelinää, kun työt oli tehtävä niille resursseilla, jotka käytössä olivat.

Kirjan sivuilla lentää veri, on mustasukkaisuusdraamoja, kaksinnaimista, sukurutsaa monessa polvessa ja erilaisia hyväksikäyttötapauksia. Kirkon asettamat normit elämälle olivat tiukat ja ne pohjautuivat yksiselitteisesti Raamattuun. Käskyistä ja säännöistä huolimatta mikään ei ollut mahdotonta. Yksi aihepiiri jäi erityisen paljon mietityttämään, nimittäin lasten hyväksikäyttö. Aihe ei nouse Keskisarjan tutkimuksessa esiin, sillä siitä ei löydy juuri lainkaan lähdemainintoja. Se saa tutkijan pohtimaan, voiko olla niin, että pedofilia on vasta modernin maailman ilmiö. Tämä saa lukijan ymmälleen ja puistelemaan epäuskoisena päätään: tuskinpa vain. Keskisarjakin heittää palloa eteenpän toteamalla, että aiheessa riittää vielä paljon tutkittavaa.

Aihepiirien provosoivuudesta huolimatta Kyynelten kallio on erittäin lukijaystävällinen ja asiallinen kirja. Se on yleistajuinen ja hyvin tarinallinen, ja se on sitä tarkoituksella. Yleensähän jokainen teinisukupolvi luulee keksivänsä seksin ensimmäisenä, ja luultavasti nykyihmiset luulevat samaan tapaan keksineensä monet seksin ja väkivallan piirteet. Ehkä on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että ihminen on aina ollut kekseliäs, hätä on keksinyt keinot ja vietit ohjaavat meitäkin, vaikka luomakunnan kruunuina itseämme pidämmekin.

Ehdottoman suositeltava teos kurkistelunhaluisille ja uteliaille, miksei kelle tahansa muullekin. Voittaa nyky-Seiskat ja Hymyt mennen tullen!

___

Anki piti kirjasta myös.

Haasteet: Kansankynttiläin kokoontumisajot (Historia). 

15 kommenttia:

  1. Hyvä teksti varmasti mielenkiintoisesta kirjasta.

    Mua kiinnostaisi lukea jotain Keskisarjalta, sillä olen kuullut paljon hyvää (tosin myös joitakin poikkeaviakin kommentteja) hänen tavastaan kirjoittaa historiaa. En silti tiedä, onko tämä se kirja vai jokin muu, esim. Vihreän kullan kirous, elämäkerta Gösta Serlachiuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on siis todellakin populaaria historiankirjoitusta parhaimmillaan. Ehkä se juuri on herättänyt polemiikkia, kaikkihan eivät pidä siitä, että tiedettä popularisoidaan, etenkään näin ronskilla otteella ja yhtään anteeksipyytelemättä. (Mitä minä taas en ymmärrä ollenkaan. Siis sitä, ettei sellaisesta pidetä.)

      Poista
  2. Tämä on ollut mulla yöpöydällä odottamassa iät ajat. Jospa tässä kuussa lukisin, vaikuttaa kiinnostavalta ja kirjoituksesi herätti kiinnostukseni entisestään. Olen lukenut Keskisarjan Raatteen tie -kirjan ja se oli loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luepas kuule pois kuleksimasta, tämä on hyvä! Tuo Raatteen tie voisi mennä minun never ending -listalleni, kun nuo sotajutut on minulta muutenkin hukassa. ;)

      Poista
    2. Raaka tie Raatteeseen tuli luettua (ja jotain kirjoiteltua). Voi kyllä suositella. Suomussalmen tapahtumien isompi kuva selviää hyvin ja kerronta on sujuvaa ja vivahdeikasta.

      Poista
    3. Hyvä tietää, pidän silmät auki kyseisen kirjan varalta.

      Poista
  3. Joo ei ole pedofilia modernin ajan ilmiö, se ei muistaakseni vain ole sen kummemmin rikoslaissa ollut aikoinaan, joten ei siitä näin ollen löydy oikeuspöytäkirjoja lähdeaineistoksi. Lapsen ja lapsuuden käsitekin on niin erilainen vielä tuolla 1600- ja 1700-lukujen pintaan, ettei seksin harrastamista lapsen kanssa todennäköisesti mielletty rikokseksi varsinaisesti kuin ehkä räikeimmissä ylilyönneissä. Lasten ahdisteleminen, lapsivaimot ja palveluskunnan lasten hyväksikäyttö ovat käsittääkseni olleet varsin tavanomaisia ilmiöitä lähes nykypäivään saakka (itse asiassa kuukausliitteessähän tätäkin taidettiin sivuta, siinä "ennen oli paremmin?" -jutussa).

    Kiinnostava aihe sinänsä! Ja pitää tämä kirja ostaakin, kunhan raaskii kirjakauppaan.

    - Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuota Keskisarja kirjoitti yleisemminkin, että tiettyjen ilmiöiden piiloutuminen johtuu toki osittain siitä, ettei niitä ole sanallisesti kriminalisoitu. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on osin tästä syystä ollut Suomessa suhteellisen vieras ilmiö, kun esim. kirkko on aktiivisesti vältellyt aiheesta puhumista, jotta rahvaalle ei tule syntisiä ajatuksia mieleen...

      Hyviä pointteja, ja kiinnostavia, kiva kun kommentoit taas!

      Niin ja minä löysin tämän kirjan nyt alkuvuodesta Akateemisen alelaarista ihan muutamalla eurolla, eli kannattaa pitää silmät auki! Tästä omasta kappaleestani en raaski luopua, mutta voi hyvin olla, että tätä ajelehtii jossain alennushintaisena edelleen.

      Poista
  4. Kyynelten kallio on hyvin kiinnostava kirja. Minuakin jäi mietityttämään tuo
    pedofilia; ei kai voi olla mahdollista, että se olisi "moderni" ilmiö? Hyväksikäyttötapauksia tuntuu tulevan ilmi todella paljon, mutta onko kyseessä todella määrän kasvu vai matalampi ilmiantokynnys? Pelottavaa joka tapauksessa.

    Kiitoksia linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskisarjan huomio siitä, että kenties lastenraiskaajat on hoideltu paikallisyhteisöissä oman käden oikeudella ainakin ajoittain ja joissakin tapauksissa, siis ilman virkavallan sotkemista asiaan, on kiinnostava ja siinä voi hyvinkin olla perää. Ja tosiaan nuo pointit, joita Anne nosti esiin, ovat järkeenkäyviä. Kiinnostava aihe tosiaan, pelottavakin.

      Eipä kiittelemistä, kuuluu tapoihini. ;) Niin ja kiitos haasteesta!

      Poista
  5. Sinulle on myös haaste blogissani. (:

    VastaaPoista
  6. Nyt on paljon haastetta liikkeellä! Minulla on sinulle myös tunnustus haasteen kera blogissani:

    http://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/2013/04/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  7. Vau, jälleen törmään blogissasi tosi mielenkiintoiseen teokseen! Hyvä, että tietokirjoistakin blogataan, enpä olisi nimittäin tästäkään ikinä tullut tietoiseksi.

    Tieteen popularisointia on tosiaan aika turha väheksyä, paljon taustatutkimusta siinäkin on taustalla. Sitä paitsi, sehän voi innostaa esim. sellaisia ihmisiä lukemaan tietokirjoja, jotka eivät muuten niihin uskaltaisi tarttua. Ja onhan se nyt aika mukavaa, ettei tietokirjaakaan pysty laskemaan käsistään, vähän niin kuin romaania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietokirjat pääsevät romaaneja huonommin framille, ja itse tykkään niistä kovasti kirjoittaa (ja tietenkin ennen kaikkea lukea niitä!).

      Jep, tässäkin kirjassa on laaja lähdeluettelo, ja vaikkei suoraa viitteistystä käytetäkään, on selvää, että tutkijan väitteet perustuvat kyllä ahkeraan tutkimustyöhön. Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi tieteen popularisointi on joillekin ongelma. Nimenomaan pitää tuoda tutkimustuloksia oman tieteenalan ulkopuolelle. Ja taitoa sekin on, että osaa kirjoittaa tutkimuksesta niin, että sen ymmärtää ilman saman alan korkeakoulutusta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!