8. huhtikuuta 2013

Joonas Konstig: Totuus naisista

Osatotuus ainakin tästä naisesta on upouusissa korkokengissä. Sydän!

Joonas Konstig: Totuus naisista
Kansi: Tuomo Parikka
Gummerus 2013
348 s.

Arvostelukappale.


Tapani on naimisissa hienon naisen kanssa ja kahden tytön – nuoren naisen – isä. Hän on kaupallisella alalla menestyksekkään uran luonut, vastikään työpaikkaa muovibisnekseen vaihtanut, laadukkaita vaatteita ja säädyllistä elämää arvostava mies. Vaikka välilevynpullistuma antaa aika ajoin kipeitä viitteitä itsestään, ja vaikka nuoruus on niin kovin katoavaista, ei Tapani kuitenkaan ole unohtanut, mitä kaikkea varhaisiin elämänvaiheisiin kuuluu. Siitä huolimatta kuopuksen, lukion tokaluokkalaisen Roosan kohtaamat käänteet saavat isän ymmälleen.

Tapani on päähenkilö, mutta hänen elämänsä naiset värittävät tarinan ja saavat sen elämään. Psykologivaimo Tiina on sekä tuttu että etäinen, esikoinen Ronja tiedostava ja kuvia kumartelematon. Vain Roosa on vielä käden ulottuvilla, samassa maailmassa ja kodissa. Vielä niin lapsi ja kuitenkin jo aikuisuutta hätyyttävä, täysi-ikäisyyden kynnyksellä, kohta jo poissa.

Roosan sotkeutuminen ehkä väärään seuraan, ihastuminen väärään poikaan ja raivokas ja samalla niin epävarma oman identiteetin ja sosiaalisen paikan etsiminen laittavat koko Koskikarin perheen pakan sekaisin. Yhtä totuutta ei Tapanilla ole, edes omasta lihasta ja verestään.

Tässäpä täyteläinen ja lukijaa hemmotteleva romaani. Joonas Konstigin uutuus Totuus naisista on todella hyvä kirja. Sen tarina on kiinnostava, ankara ja mukanaan kuljettava, sen kaunis ja hiottu kieli hyväilee muttei lääpi, se saa ajattelemaan, se on paikoin niin aito, että raivostuttaa. Konstig on vanginnut kirjansa sivuille niin aidon teinimaailman sekä dialogin että tapahtumien osalta, että en voi kuin kiittää. Vaikka rakastankin teinejä syvästi (tuskin muuten voisin viettää heidän kanssaan työpäiväni), raivostuttavia ne kyllä osaavat olla. Ja siinähän ovat – niin sen kai kuuluukin olla. Mutta aikoihin, jos koskaan, en ole lukenut yhtä elävää kuvausta teinimaailmasta. (Joskin, kuten muutama muukin kirjan lukenut, olisin silti pitänyt Roosaa ystävineen pikemminkin yläkoululaisina kuin lukiolaisina. Ne pienet erot!)

Tapani itsessään on mielenkiintoinen päähenkilö. Siinä missä hänen tyttärensä etsivät itseään kuten heidän ikäistensä kuuluukin, myös Tapani huomaa, etteivät elämän palikat olekaan niin kauniissa muodostelmassa kuin hän luuli. On sairautta, epävarmuutta, parisuhteen solmuja. On ymmärrys siitä, että vain hetken kaikki on tässä – ei kauempaa.

Koskikarien perhe-elämä on kuvattu arkisuudessaan houkuttelevasti. Elämä ja sen puitteet Espoon hyvämaineisella seudulla voi näyttää hämäävän kiiltävältä, muttei kuitenkaan ole sitä. Toisaalta tarinan säröä ei ole tehty tavanomaiseen tyyliin, vaan tarinassa uhka tulee ulkoa, ei perheen sisältä, vaikkei kaikki ole täydellistä sielläkään. Totuus naisista on voimakkaasti kiinni tässä ajassa Facebookeineen, muoti-ilmiöineen ja tapahtumineen, ja se on sitä aidosti.

Mikä se totuus naisista sitten on?

Kuka sen tietää. Tietävätkö itsekään.

___

Totuutta naisista ovat etsineet (ja löytämästään pitäneet) myös Amma (joka löysi paljon samaistuttavaa, usealla tasolla), Minna (jonka totuus on myös osin kengissä), Maria (joka vaikuttui asioista ja henkilöistä piirtyvästä kaksoisvalotuksesta), Annika K. (josta oli kiinnostavaa olla lopultakin vanhempien ja lasten kasvutarinassa sillä vastapuolella), Leena Lumi (joka kiittelee todellisen makuista perhe-elämää), Erja (joka turhautui yksityiskohtiin ja pettyi tarinan loppuratkaisuun), Arja (joka pitää Totuutta naisista sittenkin enemmän totuutena miehistä ja isistä) ja Karoliina (joka nautti vaikuttavasta ja siististä keskiluokkaisesta ahdistuksesta).

16 kommenttia:

  1. 'Sen kaunis ja hiottu kieli, hyväilee, mutta ei lääpi'. Näin minäkin sen koin.

    Tässä on kirja, jolla on monia, monia avuja. On tuo mainittu todenmakuinen perhe-elämä, jossa löysin uudelleen meidän perheen niiltä vuoilta, kun M. oli teini, on todellakin toimiva dialogi, joka liian usein ontuu suomalaisessa kirjallisuudessa, on syrjästäkatsojana tarinaa kertova Tapani, jossa just tuo etäännytys tuo tarinaan tyyliä, on vielä hyvä tarina ja mikä hulluinta, minä pihkaannuin Tapaniin!

    Minun kirjallisuuteni on maailmankirjalllisuutta eli luen eniten käännöskirjallisuutta, joten on hauska nähdä, missä Totuus naisista on minulla, kun valitsen vuoden kuuman ryhmän ja etenkin suomalaisen teoksen. En ole vielä katsonut syksyn listoja, joten en osaa edes aavistaa, mitä on tulossa.

    (Käys uudestaan lukemassa Erjalla...Pettyikö hän niinkään, sillä minä en käsittänyt niin. Tai puhummeko samasta Erjasta edes.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, vai pihkaannuit. ;) Minusta kaikki kirjan henkilöt olivat sopivasti ärsyttäviä – juuri sillä tavalla sopivasti, etten oikein pitänyt kenestäkään, mutta tulkitsin sen hyväksi ja onnistuneeksi asiaksi kirjailijalle.

      Minä pidin tässä kirjassa kyllä oikeastaan kaikesta.

      Olisikin pitänyt nostaa vähän monipuolisemmat pätkät muiden arvioista, mutta otin Erjalta vähän kriittisemmän näkökulman, ettei ihan ylistämiseksi mene. Positiivinen kyllä hänenkin fiiliksensä taisi olla.

      Poista
    2. Otit kaikki ihan sopivasti, lausumani ei ollut tarkoitettu kritiikisi, kunhan vain vähän jatkoin;)

      Hirveän hyvä kirja.



      Poista
  2. Luin tämän pari viikkoa sitten ja kiirehdin hakemaan Konstigin muutkin tuotokset lainaan. Totuus naisista on hieno, mutta suosittelen lukemaan edellisen romaanin Kaikki on sanottu. Konstigin vahvuus on dialogissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on sanottu on ollut mulla parikin kertaa kädessä kirjastossa, mutta olen sitten jättänyt sen sinne. Nyt en enää jättäisi!

      Onpa kiva että kommentoit, en ollenkaan arvannut, että vielä käyt täällä lukemassa jorinoitani. :)

      Poista
    2. Rehellisesti sanottuna en ole lukenut kuin aika harvakseltaan viime vuosina. Nyt sitten joulun alla Ulvisen Annan kanssa tuli puhe, että olet yhteinen tuttu ja vihjasi, että blogisi on aika laatusettiä. :) Ja olenkin lueskellut aikatavalla arkistoja läpi. Tosi hyvä juttu, olen saanut oman lukuharrastukseni elvytettyä näiden "vaippavuosien" alhosta ja rampannut "suskin listan" kanssa kirjastossa.

      Olen edelleen blogien suurkuluttaja, mutta ihan onneton kommentoija. Konstig vaan on niin loistava löytö, että ylittyi tämänkin saamattoman lukijan kommentointikynnys.

      Poista
    3. Vai että laatusettiä, tässähän tulee kohta tulosvastuupaine niskaan. ;)

      Mutta kivaa jos olet saanut lukuideoita! Ja vielä kivempaa, että lukuharrastus on elvytetty! Ja Konstig on kyllä tosiaan ihan super, pakko tosiaan lukea hänen muukin tuotantonsa.

      Poista
  3. Oi, tahdon hyväilyjä Joonas Konstigilta. Kuulostaa mainiolta ja teinielämän hyvä kuvaus kiinnostaa ehdottomasti.

    ps. olen sillai hymisevästi vähän kade kengistäsi, jotka ovat ihan superihanat ja varmasti näyttävät jaloissasi makeilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pps. rakastuin nyt palavasti yksiin parikka-kenkiin, syytän sinua <3

      Poista
    2. Joo, tämä on hyvä! Tykkäisit, luulenpa.

      Taidan olla vähän nolo, kun klopsuttelen täällä kotona menemään noi kengät jalassa kaikki illat. Mutta vielä niitä ei raaski viedä ulos, niin jossainhan niitä on päästävä ihailemaan. ;)

      Poista
  4. Kyllä se Konstig minutkin yllätti. Kirja on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista tärpeistä tänä vuonna!

    Ps. no, tunsin itseni vähän vanhaksi, kun teinien kieltä jouduin pariin otteeseen tavailemaan... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin todella positiivisesti yllättynyt. Huonoa en odottanutkaan, mutta että näin hyvä!

      Minä kuulin sen puheen ihan korvissani, kuuntelen sitä töissä j-o-k-a p-ä-i-v-ä. ;)

      Poista
    2. Suketus, siitä selviää hengissä;)

      Poista
  5. Hmm...en pitänyt tästä kovinkaan paljoa. En vain ole oikea lukija tälle opukselle, vaikkakin täytyy minunkin kehaista kieltä. Samoin minulle tuli tunne, että Roosa on enemmänkin yläkoululainen kuin lukiossa. Ihan tuli omat entiset oppilaat mieleen :D Linkitän tällä kertaa sinun arviosi omaan arviooni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin hyvää, se kieli siis. Mutta ihan olen edelleen sitä mieltä, että yläkoululaisia niiden oli salaa pakko olla. ;)

      Mutta niin, onneksi meidän ei kaikkien tarvitse pitää samasta. Minä en ihan vieläkään tiedä, mikä se lopullinen niitti tässä kirjassa oli, joka minuun iski.

      Poista

Kiitos kommentistasi!