30. joulukuuta 2017

"Yhä kauempana käyn" – Runo100 haaste valmis



Reader, why did I marry him? -blogin Omppu julisti vuosi sitten alkaneeksi kotimaisen, itsenäisyyden aikana julkaistun runouden vuoden, joka sai onneksi alkuperäisestä puolesta vuodesta jatkoa vuoden loppuun asti.

Haaste on ollut minulle erinomainen. Se on vienyt tutun ja turvallisen rajan yli, tutustuttanut kirjallisuudenlajiin, jota olen luullut jotenkin pelkääväni, saanut kirjoittamaan runoista niin kuin en koskaan olisi uskonut kirjoittavani ja herätellyt kaikenlaista mukavaa tohinaa ja pöhinää, kuten nyt vaikka heinäkuisen Runokävelyn ja elokuisen Runokuu-viikon.

Luin vuoden aikana 13 kotimaista, itsenäisyyden ajalla julkaistua runokokoelmaa:

Veera AntsaloPölyn historia
Tomi KontioVaaksan päässä taivaasta
Arno KotroSanovat sitä rakkaudeksi
Kirsi KunnasUivat saaret
Kirsi KunnasKaunis hallayö
Kirsi KunnasKuun kuva meissä
Kirsi KunnasValoa kaikki kätketty
Aulikki OksanenKolmas sisar
Sofi OksanenLiian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä
Riikka PalanderMaa muistaa matkustajan
Helena SinervoTilikirja
Jarkko TonttiVuosikirja
Maiju VoutilainenItke minulle taivas


Suurin mullistus oli totaalinen hullaantuminen Kirsi Kunnakseen. Vaikka olen häntä aina kunnioittanut suuresti, tämän lukuhaasteen myötä todella luin hänen lyriikkaansa. Nyt minulla onkin juuri kesken Kunnaksen elämäkerta, josta lisää sitten tammikuussa, kun kirja on luettu.

Se hieman harmittaa, etten tullut lukeneeksi lastenrunoja, mutta onneksi on loppuelämä aikaa sille lajille. Maiju Voutilaisen Itke minulle taivas edusti sentään nuorille suunnattua runoutta, ja olikin silmiäavaava lukukokemus. Kirjaa on myyty ilmeisen paljon ja nimenomaan nuoret ovat sitä itselleen hankkineet, mikä on aivan mahtavaa.

Kiitän Omppua ja kaikkia muita runoustovereita kuluneesta vuodesta. Innolla kohti seuraavaa – edelleen runojen vietävänä.

8 kommenttia:

  1. Mitään lukemistasi en ole lukenut. Kontio, Kotro, Kunnas ainakin kiinnostaisivat noista. Tuo Voutilainen ehkä myös.

    Luin itse parikymmentä runoteosta, taisin painottaa vähän vanhempata lyriikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti! Nyt on alkanut uusi runohaaste tälle vuodelle niin ikään Ompun järjestämänä, vink vink!

      Poista
  2. Mainio runovuosi! Joitain listastasi olen joskus lukenut, tänä vuonna muuta. Jatketaan tällä linjalla, siis runolinjalla tulevanakin vuonna. Antoisia luku- ja kirjakohtaamishetkiä vuodelle 2018!

    VastaaPoista
  3. Voi Kunnaksen lastenrunoihin kannattaa syventyä! Kaikille kisuihmisille:

    Kissa Krumeluu

    Silkkiturkki, ruususuu,
    pieni kissa Krumeluu,
    pienen pieni kissa
    istuu aatoksissa.

    Miettii kissa Krumeluu:
    Missä on se suuri puu,
    jossa niin kuin omenoita
    kasvaa hiiren penikoita.
    Puuta vain kun ravistaa
    sata hiirtä putoaa.

    Niitä sitten popsimalla
    söisi pienen sienen alla
    kissa Krumeluu,
    pieni ruususuu.

    - Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti luen niitä vielä. Ihana kissaruno!

      Poista
  4. Minulla on ollut hyvin samanlainen suhde runoihin kuin miten itseäsi kuvaat. Luin kuitenkin loppuvuodesta kaksi runokokoelmaa, mutten ehtinyt bloggaamaan niistä ennen kuin toisesta tänään, ja toinen taitaa jäädä kokonaan esittelemättä blogissa. Mutta jonkinlaisena uudenvuodenlupauksena olen ajatellut, että ensi vuonna blogissa ilmestyisi ainakin muutama runopostaus. Jostain syystä olen ajatellut, että runoista kirjoittaminen olisi vaikeaa, mutta muiden kirjoittamien runopostausten lukeminen on ollut oikein kiinnostavaa, joten lupaan yrittää. Hyvää runovuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä runoja noin ylipäänsä. Sinnikkäästi vain eteenpäin, ja jos ei heti irtoa, antaa vain aikaa. Minustakin runoista kirjoittaminen oli aluksi vaikeaa, ja on se välillä edelleen, mutta toisaalta niinhän se menee minkä tahansa lukemisen kanssa.

      Hyvää runovuotta sinullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!