Alkukesästä osallistuin Tammen ja WSOY:n uuden lasten- ja nuortenkirjallisuuden esittelytilaisuuteen. Moni esitelty kirja herätti mielenkiintoni, vaikken erityisen paljon lanua luekaan. Pieni tähtitiedefani sisälläni syttyi kuitenkin lopullisesti siinä vaiheessa, kun esiin tuotiin uusi lastenkirjasarja Kepler62.
Sarjasta on tulossa kuusiosainen. Sen takana ovat tekstin osalta kotimaisen lastenkirjallisuuden guru Timo Parvela ja norjalainen Bjørn Sortland. Mykistävän upean kuvituksen on tehnyt Pasi Pitkänen. Ensimmäinen osa, nyt käsillä oleva Kirja yksi: Kutsu tuli julki kesällä, Kirja kaksi: Lähtölaskenta on saatavilla ymmärtääkseni ihan näillä näppäimillä.
Kirjan pääosassa ovat veljekset Ari ja Joni. He asuvat kahdestaan ja yrittävät selvitä arjesta mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Päivät täyttävät lähinnä konsolipelit ja ravinnon hankinta. Eletään tulevaisuudessa, joka ei ole erityisen valoisa. Luonto on saastunut, kaupunkiympäristö on tunkkainen ja valvontaa on kaikkialla. Hallitus on ystävämme, todetaan.
Pojat saavat käsiinsä kohutun pelin, Kepler62:n, josta kiertää villejä huhuja. Sanotaan, että sitä ei voi päästä läpi ja jos joku onnistuisikin, lopussa odottaa jotain uskomatonta. Veljekset ryhtyvät tuumasta toimeen, eipä heillä parempaakaan tekemistä ole.
Pelit pelataan, mutta mitään erityistä ei sittenkään tapahdu. Vielä. Pojat jäävät odottavalle kannalle. Kun Joni sairastuu ja tarvitsee hoitoa, alkaa Arista tuntua, ettei kaikki ole ihan kohdillaan. Aikuiset ympärillä ovat kummallisia, ja tuntuu kuin joku seuraisi...
Kepler62 on ihan huikea kirja! Luin sen into piukassa, ja olin hurjan pettynyt, kun kirja loppui, vaikka tarina pääsi vasta alkamaan. Onneksi seuraavaa osaa ei tarvitse kauaa odottaa, mutta loput neljä ovatkin sitten pidemmän vartomisen takana.
Kirjan maailma on hieman pelottava, lähinnä ahdistavuutensa vuoksi, muttei liiaksi. Se on synkähkö, mutta silti siinä on tuttuja piirteitä. Pelaaminen, veljestä huolehtiminen ja luovuus nousevat sen keskeisiksi seikoiksi. Kirjan pojat ovat selviytyjiä mitä suurimmissa määrin, ja Ari on teräväpäinen isoveli, joka ei ole niin vain vietävissä.
Tarina ja kuvitus kulkevat käsi kädessä ja tukevat toinen toistaan. Kepler62 on vahvasti visuaalinen teos, ja hyvä niin. Kuvat houkuttelevat tarkkailemaan ja tutkimaan, mutta ovat silti hillittyjä ja ymmärrettäviä. Moni niistä sopisi vaikka julisteeksi tai tauluksi.
Tässä ensimmäisessä osassa ollaan vielä maapallolla, mutta loppu lupaa, että pian päästään kohti avaruutta. Uusia henkilöitä tulee varmasti mukaan tarinaan, ja kokonaisuus alkanee hahmottua. Kaiken kaikkiaan hieno avaus, joka tarjoaa monenlaiseen makuun jotakin. Poikiahan tällä selvästi houkutellaan lukijoiksi, mutta ei tämä mitenkään sukupuolirajoittunut kirja ole.
Ja antaahan se kaikenlaisia ajatuksia meille vieraista universumeista haaveileville aikuisillekin...
Kuvittaja: Pasi Pitkänen
WSOY 2015
121 s.
Kirjastosta.
______
Myös Lumiomenan Katja ja Kirjojen keskellä Maija ovat lukeneet tämän.
Hei,
VastaaPoistakuvauksesi perusteella näyttäisi, että myös heikon lukutaidon omaavat pojat voisivat tarttua tähän sarjaan. Toivottavasti.
Uskoisin tästä olevan suurta iloa myös niille, joilla lukeminen ei vielä ole kovin vahvaa. Tarinaa on helppo seurata ja teksti on todella sujuvaa ja samalla kiinnostavaa.
PoistaOnpa upea kuvitus! Ja muutenkin niin kiinnostavan kuuloinen, että täytyypä yrittää muistaa lainataa tämä jossain välissä kirjastosta.
VastaaPoistaOn todella hieno. Pasi Pitkänen on lahjakkuus. Tämä on lukemisen ja katselemisen arvoinen.
PoistaYritän saada tämän kirjan myytyä tuolle pojalleni, jolle ei kovin moni kirja Aku Ankan taskareiden lisäksi ole uponnut. Katsotaan, innostuuko poika.
VastaaPoistaKokeile, luulen, että kannattaa.
PoistaMinä niin odotan, että saan tämän hyppysiini! Ja tämän esittelysi jälkeen odotan sitä entistä enemmän. :)
VastaaPoistaMinä jään odottelemaan bloggaustasi!
PoistaKiitos tästä esittelystä! Tämä kirja kuulostaa tosi hyvältä vaihtoehdolta erityisesti poikalukijoille - vähän vaihtelua Neropatin päiväkirjoille (niitä mitenkään väheksymättä...). Jotenkin myös tuo sarjajuttu innostaa useita nuoria lukijoita. Ja joskus vähän vanhempiakin ;)
VastaaPoistaPidin tästä paljon enemmän kuin Neropatista, jota tosin olen kyllä lukenut vain yhden osan verran. Tässä on melkoisen syviäkin tasoja, jotka saattavat innostaa keskusteluun ja ajatteluun muutenkin. Ja kyllä, seuraavaa osaa odotellessa. ;)
PoistaHuikea ja pelottava, kyllä. Pitkästä aikaa joku lastenkirjasarja, jonka jatkoa todella odottaa!
VastaaPoista