Rob McCool kuuluu veljiensä Filburin, Markin ja Apollon kanssa Pirunkirnun ryöväriheimoon. Veljeksillä on erinomainen taito hankkiutua erilaisiin seikkailuihin ja yleensä myös ongelmiin. Niin käy myös eräällä kettujahtiretkellä, kun pojat päätyvät toisen heimon vangeiksi. Onneksi peliä ei menetetä, vaan pelastus saapuu oman heimon taitavimman soturin muodossa.
Muutamaa vuotta myöhemmin veljekset ovat kasvaneet ja karskiutuneet, mutta pilke silmäkulmassa ja kyltymätön uteliaisuus tuovat edelleen jännitystä elämään. Rob, Filbur, Mark ja Apollo sattuvat paikalle, kun Novgorodin prinssi Vladimirin lentoristeilijän joutuu tekemään pakkolaskun. Purresta löytyy salaperäinen nuori nainen Pandora, koodinkantaja. Arvata saattaa, ettei tilanne Pandoran pelastamisen jälkeen ainakaan yksinkertaisemmaksi muutu...
Tatu Kokon Rob McCool ja Krimin jalokivi on monella tapaa erittäin nykyaikainen nuortenkirja – ja samalla myhäilyttävän tutunoloinen seikkailukertomus. Nykyaikaisuus tulee ennen kaikkea kirjan syntyprosessista: kirjailija on kirjoittanut teostaan netissä yhteistyössä kohderyhmäänsä kuuluvien nuorten kanssa. Livekirjailija Tatu Kokko -blogista voi käydä kurkistamassa, kuinka prosessi eteni. Siellä myös paljastetaan, että jatkoakin seuraa...
Rob McCooliin oli helppo tarttua monestakin syystä. Ensinnäkin olen kiinnostunut kotimaisista nuortenkirjoista ja haluan mielelläni pysytellä kärryillä siitä, mitä julkaisupuolella tapahtuu. Toisekseen tyylilaji kiehtoi: miten tapahtuu fantasiahenkisen tarinan yhdistäminen scifielementteihin?
Kirja onnistuu olemaan sekä vetävä nuortenkirja että erilaisilla genrerajoilla sujuvasti keikkuva kertomus. Siinä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta samalla ikihyviä teemoja ystävyyteen, perhesuhteisiin ja valtaan liittyen. Teknologiaa kuvataan riittävän yksityiskohtaisesti mutta kuitenkin niin, että erilaiset vempeleet kuten poikien leijulaudat ja viestintään tarkoitetut kypärät solahtavat osaksi tarinaa ilman kädestä pitäen selittämistä.
Rob McCoolin ja veljiensä maailma muistuttaa maantieteellisesti hämärästi omaamme, mutta jäin ehdottomasti kaipaamaan karttaa vaikkapa kirjan alkuaukeamalle. Veikkaan, etteivät kaikki lukijat ihan helposti hahmota tarinan tapahtumapaikkoja, joita on lopulta varsin runsaasti. Muukin kuvitus voisi olla etu: esimerkiksi mainitut teknologiset vempaimet ovat sen verran kiehtovia, että niiden kuvittelussa ei olisi haittaa tietynlaisesta johdattelusta.
Kirja on myös aika paksu, lähes 300 sivua. Ehkä tiivistämistä olisi voinut olla, vaikka en hetimmiten keksikään, mistä osista tarinaa olisi voitu saksia ylimääräistä pois. Ehkä lopun tapahtumista, joissa Rob jälleen kerran lunastaa paikkaansa ansiokkaana soturina... vaikka toisaalta niitäkin luin ihan mielelläni.
Tatu Kokko on ottanut melkoisen haasteen vastaan kirjoittaessaan hankalalle yleisölle, yläkouluikäisille pojille. Vaikken kohdeyleisöä itse edustakaan, uskallan arvata, että kirjaa kannattaa koettaa sille suunnalle sysiä. Tarina on riittävän selkeä auetakseen vähemmälläkin vaivalla, joskaan tarkkaavaisuudesta ei ole tässäkään haittaa. Mainio kirja!
Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi
Ulkoasu: Jussi Korhonen
Icasos 2015
284 s.
Arvostelukappale.
_____
Muualla: Oksan hyllyltä, Kirjakaapin kummitus, Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjakko ruispellossa, Jos vaikka lukisi..., Kirjasähkökäyrä, Luetaanko tämä?, Lastenkirjahylly
Minäkin pidin kirjasta ja veikkaan, että pojatkin tykkäävät. Se on totta, että kirja on sen verran pitkä, että jotain tiivistämistä olisi voinut tehdä. Pituus saattaa pelottaa niitä (poikia), jotka lukevat vähemmän..
VastaaPoistaNäin on, mutta toisaalta mietin, että tarina tuntui kyllä sellaisenaan juuri oikeanlaiselta kokonaisuudelta... toivottavasti se kelpaisi kohderyhmälleenkin pituuksineen päivineen.
PoistaMullakin on tämä yöpöydällä, en ole tosin vielä päässyt teokseen tarttumaan. Kiinnostuin tästä, koska teos on suunnattu etenkin pojille. Mainiota, että se on tehty yhteistyössä nuorten kanssa. Mietityttää tuo sivumäärä. Aika usein kun oppilas saattaa jättää ehdotettuun, mahdollisesti juuri hänen kiinnostuksen kohtiin sopivaan kirjaan tarttumatta vain, koska se on sivumäärältään sadasta ylöspäin. Sitten napataan niitä lyhyitä ja huomataan, että teos olikin vaikeatajuinen lyhyydestään huolimatta.
VastaaPoistaTuo pituus on kyllä vähän ongelma... mutta en tosiaan keksi, mistä tarinaa olisi voinut saksia. Ehkä loppupuolelta, mutta koin senkin olennaiseksi. Sivumäärät ovat kyllä ihan turhaan sokeuttava tekijä lukemisen valinnassa. Voisikohan e-kirjoista olla joskus vielä apua tähän, niissä kun sivumäärä on vähän sivuseikka...
Poista