Teemu Keskisarja: Kirves – Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus

Toivo Harald Koljonen on viimeinen Suomessa sotaoikeuden ulkopuolella kuolemaan tuomittu ja teloitettu henkilö. Hän murhasi vuonna 1943 kirveellä viisihenkisen perheen ja heidän naapurinsa Huittisissa.

Historioitsija Teemu Keskisarja on jälleen kerran tehnyt erinomaista työtä tarttuessaan Suomen historiaan, josta hän on poiminut esiin suurilta osin unohduksiin painuneen tapahtuman. Samalla, kun hän rakentaa kirvesmurhaajan tarinaa, hän pohtii rikollisen mieltä, tekoihin johtaneita syitä ja rikosten saamaa julkisuutta.

Pahuus on kirjan kantava teema. Koljosta ei voi sanoa hulluksi, vaikka hän kiinni jäätyään yritti kuulusteluissa jos jonkinmoisia kikkoja päästäksen vastuusta. Oliko hän siis vain yksinkertaisesti äärimmäisen paha ihminen? Psykopaatti?

Koljosen elämä ei ollut herkkua. Hän koetti elättää itseään monenlaisilla sekalaisilla töillä, mutta päätyi tekemään erilaisia pikkurikoksia ja rötöksiä. Vakavammat rikokset ja väkivalta tulivat myös mukaan kuvioihin jo ennen Huittisten tapahtumia.

Koljonen sai vuonna 1941 vankeustuomion, jota hän suoritti ensin Riihimäellä ja sitten Huittisten varavankilassa. Hän suunnitteli pakoa jonkin aikaa ja sai siihen avukseen kaksi muuta vankia. Hatkat vankilasta otettuaan Koljonen kuljeskeli lähitienoilla ja päätyi lopulta Hakasen perheen pihapiiriin. Hän pyysi perheeltä yösijaa ja syötävää, muttei saanut kumpaakaan. Koljonen jäi yöpymään salaa Hakasten saunaan. Surmatyöt tapahtuivat seuraavana aamuna, aamunkoitteessa 19.3.1943.

Keskisarjan kirja on tiivistä luettavaa. Se kertoo lyhyesti Koljosen elämästä ennen vankilaa, kuvaa paon, veriteon ja sen jälkeiset tapahtumat kuin mikäkin dekkari ja päätyy pohtimaan, miksi teot tapahtuivat. Mikä sai Koljosen syyllistymään yhteen Suomen historian verisimmistä joukkosurmista?

Monelta osin Keskisarjan on todettava, ettei tiedä vastausta. Lähteet ovat historiantutkimukselle välttämättömyys, ja vaikka niitä on Koljosesta saatavilla varsin runsaasti, kaikkeen ne eivät vastaa, vaikka kuinka utelisi. Se on samaan aikaan häiritsevää ja hyvin, hyvin ymmärrettävää. Se muistuttaa lukijaa siitä, että historiankirjoitus on hyvin pitkälti tulkintoja (jopa arvauksia), se on valintoja ja päätöksiä. Historia ei ole mikään yksimielinen totuuksien jana, josta faktoja voi tilata kuin postimyynnistä.

Kirves on kirja, joka kannattaa lukea, jos on kiinnostunut suomalaisesta oikeusjärjestelmästä, rikoshistoriasta ja ihmismielen koukeroista. Se on hyvää luettavaa myös niille, joita kiinnostaa historiantutkimuksen käytäntö, sillä Keskisarja avaa ansiokkaasti käyttämiään lähteitä ja niiden ongelmia ja aukkoja.


Teemu Keskisarja: Kirves – Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus
Ulkoasu: Mika Tuominen
Siltala 2015
181 s.

Arvostelukappale.