Uusi muki on tullut kotiin! Hei baby!
Siinä missä Linnealle rakkaus on sitä, että mies antaa ostaa vielä yhden kirjan, vaikkeivät ne minnekään mahdukaan, minun on todettava, että meillä sama koskee Muumimukeja. Kieltämättä saan osakseni silmien pyörittelyä ja naureskelua, huokailuakin, mutta niin vain mukit pääsevät sovussa kaappiin, joka pursuaa saranoistaan.
Eikä niitä vielä yksiä kirjoja, jotka eivät meilläkään mahdu minnekään, ole käsketty pois viemään.
Ostelusta puheen ollen, eilen harjoitin sitä ihan luvan kanssa ja huolella: ostin nimittäin uuden pyörän! Tänään sen pitäisi olla asennukset paikoillaan valmiina odottamassa, että vain haen sen kotiin. Oijoi. Pyörä tuntui heti oikealta, ominaisuudet ovat kohdillaan, eikä ulkonäöllisissäkään seikoissa ole minkäänlaisia puutteita. Viime vuoden 976 kilometriä tulevat kalpenemaan, kun pääsen uuden ratsuni kanssa kyntämään pyöräteitä. Hahaa! Mikään hankinta ei ole tuntunut näin hyvältä pitkään aikaan. Toisinaan pitää panostaa elämänlaatuun suoraan kuivalla kahisevalla/pankkikortin vinkaisulla, ja tässä tapauksessa se onnistui erinomaisesti. Crescent Åkulla, odotan sinua!
Kevätuupumus on sen sijaan haitannut gradun etenemistä, eikä superkuiva Päiviö Tommilan Suomen historiankirjoitus – Tutkimuksen historia -teos (johon on taitettu neljä palstaa per aukeama. Neljä! Oppikaa jo, ettei se auta mitään!) ole sekään aiheuttanut varsinaista hyvänolontunnetta. Olen ehkä ikuisesti jumissa Porthanin ajan limbossa. Kyse on siis pakollisesta historian syventävien opintojen kirjapaketista, jonka suorittamista olen lykännyt viimeiseen asti. Huooooooooooh.
Tekisi mieli haaveilla matkoista ja ulkomaista, Dublinista, Wienistä, New Yorkista, Alpeista, tai ihan vaan kotimaan maisemista ja pyöräilystä, mökille menemisestä, kesästä, juhannuksesta, festareista, pussikaljoista, terasseista, pitenevistä juoksulenkeistä (eilen meni kahdeksan kilometriä ja tunti rikki, voi luoja sitä euforiaa!), merestä. Mutta ennen kuin alan liiaksi haaveilemaan, pitäisi saada jotain tehtyäkin: haaveilulta katkeaa paras terä, jos haaveilemiaan asioita ei ansaitse. Siis jos ei esimerkiksi tee pakollisia pahoja (kuten gradua ja työvuoroja), minä en osaa nauttia niistä iloistakaan. (En edes niistä haaveilemisesta.)
Siispä pitemmittä puheitta muistitikku rööriin ja G-tiedostot auki.
Ainakin siihen saakka, kun saan viestin, että se pyörä odottaa.
Tuon mukin minäkin haluaisin! Olen katsellut sitä kauppareissulla, mutta vielä olen jättänyt hyllylle. Mutta tuo Hurraa! -muki sekä Primadonna on pakko saada.
VastaaPoistaMinullakin on matkakuumetta ja haaveilen vain pitkistä juoksulenkeistä. Joskus aikaisemmin juoksin aktiivisesti, nykyisin kävelen paljon. Sekin on ihanaa.
Tsemppiä G:n kanssa!
Minäkin haluan sen Primadonnan, mutta ehkä en nyt leiki tulella, vaan odotan edes hetken aikaa ennen uutta hankintaa ;)
PoistaKaikki liikkuminen on ihanaa!
Kiitos :) Tämän ja eilisen päivän tulos on tällä hetkellä viisi sivua suhteellisen siedettävää tavaraa.
Minäkin haluaisin tuon mukin! Juuri palailin juoksulenkiltä (en tosin niin pitkältä...) ja kyllä se vaan piristää.
VastaaPoistaHurjasti tsemppiä graduhommiin!!:)
Todellakin! Tänään minulla ei ole lenkkipäivä, vaan spinningpäivä. Sekin on aivan mainiota.
PoistaKiitos! Aion kyllä käyttää aikaa myös Sinuheen ;)
Mulla on sama juttu tuon ansaitsemislogiikan kanssa. Minusta tuntuu, etten nykyään ansaitse mitään, en viikonloppuja, lomaa (mistä?), kauniita kesäpäiviä, sillä mikään ei liiku. Vajoan itsesääliin ja ruikutukseen, vaikka lopultakin kaikki on vain itsestä kiinni. Tsemppiä kuitenkin sinne g-puristukseen ja ennen kaikkea onnea hienon fillarin johdosta.
VastaaPoistaÄlä vajoa liikaa, Jaana, kyllä se pinta taas näkyy. Minulla on nyt aika hyvä draivi, ja äsken hahmottelin taas uutta dispositiota ja se alkaa jo vaikuttaa ihan järkevältä ja tavoitettavissa olevalta. Nyt on tosin pieni lounastauko linssikeiton kanssa.
PoistaKiitos kiitos, en malta odottaa että saan sen tekstarin, jossa käsketään noutamaan pyörä kotiin! :)
Kaffe maistuu tästä mukista erittäin hyvältä.
VastaaPoistaTotta turiset, toveri!
PoistaOi, ihanaa löytää muumimukitoveri! :-D Minunkin on aina pakko saada uusi muumimuki ja haaveilin omistavani joskus sellaisen avoimen keittiöhyllyn/kaapin (tai jossa olisi lasiovet!), että saisin itse ja muut myös ihailla mukejani joka päivä.. ;-) Ja on muuten ihan parasta, kun tulee vieraita ja saa miettiä, että mistäs mukista antaisinkaan kenenkin juoda kaffinsa.
VastaaPoistaPst. Itse juon kahvia juuri Mymmelin äiti -mukista. <3
Jee Kaisa! Mahtavaa! :) Minäkin haluaisin nuo mukit vähän esille, nyt ne eivät pääse oikein oikeuksiinsa. Olen jemmannut kaikkein arvokkaimmat (yksi ihan keräilykappaile, muutama tuotannosta poistunut, EN siis ole piilorikas muumimukimiljonääri sentään) kaapin perälle, ressukat.
PoistaMäkin aina mietin, kuka saa minkäkin mukin ;)
Minä sain tuon Mymmelin äidin synttärilahjaksi, se on i-ha-na!
Jaan kanssasi rakkauden ja keräilyvimman Muumi-mukeihin ;) Niitä ei voi olla koskaan liikaa :) Ja meillä ne ovat korvanneet muut kahvi/teemukit ja muutamia harvinaisempia lukuunottamatta ovat kaikki käytössä.
VastaaPoistaTätä minulla ei vielä ole, haaveilen kyllä..Primadonnan hevosen ostin toissa viikolla!
Et tu, Brute! ;) Todellakaan ei voi ihmisellä olla liikaa muumimukeja, se on suorastaan mahdoton ajatus!
PoistaHurraa mikä muki! Minä haaveilen kirjahyllyjen ohella niistä keittiön isommista hyllyistä, saisi vaikka noita mukejakin sitten. :) Muumimukit on parhaita, piste.
VastaaPoistaJa oi uusi pyörä! Minunkin pitäisi kaivaa omani tuolta ja fiksailla kesäkuntoon, työmatka kun tulee olemaan vaivaiset kolmisen kilsaa joten sehän nyt on sillä pyörällä mentävä. Liikkuminen on ihan parasta, minulla on taas innostuskausi menossa ja se toivottavasti jatkuu!
Ansaitusti ihanaa viikonloppua sinulle, S!
Kyllä. Piste.
PoistaOih voih, kolme kilsaa... se on aika nanna. Minulla on reilut kahdeksan, eikä huono sekään, joskin hieman liikaa rakennustyömaata matkan varrella. Mutta selviän!
(Täytyy ehkä tehdä erillinen bloggaus ihanasta uudesta pyörästäni, nyt kun olen sen jo testiajanut kaupasta kotiin ja melkein oppinut käyttämään uutta lukkoa. Eikö muotiblogeissakin esitellä aina kaikki uudet hankinnat?)
Samoin sinulle! :)
Minä juon iltapäiväteeni aina muumimukista. Suvella mieluiten Iltapurjehduksesta, joita meillä on kaksi. Mymmelin äiti pyörii myös kuvioissa ja Tuutikki on miehnei muki. Taikatalvi on vielä esillä, mutta joulumukit ovat jo vaihtuneet suven muumeihin. Olen ottanut yhteyttä Janssonin sukuun toiveissa saada Tuittu & Nyyti -muki. Meillä tehtiin remontin yhteydessä oma kaappi muumimukeille. Bessu (paras ystäväni) puolestaan rakennutti uuteen keittiöönsä seinästä seinään hyllyn, jossa on ehkä jo melkein sata mukia tai ainakin jokaikinen joka on ilmestynyt. Primadonnaa harkitsen...
VastaaPoistaRakastan pitkiä kävelyjä, vaelluksia kauniilla saarellamme. Ikimetsää, vuoria, luolastoja, Päijänteen rantapolkuja...Ajatus kulkee ja luonto soi, kävellessä.
Oi, oma kaappi mukeille, kuulostaa juuri oikealta asenteelta! Ihana kokoelma ystävälläsikin.
PoistaMinun lenkkimaastoni ovat aika kaupunkimaiset, sillä haluan lähteä lenkille kotiovelta ja se tarkoittaa tätä Helsingin kantakaupunkia. Luontoympäristö ei kyllä haittaisi, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi sitä, että ensin liikkuisin jonnekin paikkaan X, jossa on luontoa, ja jossa vasta aloittaisin lenkkeilyn. Tampereella sain nauttia vehreämmistä maisemista, kun Pyynikinharjulle oli vain hujaus.
Mitä yhteenkuuluvuuden tuntemuksia :)
VastaaPoistaFillarointi ja muu liikunta on varsinkin gradun vastapainona ihan parasta. Itsekin odotan jo, että saisin paremman fillarini viilattua parhaimmilleen, mutta yllättävän leppoisia ja mielen tyhjentäviä 15 km työmatkat ovat mummopyörälläkin.
Tsemppiä vikoihin kursseihin ja graduun! On ihanaa mutta samalla kauhistuttavaa saada vikat kurssit valmiiksi – pitäisikö tässä siis valmistuakin joskus? No, onneksi on vielä sellainen jarrua painava pikkujuttu kuin gradu... :)
Hih, tuntemattomia yhdistää moni asia ;)
PoistaMinä olen edelleen hämmennyksissä siitä, kuinka leppoisaa vaihdepyörällä ajaminen on vanhaan (8 vuotta palvelleeseen) kolmevaihteiseen Helkamaani verrattuna. Pystyy keskittymään aivan uusiin ulottuvuuksiin kuten vauhtiin :D
Kiitos Sohvi, ja samoin! Minulla fiilis nousi jo sivuaineopintojen valmistumisesta, saa nähdä mikä on olotila sitten, kun historian hommatkin ovat kasassa.