Viime syksynä haastoin pohdiskelemaan tapoja lisätä poikien lukuintoa. Tutkimuksissa on todettu, että lukutaidon ero tyttöjen ja poikien välillä Suomessa on suuri ja kasvaa. Lukutaidolla on yhteys siihen, kuinka ihminen pärjää elämässään. Heikolla tai olemattomalla luku- ja kirjoitustaidolla varustettu kansalainen ei ole vahvoilla, vaan syrjäytymisriski kasvaa.
Lukemista on monenlaista, enkä itse kaipaile tilannetta, jossa pojat lukisivat polvihousut prässättynä klassikkoromaaneja kartanon pihalla omenapuun kukkiessa merimieslakkien yllä. Sen sijaan peruskoulussa töissä olevana ihmisenä ja huolirypyn otsaani saaneena kansalaisena olen kauhuissani siitä, että peruskoulusta lähtee vuosittain maailmalle oppivelvollisuuden suorittaneita nuoria, jotka hädin tuskin kykenevät lukemaan mitään pidempää yhtenäistä tekstiä saati tuottamaan sellaista itse. Maailma vain nyt on sellainen, että tekstien kanssa joutuu tekemisiin, jos aikoo jotakuinkin säädyllistä ja kokonaisvaltaista elämää elää.
Muun muassa tästä syystä innostuin viime syksynä haasteeni kasaamaan.
Nyt haasteaika on muodollisesti päättynyt, mutta toki sen teemojen parissa soisi itse kunkin jatkavan seikkailujaan, vaikkapa sitten tukemalla tuntemiensa poikien lukuharrastusta, kannustamalla erilaisten lukemisten pariin ja olemalla itse lukemisen esikuvana. Tai ihan millä tavalla haluaa.
Haasteeseen osallistuttiin mukavasti, ja erityisen ilahtunut olin kahden lukevan pojan Jokken ja hdcaniksen varsin kriittisistäkin bloggauksista. Kiitos niistä! (Ja kaikille muillekin kiitos, tietenkin.)
Huomaan, että poikia voisi saada lukemaan monentyyppisiä kirjoja ja tarinoita. Lisäksi esimerkiksi pelit liittyvät olennaisesti tarinoihin ja tarinallisuuteen. Haastevastauksissa innostuttiin (tai kritisoitiin) muun muassa sarjakuvista, seikkailusta, toiminnasta, klassikoista, novelleista ja fantasiasta.
Itse luin seuraavat viisi kirjaa, joita voisin suositella pojille luettavaksi:
Mininovelleja pitkien tekstien torjuntaan – Kari Levola: Suorin mutka ikinä
Raapaleita herättämään lukuintoa spefiin ja scifiin – Shimo Suntila: Sata kummaa kertomusta
Monipuolisia tekstejä alkoholista – Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja
Nuoren pojan pelimaailma – Aleksi Delikouras: Nörtti – New game
Helppolukuinen ja hauska – Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja
Tässä koottuna tietooni tulleita haasteeseen osallistujien (kooste)bloggauksia. Niistä löytyy lisää linkkejä ja vinkkejä aiheeseen:
Jokken kirjanurkka (Pelastakaa pojat lukemaan!)
Oksan hyllyltä (12 kirjavinkkiä)
Ja kaikkea muuta (Mitä pojat lukevat vai lukevatko ollenkaan?)
Anna minun lukea enemmän (Kirjavinkkinä Ready Player One)
Luettua elämää (Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan?)
Kirjamatkat (Nikke kesälomalla)
Kirjavuori (Mikä poikakirjallisuudessa mättää?)
Kirjasähkökäyrä (Vinkkejä pienille pojille, ala-asteikäisille pojille ja vähän isommille pojille)
Hyönteisdokumentti (Kriittisiä huomioita pohdittavaksi)
Luetaanko tämä? (Opettajanäkökulmaa lukutaitoon)
Mitä opin? Vinkkejä voi jakaa maailman sivu, mutta kuinka pojat ne löytävät? Iso rooli on vanhemmilla, muilla lähiaikuisilla, vertaisryhmällä ja opettajilla. Pakottaa ei kuitenkaan voi, se on selvä. Esimerkin näyttäminen, tottumuksen ja tavan synnyttäminen, lukemisen tekeminen osaksi arkea – niillä pääsee jo pitkälle.
Lukuiloa kesään pojille ja kaikille muillekin!
Kiitos tästä hyvästä haasteesta, Suketus! Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, ja oikeasti melkoinen huolenaihe koulumaailmassa - ja pitäisi olla työelämässäkin. Kasvavan pojan kanssa yritän pysyä ajan tasalla hänelle sopivista kirjoista. Töissä joudun painimaan saman ongelman kanssa teini-ikäisten kanssa. On aika turhauttavaa nähdä päivittäin huonon lukutaidon vaikutus koulumenestykseen. Kun sitten ehdottaa ja suosittelee painokkaasti ja jokaisen mahdollisen tilaisuuden tullen lukuharrastusta, se lähinnä naurattaa poikaoppilaita. Pakottaahan ei voi, joten täytyy kauniisti yrittää etsiä hyviä kirjoja ja toivoa, että edes jokin kirja joskus osuu kohteeseen. Kaikki työ lukutaidon eteen on tarpeellista!
VastaaPoistaKiva kun osallistuit, Elina, ja ennen kaikkea kumarrus siitä, että jaksat työssäsi tehdä hartiavoimin hommia asian eteen. On muuten jännä, miten jotkut nuoret suhtautuvat ihan mihin tahansa vaivannäköä vaativaan asiaan todella ylimielisesti tai naureskellen. Ikään kuin se ei koskaan koskisi heitä millään tavalla. En ymmärrä, mistä se johtuu. Ja miten sellaisella asenteella pärjää sitten, kun peruskoulun ovet sulkeutuvat.
PoistaHieno haaste. Toivottavasti pojat lukevat ja mistä olen huolestunut todellinen lukutaito ei taantuisi.
VastaaPoistaKirjamatkojen Nikkeä kesälomalla suosittelen, siinä on hauskoja lomajuttuja, ja alkuun on tyttöjäkin mukana.
Kiitos kun osallistuit, Jokke. Lukutaidon taantumisen estämiseksi täytyy koettaa keksiä keinoja. Täytyypä ottaa Nikke luettavaksi, se onkin minulle vielä tuntematon kirja(sarja?).
PoistaPientä ritiikkiä. Tarkoitettu luettavaksi huumorilla.
VastaaPoistaNykypäivänä lukutaito on laajempi asia kuin kirjojen lukeminen. Netti on päivän sana. Miksi lukisit koko raamatun, kun voit lukea netistä hailaitsit ja asiantuntevat kommentit? Wikipedia on toinen päivän sana ainakin minulle.
Pieni lainaus: "Lukutaidolla on yhteys siihen, kuinka ihminen pärjää elämässään." Tilastolliset yhteydet ovat luku sinänsä. Elämässä pärjääminen on laaja-alainen aihe, josta joku voisi kirjoittaa vaikka kirjan, eri asia on jaksaisiko hän lukea sitä itsekään. Korkeampaan koulutukseen päästäkseen kyllä lukeminen lienee välttämätöntä. Onko syrjäytyminen sama asia kuin se ettei pärjää elämässä? Millaiset ihmiset syrjäytyvät? Mitä elämä ylipäänsä on jne.
Hmm. Yritin kyllä tuoda ilmi yllä (ja aiemminkin), etten pidä lukemista vain kirjojen lukemisena, enkä ole huolissani pelkästään siitä, että juuri kirjojen lukeminen vähenee. Toki siitäkin, mutta ihan minkä tahansa tekstien kanssa olen havainnut samaa ilmiötä töiden kautta ja antanut itseni ymmärtää, että sitäkin on tutkittu. Jos ei kykene keskittymään mihinkään pitempään, yhtenäiseen tekstiin ja ymmärtämään lukemaansa, tulee kohdanneeksi melko suuria haasteita. Wikipedia-artikkelitkin ovat parhaimmillaan jo melkoisia tekstiteoksia – ja ilman muuta hyvää lukemista, jos arvottaminen sallitaan – mutta voivat olla joillekin aivan liian haastavia, kun tekstin rakennetta ja syy-seuraus-suhteita on vaikeaa tai mahdotonta hahmottaa.
PoistaTotta kai elämässä pärjääminen on laaja aihe. Valitettavasti vain itse joudun näkemään arjessa juuri sitä, kun ei ole koskaan opittu ottamaan vastuuta juuri minkäänlaisesta pitkäjänteisestä työskentelystä tai kyetä sietämään vaivannäköä elämässä, ja tuloksena on pahimmillaan vitosrivi päättötodistuksessa ja sossun luukulle loppuelämäksi, jos nyt tällainen kärjistys sallitaan. Ja siinä menee minusta niin paljon hukkaan aivan turhaan, että sitä on vaikeaa niellä. (Ja ei, tuo ei totisesti johdu vain siitä, ettei ihminen harrasta kirjojen lukemista, mutta isossa kokonaisuudessa joka palasella on oma roolinsa.)
Se, ettei pärjää elämässä jollakin satunnaisella mittarilla, jonka yleensä määrittelee joku muu kuin henkilö itse, ei mielestäni vielä tee kenestäkään syrjäytynyttä. Ihminen voi elää hyvää elämää, vaikka ei saavuttaisi jotain absurdeja standardeja, jos ne eivät hänelle itselleen ole tärkeitä. Mutta näkisin silti, että säällisellä lukutaidolla voidaan tehdä paljon: se on taito, joka ihmisellä täytyy peruskoulun päättyessä olla, jotta peruskoulu on tehnyt tehtävänsä ja auttanut tiellä kohti yhteiskunnan jäseneksi tulemista. On sitten oma valinta, miten sitä taitoa käyttää elämässään, mutta jos taitoa ei ole, valintaa ei voi tehdä.
Diippiä tavaraa lauantai-iltapäivään. ;)
Hieno vastaus!
PoistaTänään kuuntelin ruohoa leikatessa radiosta ohjelmaa, jossa saksalainen maahanmuuttoa tutkinut mies pohdiskeli maahanmuuttajien sijoittumista työelämään Euroopassa. Hän totesi, ettei somalialainen lakimies koulutuksellaan helposti löydä työtä Euroopassa, sillä hän ei tunne eurooppalaista lainsäädäntöä (ellei ole koulutettu Euroopassa tai muuten tämän maanosan lainsäädäntöön perehtynyt). Sen sijaan kädentaitoja osaavista työntekijöistä on Saksassakin paikoin puutetta. Lyhyellä koulutuksella sen alan työntekijä sijoittuisi Saksan työmarkkinoille helposti. Näin sanottiin siis radiossa.
Lukemisen arvo työmarkkinoilla saattaa myös alentua tiedonvälityksen, automaation ja vaikkapa laaja-alaisen standardoinnin myötä. Sitä paitsi jos kaikki olisivat tohtoreita, pitäisi tohtoreitten tehdä nekin kädentaitoa vaativat työt?
Sivukommentti
PoistaMinusta koultuksen tehtävä on huolehtia perustaitojen opettamisesta. Koska nykymaailma on formaalien asioiden ja monesti abstraktioiden käsittelemistä on lukutaidosta hyötyä. Minusta perustaitoihin kuuluu varsin pitkälle viety matematiikka, koska siinä ajattelu kehittyä.
Lukutaito Suomen tapaiselle maalle, jossa monet yksinkertaiset teollisuustyöt ovat siirtyneet "halvempiin maihin", on ykkösasia.
Minusta kuka tahansa sukupuolesta ja muista ominaisuuksistaan riippumatta pärjää missä vain.
Ymmärtääkseni kotoutumiseen vaikuttaa paljon lukutaito, ja sitä myötä kielitaito, joten minusta Suketuksen haaste on hyvinkin paikallaan.
Vaikea uskoa, että tasa-arvoiseen ja perusoikeuksia kunnioittavaa demokraattista yhteiskuntaa pystytään parantamaan ja ylläpitämään ilman korkeaa koulutusta ja sivistystä. Kaiken sivistyksen lähtökohta on lukutaito.
**
Suketuksella oli muuten alkuperäisen bloggauksen kommenttivastauksessa Fifan valtapeli, joka nyt on saanut aivan uusia muotoja.
Kiitos haasteesta ja mainioita postauksia aiheesta on tehty monessa suunnassa, lueskelin niitä kiinnostuneena.
VastaaPoistaYlempään keskusteluun tosiaan se että vaikka kirjat itsessään olisikaan niin tärkeä juttu niin yhteiskunnassamme on yhä niin paljon tekstejä wikipedia-artikkeleista viranomaisten kirjeviestintään että jos lukutaito itsessään on hataralla pohjalla niin se on ongelma: ihan käsityöläisaloillakin sekalaisten tekstien lukeminen ja ehkä myös kirjoittaminen on tarpeen. Ja sen verran monella alalla kirjallista viestintää harrastetaan sen verran että olisi kiva kun siihen olisi pohjaa (kuten että viestivät viranomaiset osaisivat kirjoittaa ymmärrettäviä ja selkeitä tekstejä meille muille luettaviksi).
Minä yritän koulussa saada (turhaan) oppilaita ymmärtämään kirjan lukemisen tärkeyttä vertaamalla tilannetta urheiluun. Hyvin harvat kyseenalaistavat sen, että urheilijan pitää harjoitella sellaisiakin harjoitteita, jotka eivät välittömästi liity kilpailulajiin. Jalkapalloilija nostelee puntteja, vaikken ikinä ole pelikentällä nähnyt kenenkään pelaavan punttien kanssa jne. Aerobiccaajan pitää harjoitella myös kestävyyskuntoa, vaikka oma esitys kestää pari minuuttia jne.
VastaaPoistaLukunopeus paranee vain lukemalla. Tekstin ymmärtäminen myös vaatisi paljon erilaisia harjoitteita. Minulla on ollut käytössä vuosikaudet muutama novelli, joita luetan vuosittain. Opettajaurani alkuaikoina luokissa oli aina pari oppilasta, jotka eivät löytäneet tarinan jujua. Nykyisin luokissa on pari oppilasta, jotka löytävät tarinan jujun.
Lukutaidon merkityksestä voi ainakin käsityöläisalojen osalta sanoa, että useimmat joutuvat olemaan yrittäjiä ja sivusta yrityksen perustamista seuranneena voin todeta, että joko on syytä osata itse lukea tai sitten pitää olla todella rikas alkuaan, että voi palkata jonkun selvittämään kaikki kiemurat.
Tuo on kyllä aivan järisyttävä muutos, että aiemmin vain muutama ei ole ymmärtänyt, ja nykyisin vain muutama ymmärtää. Huh! Minusta on erikoista, että tarinallisuus on lapsilta/nuorilta hukassa: maailma, netti, pelit, leffat, kaikki on pullollaan tarinoita ja juonia, ja niille "altistuu" vähemmälläkin yrittämisellä – miten se ei siirry ("perinteiseen") lukemiseen ja kouluosaamiseen? En suostu hyväksymään selitykseksi sitä, että vika olisi koulussa. Ei todellakaan ole.
PoistaTärkeä kommentti! Liian lyhytnäköisessä hyötyajattelussa unohdetaan helposti, että suurin hyöty voi ollakin niistä asioista, joita ei tehdä hyödyn vuoksi. Aivot tarvitsevat monipuolista harjoitusta ihan mihin tahansa tarkoitukseen.
PoistaJatkan vielä: olen nyt kahlannut nuo vinkkisi ja vaipunut epätoivoon. Niistä pojista, jotka pystyisivät lukemaan vinkkien kirjoja, ei tarvitse olla huolissaan. He osaavat lukea. Vinkkilistat ovat selvästi ihmisten tekemiä, jotka itse lukevat ja osaavat lukea. Eivätkä tiedä, miten heikosti jotkut osaavat lukea. Ymmärrän, että suurella ystävällisyydellä nämä on tehty, mutta niiiiiin epätodellisia. Tulisitte kuuntelemaan, millaisia kommentteja tulisi, kun heikolle lukijalle antaisi käteen jonkun Kärpästen herran! Noin paljon sivuja! Noin pientä tekstiä! Ei ikinä! Tai sitten lapsiparka mykistyisi ihan täysin.
VastaaPoistaEipä silti, että sellaisia kirjoja edes yrittäisin. Nämä vihjeet aiheuttavat opettajassa samanlaisen tunteen kuin syvämasennuspotilaassa "Ota nyt itseäsi niskasta ja ryhdistäydy"-ohjeet.
Huomauttaisin että haasteen ideana lienee kartoittaa kirjoja monentasoisille lukijoille, eikä vain kaikkein heikoimmille: niiden jotka lukevat jo paljon ja niiden joille lyhytkin novelli on tuskaa väliin sijoittunee ihan kohtalaisesti väkeä ja nämä haasteviestit keskittyvät lähinnä tälle alueelle (kaikkein heikoimmista kai pitää sitten toivoa että saavat sitten vaikutteita ja innostusta kavereilta jotka lukevat vähän enemmän).
PoistaKomppaan edellistä.
PoistaJa hieman toista näkökulmaa:
Lukion suorittaa nykyisin noin joka toinen ikäluokasta, ylioppilaita on liki 30 000 (kevät ja syksy). Minusta voidaan väittää, että ylioppilaaksi ei voi kirjoittaa, jos ei osaa lukea. Koska myös miespuolisia ylioppilaita on, voidaan siis päätellä, että pojat osaavat kyllä lukea ja useimmat varsin hyvin.
Lukiovertailutuloksista esim. täällä
http://deekoo-javiel.blogspot.fi/2015/05/lukioranking-2015-luostarivuori-turun.html
voi päätellä, että voi olla sellainen kehitys käynnissä, että lukiot, joissa tulee hyviä tuloksia, saavuttaa yhä parempia tuloksia. Se ei johdu opetuksesta vaan hakeutumisesta, joka tapauksessa on koko ajan sellaisia opiskelijoita, jotka ovat yhä parempia. Tänä vuonna kirjoitti ylioppilaaksi alaikäinen, jolla oli tukku laudatureja ja vielä isompi tukku kirjoitettuja aineita. En valitettavasti suostu uskomaan, että universaalisti lukutaito kaikilla olisi pudonnut.
Muistan hyvin oman nuoruuden kansakoulun, oppikoulun, rippikoulun, lukion ja armeija-ajan. Kaikkien kaikki taidot eivät olleet joka aineessa samanlaiset, mutta siitä ei tehty näin SUURTA NUMEROA. Oppikoulussa jäi luokalleen (ja kansakoulussakin), mutta kaikki kävivät sitten edes kansalaiskoulun, ja pääsivät työn syrjään kiinni.
Itse toivon parempaa asennetta ratkaista ongelmia, niitäkin on. Esimerkiksi lukihäiriö on kasvava ilmiö, joko diagnostiikan vuoksi tai sen takia, että se on oikeasti noussut. Erään väitöskirjan mukaan selvisi täysin luonnollinen asia eli lukunopeuteen ja taitoon ym auttaa eniten se, että luetaan enemmän. Romaanin ja novellinkin lukeminen on alkuun hankalaa, mutta helpottuu varmasti esim. yllä olevin harjoittein. Urheilussakin esim seiväshypyssä hypätään ensin pienistä korkeuksista eikä heti yritetä kuudesta metristä,
Anonyymille: Tämän haasteen tarkoituksena ei ollut löytää viisasten kiveä tähän lukemattomuusongelmaan, vaan lähinnä havahduttaa pohtimaan ja tarkkailemaan sitä ilmiönä ja tutustumaan ehkä itsekin laajemmin kirjoihin, joistä voisi olla iloa monentasoisille lukijoille. Kaikkein heikoimmat eivät siis olleet "kohderyhmänä", vaan mahdollisimman laajasti ymmärretty ajatus innostavasta lukemisesta. Harmi, jos se ei avaus- ja koontipostauksestani käynyt ilmi, olisi pitänyt ilmaista asia selvemmin.
PoistaDeekoo: Minäkään en usko, että lukutaito olisi universaalisti kaikilla pudonnut, mutta Suomessa sukupuolten väliset erot ovat tilastollisesti jo merkittäviä, ja se on huolestuttavaa. Minusta sellaisesta voi tehdä suuren numeron, vaikkei minulla siihen olekaan mitään ratkaisun avainta käsissäni. Nykyisin kun on astetta hankalampaa päästä työn syrjään kiinni ilman melko vaativiakin opintoja taustalla. (Se, onko tämä tilanne hyvä, on ihan oman, ison keskustelun arvoinen juttu.)
Ihan mutupohjalta arvelen, että kehittynyt diagnostiikka ja yleinen kiinnostus aiheeseen on varmastikin vaikuttanut lisääntyvään määrään lukivaikeusdiagnooseja. Ja hyvähän se on, että sellainen piirre selviää – sen kanssa oppii elämään, kun hyväksyy tilanteen ja itsensä sellaisena kuin on, ja jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Lukivaikeus ei estä lukuharrastusta saati -taitoa.
Harjoittelua tosiaan vaaditaan, niin urheilussa kuin lukemisessakin. Taisin tuolla ylempänä mainita huomaamastani ilmiöstä, jossa pitkäjänteinen työskentely ja vaivannäön sietäminen on aivan hakoteillä. Olen vielä aika nuori, joten en voi omalla kokemuksella verrata, miten tilanne on muuttunut, mutta uskallan arvella, että nykyajan nopeus ja hektisyys vaikuttaa osaltaan väistämättä siihen, opitaanko (ja halutaanko oppia!) tekemään pitkäaikaisesti ja sitkeästi töitä jonkin tavoitteen saavuttamiseksi, vai onko sellainen keskittyminen mahdotonta.
Olemme tästä työnteosta yhtä mieltä. Nykyisin vaan halutaan päästää kaikki helpolla jatkoon ....
PoistaLueskelin tämän haastekoontisi läpi, kun tänään Ylen uutisten nettisivuilla puhuttiin poikien lukemisesta.
VastaaPoistaOikeastaan on kaksi eri asiaa, lukevatko pojat koulussa ja lukevatko pojat ylipäänsä. Myös on kaksi eri asiaa tuottavatko pojat yläasteikäisinä asiakirjatekstiä ja pystyvätkö he siihen nuorina aikuisina.
Uskon, että poikien kiinnostus lukemiseen voi olla heikkoa sen vuoksi, että muut asiat yläasteiässä vievät heidän resurssejaan. Pojat ovat siinä iässä ehkä niin ylivirittyneitä, ettei keskittynyt lukeminen tunnu heistä hyvältä ajatukselta.
Sitten tulee vielä mieleen sekin, että ehkä Suomi on viime vuosikymmeninä muuttunut niin naismaiseksi, että pojat ja miehet vierastavat sitä. Kukaties monenlainen moraalinen pidättyväisyys ja sisäsiisteys tekevät nyky-Suomesta lässyttävien nynnyjen yhteiskunnan? Ehkäpä se ilmenee myös kirjallisuudessa? Ehkä nykyinen kirjallisuus ei kerro niistä tunteista, joita pojat tuntevat, siitä maailmasta, jossa pojat elävät? Ehkä ne tarinat ovat joutuneet siirtymään pelimaailmaan? Siellä on tarjolla räiskintää ja rymistelyä niitten maailmassa eläville pojille.
Hienoa että lukemisesta kirjoitetaan ja siihen haastetaan! Tähän vielä itse lapset mukaan niin sitä tehokkaampaa :)! Missasin tämän haasteen tyystin, mutta onneksi löysin tänne lopulta!
VastaaPoista