Perheoikeuteen erikoistunut tuomari Fiona Maye ratkoo päivittäin työssään kinkkisiä ongelmia. Hän kohtaa raadollisia avioeroja, surullisia huoltajuuskiistoja, ahneutta, välinpitämättömyyttä, lasten hyvinvoinnin laiminlyöntiä ja toki myös kiintymystä. Kaikesta tästä hänen on kulloinkin pystyttävä tekemään lapsen hyvinvointia tukeva, kohtuullinen päätös ja annettava tuomionsa.
Siinä missä 60 ikävuotta saavuttanut Fiona on työssään rautainen ammattilainen, kotona on hiertymää senkin edestä. Eräänä iltana Fionan puoliso, muinaishistorian professori Jack, ilmoittaa haluavansa aloittaa suhteen nuorempaan naiseen. Lapsettomaksi jäänyt pariskunta on elänyt yhdessä pitkään vakavaraista, tyydyttävää elämää. Mutta nyt jotain on pielessä.
Jackin ilmoituksen jälkeen Fiona kohtaa töissä vaikean tapauksen. Vain piirua vaille 18-vuotias jehovantodistajapoika Adam sairastaa kuolettavaa leukemiaa, johon ainoa hoitokeino on verensiirto – josta sekä Adam itse että hänen vanhempansa uskonsa vuoksi ehdottomasti kieltäytyvät. Fionan on punnittava tarkkaan, mikä on lapsen oikeus ja missä menee uskon, aikuisuuden ja päätösvallan raja.
Ian McEwan on jälleen rakentanut tiiviin, jännitteisen tarinan, joka pitää koukussaan alusta loppuun. McEwan on yksityiskohtien ja merkityksellisten hetkien mestari: hänen tarinoissaan kaikella on väliä. Fiona on upea henkilöhahmo, ja niin on myös Adam.
Kirjan tunnelmaksi jää jostain syystä eräänlainen hämäryys ja Iso-Britannian syksy. Fiona ja Jack oleilevat hämärässä kodissaan (ylellisessä, toki), vain pienten valonlähteiden äärellä. Työssään Fiona on kirkkaiden valojen kohteena, mutta silti on kuin sumuvaippa valuisi kaiken yllä. Tunnelma on yhtä aikaa jotenkin hyytävä ja kutkuttava. Fiona on väistämättä eräänlaisessa käännekohdassa, niin kuin suurin osa hänen työssään kohtaamista ihmisistäkin on.
McEwan tarttuu isoihin teemoihin, mutta ei lähde sivupoluille niiden kanssa. Tämä romaani on hioutunut juuri tällaiseksi, ja se on tällaisena hieno lukukokemus. Se on tarkka, huolellinen ja kuitenkin se hengittää, kulkee omaa tietään ja ottaa lukijan mukaansa hetkiin, joissa kaikki olennainen tapahtuu – sattumalta vai tarkoituksella, se jää tulkittavaksi.
Ian McEwan: Lapsen oikeus
Suomentaja: Juhani Lindholm
Kansi: Corbis
Otava 2015
217 s.
The Children Act (2014)
Kirjastosta.
_____
Muiden mietteitä: Leena Lumi, Ullan Luetut kirjat, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Mari A:n kirjablogi, Kuuttaren lukupäiväkirja, Reader, why did I marry him?, Nannan kirjakimara, Luettua, Lukutuulia
Kirjankansibingosta ruksaan kohdan Monta henkilöä.
Vaikuttaa hyvältä teokselta, jossa ajattelemisen aihetta löytyy.
VastaaPoistaKyllä, ja on kiinnostavaa vertailla suomalaista ja brittiläistä oikeutta, vaikken kumpaakaan tietenkään ammattitasolla tunne.
PoistaVitsi kun osaat kirjotaa sillen että saat innostumaan kirjasta. Mielenkiinto heräsi heti!! Varmasti vaikuttava lukukokemus
VastaaPoistaKiitos Vilma! Kokeile McEwania, moni on sille tielle jäänyt. ;)
PoistaOn se ihan noinkin kun kirjoitat. :) Omalla kohdalla teoksen jälkimaku on jäänyt jotenkin heikoksi, jota pidän pienenä ihmeenä, koska oikeussalijutut kyllä kiinnostaa ja tässä oli paljon eettisiä kimurantteja kysymyksiä. *
VastaaPoistaEhkä tämän ja minun välissä on tuo mainitsemasi sumuvaippa. :)
Kiitos linkityksestä.
Minulle pukkasi kauhea himo lukea lisää McEwania (niitä lukemattomia teoksia), mutta en tiedä, uskallanko. Tästä kun tykkäsin paljon, mutta paria edellistä, Makeannälkää ja Poltetta on taidettu hieman kritisoida... mutta eihän se auta kuin kokeila.
Poista