Natalja Kljutšarjova: Kolmannessa luokassa
Suomentaja: Arto Konttinen
Like 2010
204 s.
Rossija: obštši vagon (2008)
Kirjastosta.
Nuori Nikita on rakkaudessa pettynyt, voimakkaasti empatiaa kokeva unelmoija, joka lähtee tyttöystävänsä menettämisen jälkeen matkalle halki suuren Venäjän maan. Hän tekee vaelluksensa junalla, junan kolmannessa luokassa, jossa venäläinen maailma ja todellisuus aukeaa kelle tahansa uudella tavalla. Vastaan tulee paljon, eikä kaikkea voi ratkaista, vaikka kuinka haluaisi.
Kolmannessa luokassa on eräänlainen episodiromaani. Sen aikana kuljetaan näennäisesti halki Venäjän, mutta tarina ei ole yhtenäinen tai kronologinen, vaan se hyppelehtii ajassa ja Nikitan elämänvaiheissa siinä missä eri puolilla suurta naapurimaatamme. Ihmiset ja kohtalot, joihin Nikita junassa törmää, eivät jätä rauhaan sen enempää päähenkilöä kuin lukijaakaan. Pienten syrjäkylien hiljalleen kuolevat yhteisöt, supistuva teollisuus ja katoavat elinkeinot, käsistä häviävä ja lähtökohtaisesti tavoittamaton hyvinvointi, yksinäisyys ja epäoikeudenmukaisuus – ei ole ihme, että tällaisen lasti niskaansa saadessaan Nikitallakin on tapana toisinaan menettää tajuntansa.
Kirja käsittelee isoja teemoja ja on pohjavireeltään varsin kriittinen, mutta erityisen synkkä se ei kuitenkaan ole, vaan niin Nikitassa kuin muissa kuvatuissa ihmisissä ja tapahtumissa on aina myös valoisa puolensa. Tarkoituksena lienee kuvata ilmiöiden monitulkintaisuutta ja sitä, ettei kuviteltua yhtenäistä Venäjää, venäläistä kansaa tai kulttuuria ole olemassakaan.
En pitänyt kirjasta erityisen paljon. Se on tyyliltään liian poukkoileva makuuni ja siinä on liian vähän punaista lankaa, joka olisi pitänyt kiinnostukseni yllä. Nikita jää kaukaiseksi ja suhteellisen yhdentekeväksi henkilöhahmoksi, eikä hänen sydänsurujensa vatvominen herättänyt minussa juurikaan sympatian tunteita.
Enemmän kiinnostuin kirjan kuvaamasta rosoisesta ja tavoittamattomasta, abstraktimmasta Venäjästä. En tunne itänaapuria kovinkaan hyvin, ja suhtaudun siihen pelonsekaisella kunnioituksella ja uteliaisuudella, välillä myös epäluulolla – etenkin mitä tulee venäläiseen sisä- ja ulkopolitiikkaan. Siinä mielessä Kolmannessa luokassa on kiinnostava katsaus tämän päivän Venäjään ja muistutus siitä, ettei uutisten (sen enempää "länsimedian" kuin Venäjän valtion tarjoaman virallisen tai epävirallisen viestinnän) tarjoama kuva ole ainoa olemassa tai kuviteltavissa oleva totuus tuosta suuresta maasta.
Tutustumisretket Venäjälle jatkukoon.
___
Kolmannessa luokassa ovat lukeneet myös Marissa, joka jäi innolla odottamaan kirjailijan seuraavia suomennoksia sekä Mari A., joka ei aivan saanut kiinni kirjasta.
Osallistun kirjalla haasteeseen Venäjää valloittamaan (Venäläiset naiskirjailijat).
Mulla on jotenkin vaikea lukea venäläistä kirjallisuutta, en tiedä, mistä se johtuu. Pitäiskin tutustua nyt haasten myötä uusiin venäläisiin kirjailijoihin, niin saisi erilaista kuvaa.
VastaaPoistaItänaapurissa en ole käynyt pitkään aikaan, mutta rakastan Pietarin ja sen lähiseudun vanhoja taloja, ja noh, palatseja ♥. Ja venäläiset ihmiset ovat niin sympaattisia (keitä olen elämässäni tavannut).
Kieltämättä niissä ehkä on jokin semmoinen viba, joka saa lukijan erityisen herkäksi tms. Minullakin on vaikeuksia venäläisen kirjallisuuden kanssa: pidän sitä ehkä lähtökohtaisesti vaikeampana ja taiteellisempana kuin se ehkä onkaan. Mutta lisää vaan.
PoistaMinustakin olisi taas ihanaa mennä käymään Venäjällä, edellinen reissuni meni niin pahasti pieleen (olin sairaana koko matkan ja moni muukin tekijä meni ohi maalin) että olisi revanssin aika!
Mulle tämä kirja oli vähän kahtalainen kokemus. Toisaalta pidin siitä, erityisesti sen luomasta tunnelmasta, mutta toisaalta minuakin häiritsi aika ajoin se punaisen langan puuttuminen.
VastaaPoistaKiva kun kuitenkin jatkat valloituksia aiheen tiimoilta, vaikkei tämä niin iskenytkään.
Minä en ihan päässyt kiinni siihen tunnelmaan, mutta aistin, että sellainen olisi ollut löydettävissä.
PoistaTottahan toki jatkan, tämä on ihan tietoinen lukumaunlaajennusprojekti. ;)