Täytin perjantaina 25. Uusi ikä tuntuu mukavan pyöreältä, vähän niin kuin minä itsekin. Neljännesvuosisata, se on aika paljon se. Äiti muisteli tapansa mukaan tuskaista synnytystä, minä vain hymähtelin ja klikkailin auki naamakirjaan tulleita onnentoivotuksia. Luulisin, että alan pikkuhiljaa olla aikuinen. Nyt kai saisin adoptoidakin! Viimeisten neljän päivän aikainen juhlinta sen sijaan ei ole ollut erityisen aikuista, torstaina juhlittiin Tampereen ystävien kanssa syöden, juoden ja tanssien, eilen oli kekkerit kotikotikaupungissa kolmen maaliskuun alun sankarin yhteisvoimin. Hauskaa oli, mutta minä väsähdin aivan täysin jo puolenyön aikaan. Onneksi tiedän jo saavani tehdä mitä haluan, joten lähdimme V:n kanssa hänen vanhemmilleen nukkumaan. Aamulla olikin ihastuttavaa noukkia jäätyneitä tupakantumppeja bilepaikan pihamaalta ja peitellä edes näön vuoksi kusivanoja pihan kinoksissa.
Mieleni muuttui taas apeaksi. Olen niin maan kyllästynyt mummin papereiden setvintään ja kaikkeen mahdolliseen paskaan. Ensi lauantaina menemme Lahteen tyhjentämään mummin asunnon toivottavasti kokonaan, ja sunnuntaina on jo ensimmäinen asuntonäyttö. Tätäkin saatan muutamaan otteeseen vielä itkeskellä. Ei mummoloita kuulu myydä.
Tenttejä ja seminaaristressiä puskee ovista ja ikkunoista. Alkava viikko on perioditauko, mutta minulla on töitä ja muuta ohjelmaa. Jotain on kuitenkin saatava aikaan. Olen päättänyt hakea HuKin paperit pois kuleksimasta, kunhan saan kasvatustieteen perusopinnot valmiiksi. Luultavasti siis noin kuukauden kuluttua. Melko mukavaa, etten sanoisi. Joskin vielä muutama stressihetki on odotettavissa ennen sitä.
V lähtee aamulla kolmen kuukauden reissuun. Minulla on jo nyt ikävä. Älä mee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!