Huoh. En ole eläissäni lukenut yhtä vaikeaa tenttikirjaa. Aivot tuntuvat sulavan korvista ulos yrittäessäni ymmärtää lausehirviöitä, kuten "Kant joutui olettamaan, ettei aksiomaattisella avaruuden geometrialla ole loogista perustaa, vaan euklidisen geometrian aksioomat noudattavat tiettyjä ajallis-avaruudelliselle havainnolle tyypillisiä ei-loogisia rakenteita..." Öh, oke. Sama vika Rahikaisella, voi Kant parkaa. Melkein samalle tasolle pääsin männäviikolla tankatessani jotain kasvatustieteen tenttitutkimusta, jonka tutkimusmetodi oli kvantitatiivinen. Mä olen niin sinut noiden tilastollisten menetelmien kanssa, ettei tosikaan! Tällä kertaa epätoivo tosin on aitoa, koska tiedän, että tästä kirjasta pitäisi kai jotain ihan tosissaan tajutakin, postmoderni fragmentoitunut yhteiskunta ei tällä kertaa kelpaa. Voi luoja. Ja tämä on sentään perusopintojen kirjatentti. (Ei ihme, ettei meikästä tule filosoofia.)
Muussa mielessä opinnot maistuvat, olen parin päivän sisällä alkanut tavoittaa jotain olennaista tutkimuksen tekemisestä ja lähinnä omien argumenttieni pätevyydestä. Jännä tunne, jonka toivon kestävän siihen saakka, kun saan jättää aikanaan graduni tarkistukseen. Milloin se lieneekään. Lähivuosina. Onhan tässä jo ikääkin (lähinnä opiskeluun käytettyjen vuosien määrässä laskettuna) siihen malliin, että pitäisi pikkuhiljaa punkea pihalle yhteiskunnan varoilla pyöritetyn laitoksen uumenista ja ruveta kunnialliseksi veronmaksajaksi. Toistaiseksihan en sitä valtiovallan silmissä ole, vaikka töissä käynkin. Kaikkeahan ei saisi ottaa kerralla - siis sekä tulonsiirtoja että palkka-ansioita - joten olen vain itsekäs pullamössölapsi, joka ei suostu putken vietäväksi ja nousujohteiseen (ennalta määritettyyn) elämänuraan. Nyyh. Melkein harmittaa. Varmaan yhtä paljon kuin Kantia.
Jos vielä kupillinen kahvia ennen uutta erää metafysiikan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!