Selviydyin tentistä helpolla: en mennyt sinne lainkaan. Kyse ei ollut ainoastaan pelkuruudesta ja laiskuudesta, vaan myös siitä, että sain kutsun töihin, johon vastasin innolla. En taida olla tarpeeksi fiksu metafysiikalle, mutta ei se haittaa.

Pitäisi kirjoittaa monia tekstejä. Yhden sain juuri valmiiksi, maailmojasyleilevän kehityspsykologian esseen, jota varten luin aivan kipeetä kamaa sisältäneen kerubikirjan ja selailin toista, vähän asiallisempaa, sen verran, että saatoin poimia sieltä muutamia termejä ja sitaatteja osoittaakseni, että kirja on sentään haettu kirjastosta kotiin. Toinen pitäisi vielä vääntää kasaan (kirjasta, jota en ole hakenut kirjastosta kotiin), samoin eräs hyvinkin vapaamuotoisempi teksti, seminaariesitelmä, you name it. Huoh. Olen huomannut, viimeistään nyt, ettei minusta ole toimittajaksi. En saa soitettua kustantamoon ja kysyttyä kirjailijan yhteystietoja. Hankalaahan se onkin. Huoh jälleen.

Asuntoni lainehtii kirpparikamoja ja muutakin tavaraa. Aiemminkin olen pohtinut, vaikuttaako ulkoinen kaaos sisäiseen olotilaan. Luulen, että vaikuttaa. Kotona on rauhaton olo, lähinnä tekee mieli nukkua ja lähteä taas pois. Vaikka sillähän ei asioita saa valmiiksi. Toisaalta - eipä saa näemmä muutenkaan. Jos nyt vappuun saakka puristaisi, kuukausi enää. Yritä edes, nainen, kasaa itsesi!

Huoh.