Valomerkki kirpparilla

Tänään oli mukavaa antropologian kurssia. Viihdyn siellä todella hyvin, ryhmässä on kolme suomalaista ja loput vaihto-opiskelijoita Liettuasta Yhdysvaltoihin. Hauskaa vaihtelua. Siellä syntyy keskusteluakin, mikä on erityisen mukavaa. Ja kaikkein kivointa on kuunnella kahden britin mielipiteitä, ihan vaan siksi, että se kieli on niin kaunista. (Kyllä he puhuvat ihan fiksuja, ei siinä mitään.)

Huominen jännittää ihan tuhottomasti, minulla on siis proseminaarityöni esittely. Luulen, etten oikein osaa vastata esitettyihin kysymyksiin, sillä en ole jaksanut enää yli viikkoon miettiä koko asiaa kovin aktiivisesti. Eikä minulla ole mitään tilastotietoja esiteltäväksi (no, en minä kyllä mitään tilastollista tutkimusta tehnytkään, joten...). Toivottavasti ryhmäni on ymmärtäväinen. Tai oikeastaan ihan samahan se on, ei se homma kuitenkaan kestä kovin paljoa tuntia pitempään. Olen minä pahempiakin tunteja elämäni aikana kokenut. (Viimehetken epätoivoista tsemppaamista.)

--

Tyhmää, ettei antropologiasta voi tehdä sivuainetutkielmaa. Mistä minä sellaisen muka teen? Mitään muuta en opiskele niin paljon sivuaineena.

--

Kävin pitkästä aikaa kirpparilla, ja mukaan tarttui "Kansakoulun Suomen historia" (WSOY, 1934), "Pienois-Kalevala" (WSOY, 1965) ja "Yhteisvoimin yhteistyöhön - Kansalaistietoa nuorille" (Raittiuskansan Kirjapaino Oy, 1954). Pidän älyttömästi vanhoista kirjoista, ja etenkin vanhoista historian koulukirjoista. Niitä onkin jo jokunen kertynyt hyllyyn, mutta uusille on aina tilaa. Muutenkin kansanvalistuskirjat ovat kiehtovia. Ja onhan ne kivan näköisiäkin, varsinkin jos olisi niin iso asunto, että niitä voisi asetella näkyviin paremmin. Kirpparikierros jäi pahasti kesken, kun paikka meni ihan varoittamatta kiinni! Mikä pettymys. Pitää yrittää uudelleen taas paremmalla ajalla.

Nukuin tänään pitkään ja makeasti. Ilmeisesti voisin nukkua päivät läpeensä, sillä menin kuitenkin ihan ajoissa nukkumaan. En tiedä, miksi olen taas niin väsynyt. Vitamiinit otan ahkerasti, raudanpuutteesta tuskin on kyse ja käyn ulkonakin. Kai se kuuluu ns. hintaan eli tähän ihanaan Suomen kaamosaikaan. Oli tarkoitus hengailla kaupungilla tänään pitempäänkin, mutta karmaiseva naamaa nipistelevä räntäsade ajoi minut kesken kaiken kotiin. Voisi vaikka piruuttaan tehdä ruotsin tehtäviä, monta päivää etuajassa!

Elämäni tuntuu aika tylsältä nykyisin. Samaa rataa joka päivä. Raivostuttavaa. Huomenna on onneksi luvassa jännitystä ensin prosen kanssa ja illalla Kentin keikalla! Siitä onkin jo monta vuotta kun viimeksi näin poppoon livenä. En ole ehtinyt/jaksanut kuunnella uutta levyä juurikaan, harmi. Olen vanhan tuotannon ystävä. No, voihan siellä jorailla ihan muutenkin, hyvältä se kuulostaa kuitenkin.

Jos asiat olisivat menneet kuten suunniteltiin, olisin tällä hetkellä naama turvoksissa viisaudenhammasleikkauksen jäljiltä. Nyt se on edessä helmikuun lopulla. Hyi hitto. Mutta kai se tulee tarpeeseen, leukoja särkee ajoittain aika paljonkin jo.