Tyhjä pää

Viimeisintä bloggaustani ei kuulemma huvittanut lukea, kun jo toisessa virkkeessä esiintyi sana "arvoimperialismi". Hei, ei ole pakko lukea, jos ei kiinnosta!

Tänään on ollut vaikea päivä. Heräsin hieman ennen kuutta järvenpääläisen yksiön sängystä naama kuolaisessa tyynyssä, keitin kahvia ja lähdin junalla kohti Tammerforsia. Päätäni särki paskamaisesti vihloen, edellisenä iltana nappaamistani särkylääkkeistä ei ollut hyötyä. Ensin kolme tuntia ruotsia. Olin tehnyt läksyt väärin ja lupasin palauttaa oikean tehtävän huomenna (voitte varmastikin arvata, olenko tehnyt sitä). Kolmen tunnin svenssoneiden jälkeen tieteellisen kirjoittamisen kurssia, yhtä kiinnostavaa kuin... en keksi vertausta. Päätä särki edelleen, mutta onneksi sain Lindalta Buranaa, kiitos! Jäljellä antropologian seminaarin ensimmäinen tapaaminen, lähes pelkästään vaihto-opiskelijoita ja pakollinen esittelykierros - päätä särki edelleen. Kotiin päästyäni rapsutin kissaa ja kaaduin sänkyyn. Kissa tuli vatsan päälle kurnuttamaan, ja nukuimme oikein maittavat unet. Enää ei särje päätä, mutta ensi yöstä saattaa tulla uneton. No, voinpa sitten aloittaa vaikka jompaan kumpaan tulevaan tenttiin lukemisen...

Maksoin muutamien kansalaisjärjestöjen jäsenmaksut tälle vuodelle, ja etenkin Unifemin jäsenyys lämmittää mieltä, vaikken mitään konkreettista olekaan sen suhteen tehnyt, paitsi lukenut jäsenlehteä. Naisten oikeudet ovat lähellä sydäntä, eivätkä ne sieltä minnekään katoa. Samassa veneessä sitä ollaan.

Telkkarista tulisi ihana Love, actually, mutten taida nyt jaksaa vetistellä. Vaikka rakkaus on kyllä kivaa ja Lontookin kelpaa.